Toimittaja kyseli silminnäkijältä, mitä hän

muistaa terroriteosta, sillä aiemmin olemme saaneet lukea lehdistä vain haastatteluja Hassan Zubierista. Hän vammautui auttaessaan puukottajan ensimmäistä kuolonuhria.

On tärkeää, että suomalaisille jää aikalaiskertomuksia myös muilta kuin turisteilta ja muualta tulleilta. Mies suostuu haastatteluun ja vastaa avoimesti kysymyksiin.

Ei halua hämmentää ”suvakkiystäviään”

Hän tulee sanoittaneeksi niitä primitiivisiä tunteita, joita ontosti oikeussalissa hymyilevä murhaaja katsojassa herättää: vihaa, inhoa, halveksuntaa – ja pakottavaa halua kääntää nopeasti sivua. Ihmispsyykelle voi tulla kiire karkottaa tiehensä oikeusvaltion periaatteiden vastainen toive siitä, että virnistelijälle pitäisi tehdä samoin kuin luonnevikaiselle eläimelle.

Vähän myöhemmin mies saa valmiin jutun luettavakseen. Hän vastaa tulleensa toisiin ajatuksiaan.

– Hitto sentään. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sen enemmän tekee mieli painaa jarrua. Mulla on niin vahva kutina, että paskaa sataa niskaan haastattelun jälkeen, kun tietyt tahot lukevat sen.

Hänellä ei ole varaa hämmentää suvaitsevaisia ystäviään.

Entäpä, jos juttu kirjoitettaisiin anonyymisti niin, ettei haastateltavan nimeä, ammattia ja asuinpaikkaa kerrottaisi?

– Voisit olla vaikka Harri, toimittaja ehdottaa.

”Harri” jää pohtimaan asiaa. Hän kertoo tunteneensa nahoissaan sen, mitä seurasi, kun hän ilmaisi somessa mielipiteensä maahanmuuttopolitiikasta. Vaikutus oli yllättävän suuri ihmissuhteisiin ja jopa työhön. Harri sanookin välttäneensä aiheen kommentointia, koska ”ei halua enää hämmentää suvakkiystäviään”.

– Olen jo saanut lapioitua vähän hiekkaa kuoppaan, jonka silloin kaivoin aika syvälle. Tämän jutun jälkeen joutuisin tekemään sen uudestaan, Harri uskoo.

Varoitti terroristeista ennen Turun iskua

Mutta onko hän rasisti?

– No, olen aika maahanmuuttokriittinen, mutta se ei tarkoita sitä, että vihaisin ulkomaalaisia, vaan sitä, että kritisoin maahanmuuttopolitiikkaa ja päättäjiä.

Hän muistaa loppukesän 2015, jolloin pakolaiskriisi ongelmineen alkoi hahmottua.

– Jengi huusi meillä-on-unelmaa, ja minä vastasin, ettei ihmisiä saa päästää ilman papereita Eurooppaan, kun mukana tulee luupäitä hyvien ihmisten joukossa, ja kohta meillä on terroristeja myös Suomessa. Mulle vastattiin, että olen rasistinatsi.

Terroriteosta tuli ”puukkoisku”

Kului tasan kaksi vuotta, kun se sitten tapahtui: perjantaipäivänä 18. elokuuta vuonna 2017.

”Puukkoiskuksi” tai ”joukkopuukotukseksi” kummallisesti nimetty surmatyö Turun keskustassa oli ensimmäinen jihadistisessa tarkoituksessa tehty terroriteko Suomessa. Sen uhreiksi joutui kymmenen henkilöä, joista kaksi kuoli ja kahdeksan joutui sairaalahoitoon. Murhaaja halusi murhata nimenomaan kristittyjä naisia viiltämällä näiden kurkut auki.

Koko kansakuntaa järkyttäneen katuteurastuksen silminnäkijöinä oli jopa lapsia.

Murhamies käytti iskussaan kahta keittiöveistä. Ne hän oli ottanut aamulla tuttavansa asunnolta Kaarinasta, jossa hän asui väliaikaisesti. Sitten hän pyöräili Turun keskustaan ja kävi rukoilemassa Aurajoen varrella sijaitsevassa moskeijassa. Sieltä hän meni Kauppatorille, jossa hän tappoi jehovantodistajanaisen.

Tuhansia vaarallisia jihadisteja Euroopassa

Puukottajan tekoa vähäteltiin: ”Ei terroristi, takuulla mielenterveysongelmainen, ei tarkoittanut pahaa, oli vaan kulttuurishokissa kun ei saanut kyllin hyvää turvapaikkakohtelua”, ja niin edelleen.

– Yksittäistapaus, Harri toistaa kysymykseni.

– Toivottavasti, mutta juuri eilen luin lehdestä, että Saksan turvallisuusviranomaiset sanovat Saksassa olevan 10 000 islamistia, joista 1 600 on erittäin vaarallisia ja väkivaltaisia. Mitenköhän monta mahtaa majailla Suomessa?

Harri pelkää pahoin, etteivät Supo ja KRP ole selvillä kaikista.

– Osa tulee aina puskista ja kaikkia ei vain yksinkertaisesti voi seurata koko ajan. Resurssit ei riitä. Parhaansa varmasti tekevät, mutta silti me tullaan näkemään uusia iskuja.

– Valitettavasti mä en vaan voi olla enää se, joka aukoo suutaan liikaa, päättää Harri lopulta.

Kaikki tunnistetiedot on poistettu

Sen tähden tästä jutusta on poistettu kaikki tunnistetiedot. Ei kerrota, mitä Harri teki, kun puukotukset alkoivat ja ennen sitä. Ei kerrota, missä hän tarkalleen ottaen oli ja miksi hän oli Turussa. Ei kerrota sitäkään, mistä hän huomasi, että jotakin oli pahasti pielessä.

Ei kerrota, mitä hän teki, mitä näki, miten reagoi, ja miten hän auttoi muita. Sen voi kertoa, että erään kanssaihmisen silmistä Harri ymmärsi, että nyt oli todellinen hätä. Että jollakulla oli ase. Puukkoja.

Sen jälkeen tapahtumat etenivät kuin elokuvassa, eikä junaa voinut pysäyttää. Jollakulla oli kädessään pesäpallomaila. Se mies näytti ulkomaalaiselta.

Pian kuului laukaus. Poliisi ampui reiteen puukottajaa, joka sillä hetkellä piti veistä viimeisimmän naisuhrinsa kurkulla.


...