Pieni ongelma. Töissä on aivan herkku mies kaikin tavoin. Ollaan tehty vuosia töitä yhdessä ja olemme tosi hyviä ystäviä. Käymme usein syömässä ja silloin puhumme kyllä ihan kaikesta. Tuntuu että olemme samalla aaltopituudella ja viihdyn hyvin hänen seurassaan.
Nyt on vain niin, että katseet ovat hänen puolelta nykyään todella viipyvät ja lämpimät. Hän myös kehuu ulkonäköäni nykyään lähes päivittäin. Olemme siis päivittäin tekemisissä mutta hän on myös työajan ulkopuolella ollut ajoittain minuun yhteydessä.
Hän ei ole pettävää tyyppiä ja on siis varattu. Mutta tiedän että heillä on jo pitkään ollut kaikenlaisia ongelmia.
Minä olen itse kauan sitten jo eronnut ja olisin enemmän kuin valmis uuteen parisuhteeseen. Mutta en näin.
En ole eron jälkeen mitenkään aktiivisesti hakenut seuraa, olen vaan keskittynyt harrastuksiini ja itseeni. Rakentanut elämäni sellaiseksi että viihdyn.
Nyt sitten tajusin että olen ihastumassa tähän mieheen. Yritän tukahduttaa tunteet, mutta se käy päivä päivältä vaikeammaksi. En kuitenkaan flirttaile, se ei mielestäni ole oikein tässä tilanteessa.
En nimittäin missään nimessä aio olla mikään perherikkoja enkä myöskään mikään laastarisuhde, mutta en oikein mahda tunteilleni mitään. Hän on niin ihana ystävänäkin että siitä nyt en ainakaan pysty luopumaan. Mutta miten kuollettaa tämä palo sisälläni ja mistä tiedän, onko tällaisia ystäviä oikeasti olemassa vai onkohan hän kiinnostunut minusta?
Mitä te palstalaiset arvelette?
Täältä saa aina niin suodattamatonta palautetta . Pistäkää nyt vähän kommentteja.
Nyt on vain niin, että katseet ovat hänen puolelta nykyään todella viipyvät ja lämpimät. Hän myös kehuu ulkonäköäni nykyään lähes päivittäin. Olemme siis päivittäin tekemisissä mutta hän on myös työajan ulkopuolella ollut ajoittain minuun yhteydessä.
Hän ei ole pettävää tyyppiä ja on siis varattu. Mutta tiedän että heillä on jo pitkään ollut kaikenlaisia ongelmia.
Minä olen itse kauan sitten jo eronnut ja olisin enemmän kuin valmis uuteen parisuhteeseen. Mutta en näin.
En ole eron jälkeen mitenkään aktiivisesti hakenut seuraa, olen vaan keskittynyt harrastuksiini ja itseeni. Rakentanut elämäni sellaiseksi että viihdyn.
Nyt sitten tajusin että olen ihastumassa tähän mieheen. Yritän tukahduttaa tunteet, mutta se käy päivä päivältä vaikeammaksi. En kuitenkaan flirttaile, se ei mielestäni ole oikein tässä tilanteessa.
En nimittäin missään nimessä aio olla mikään perherikkoja enkä myöskään mikään laastarisuhde, mutta en oikein mahda tunteilleni mitään. Hän on niin ihana ystävänäkin että siitä nyt en ainakaan pysty luopumaan. Mutta miten kuollettaa tämä palo sisälläni ja mistä tiedän, onko tällaisia ystäviä oikeasti olemassa vai onkohan hän kiinnostunut minusta?
Mitä te palstalaiset arvelette?
Täältä saa aina niin suodattamatonta palautetta . Pistäkää nyt vähän kommentteja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä jos olisit sille vaan pelkkä pano, eikös see oo yleistäkin.
Se onkin varmasti aika yleistä, mutta ei ole minun juttuni. En ole kenenkään pano. En nyt enkä koskaan. Ja ei, en tiedä, vaikka olenkin eronnut.
Mkä sitten onkaan miehen parisuhteen tilanne todellisuudessa(?) En usko että vaimo on edes tietoinen että heillä ns. ongelmia on. Eivkannata ihan purematta niellä kaikkea mitä mies sanoo...näitä on NIIN paljon.