Tässäpä kynäilemäni scifitarina, luku 1
---------------------------------------
Asuipa kerran eräällä Maata muistuttavalla planeetalla älyllisiä olentoja. Heidän ulkonäkönsä ei tässä tarinassa ole oleellinen enkä sitä käy kuvailemaan, mutta kutsun heitä jatkossa selvyyden vuoksi ihmisiksi. Heitä oli kahta sukupuolta, kuten meitä Maan ihmisiäkin, joten otan käyttöön nimitykset mies ja nainen. Lisääntyminen oli sekoitus Maan nisäkkäistä sekä linnuista. Mies hedelmöitti naisen penistä vastaavalla elimellään, ja lapsi kasvoi naisen kohtua vastaavassa elimessä, kehittäen kuitenkin ympärilleen munankuoren. Aikanaan nainen sitten synnytti munan, josta lapsi hetikohta kuoriutui. Nyt ei ole kuitenkaan tarkoitus tarkastella lisääntymisen yksityiskohtia, joten menkäämme eteenpäin.
Planeetan ihmisten kulttuuri oli kehittynyt suurin piirtein samaan pisteeseen kuin Maa keskiajalla. Kovin ihmeellistä tekniikkaa ei siis ollut olemassa, esim. sähköä ei tunnettu, ja sodat käytiin miekoin, keihäin ja jousipyssyin. Koko planeetalla oli Maasta poiketen vallalla sama uskonto, lukuunottamatta joitakin alkuasukasheimoja tms. Koska tieteet eivät vielä olleet kehittyneet, hyvin harva julkisesti asetti uskontoa kyseenalaiseksi. Siinä oli kyllä yksi kaikkivaltias Jumala, kuten meidän kristinuskossammekin, mutta esimerkiksi Taivaan ja Helvetin käsitteitä ei tunnettu. Sen sijaan uskonnon ydin oli siinä, että ihmisellä oli tarkalleen ottaen kaksi elämää. Ihmisen sielu syntyi hänen ensimmäisen kehonsa syntyessä, meni sitten ko. kehon kuollessa jonkinlaisen välitilaan ja syntyi sitten uudestaan toiseen kehoon. Tämän toisenkin kehon kuollessa sielu lakkasi kokonaan olemasta.
Tätä ideaa ei toki ollut tuulesta temmattu, sillä uskonnolla oli pyhä kirja, nimeltään Kahden Elämän Kirja, joka oli kirjoitettu reilut 1000 paikallista vuotta sitten. Se vastaa suurinpiirtein samaa Maan vuosissa, sillä planeetan kiertoaika aurinkonsa ympäri oli 1,1 Maan vuotta. Planeetan akselin kaltevuuskulman ollessa 35 astetta oli vuodenaikojen vaihtelu voimakasta, ja niinpä vuodesta oli tullut luonnollinen ajanlaskun yksikkö. Tuolloin reilut 1000 vuotta sitten oli elänyt eräs Liss-niminen nainen. Hänen kielessään ei tietenkään käytetty meidän latinaista aakkostoamme, mutta noin hänen nimensä meillä äänneasun perusteella kirjoitettaisiin. Liss oli unessa saanut yhteyden Jumalaan, joka oli ilmoittanut tälle että hän kuolisi tarkalleen 12 vuoden kuluttua ja syntyvänsä sitten 43 vuoden kuluttua uudestaan miehenä. Jumala oli myös ilmoittanut Lissille paikan missä hän syntyisi uudestaan, sekä sen että hän tulisi muistamaan edellisen elämänsä. Hän oli myös saanut tietoonsa sen, kuinka maailma ja ihmiset aikoinaan luotiin, ja monia muita asioita. Tärkeimmäksi tiedoksi kuitenkin nousi, että ihmisellä on elämiä tarkalleen kaksi. Tätä tietoa Jumala pyysi Lissiä levittämään kaikelle kansalle.
Planeetalla oli tuohon aikaan vallalla useita eri uskontoja, joissa monissa ihmisen esimerkiksi vaadittiin viettävän hyvinkin askeettista elämää. Ajatus jälleensyntymisestäkään ei ollut vieras, vaikkei juuri kahden elämän teoriaa kukaan ollut ennen esittänyt. Osa ihmisistä taas eli täysin maallisille asioille vaivaamatta päätään uskonnolla. Tähän ryhmään oli kuulunut myös Liss. Kun hän kertoi ystävilleen unestaan ja Jumalan kohtaamisesta, häntä oli naurettu ja pilkattu ja väitetty kyseisen unen olleen vain humalaisen houretta. Liss ei toki ollut mikään raittiuden ystävä, mutta kyseisenä yönä hän oli ollut aivan selvinpäin. Mainittakoon että planeetalla juotiin aivan samaa alkoholia (C2H5OH), kuin Maassakin, ja se vaikutti planeetan ihmisiin krapula mukaan lukien suurinpiirtein samalla tavalla kuin meihin täällä Maassa, vaikka heidän fysiologiassaan oli eroja omaamme nähden. Muitakin päihteitä toki oli olemassa, mutta alkoholia oli helpoiten saatavissa. Sitä nimittäin eritti eräs puulaji samallalailla kuin Maassa puut erittävät mahlaa tai pihkaa. Kyseenomaista puuta ei kasvanut planeetan kaikissa osissa, ja tällä tietenkin oli omat seuraamuksensa joista ei kuitenkaan nyt ole aika puhua.
Liss ei enää saanut uutta yhteyttä Jumalaan, mutta hänestä oli kotikaupungissaan ja laajemminkin tullut esittämiensä oppien vuoksi melko kuuluisa, vaikkei juuri kukaan häneen uskonutkaan. Tarkalleen 12 vuoden kuluttua ilmestyksestään hän kuoli. Tämä tuli toki kansan tietoon, mutta ei vielä aiheuttanut mitään mullistusta. Nopeasti nimittäin nousi väite, että Liss olisi tehnyt itsemurhan tai yksi hänen oppinsa harvoista kannattajista olisi hänet surmannut. Itsemurhan motiiviksi katsottiin se, että koska hän olisi muuten pysynyt hengissä, olisi hänen mukamas Jumalalta saamansa ilmoitus osoittautunut vääräksi, ja hän olisi joutunut loppuiäkseen naurunalaiseksi. Puolestaan ne, jotka epäilivät surmaajaksi jotakin Lissin kannattajaa perustelivat väitteensä seuraavasti: Surmaaja näki ettei Liss kuollutkaan joka siis osoitti ettei hänen Jumalaan saamassa yhteydessä ollut perää. Kuitenkin surmaamalla Lissin hän saisi jatkaa uskonnon levittämistä vaikkakin sen itse vääräksi tietäen ja nousta kenties jonkinlaiseksi johtohahmoksi sen piirissä.
Näitä väitteitä vahvisti se tieto, että kuolema oli oikeastaan tullut kansan tietoon vasta kaksi päivää sen jälkeen kun sen oli väitetty tapahtuneen. Niinpä itsemurha tai kannattajan surmatyö olisi ehditty tehdä seuraavana päivänä sen jälkeen kun havaittiin että luonnollista kuolemaa ei tullutkaan tarkalleen 12 vuoden kuluttua väitetystä ilmestyksestä. Lissin ruumis toki tutkittiin ja siitä ei löydetty merkkejä ulkoisesta väkivallasta. Silti esimerkiksi myrkyn mahdollisuus oli vielä olemassa. Planeetalla nimittäin tunnettiin tappavia myrkkyjä, joita tuon ajan lääketieteellä ei ruumista tutkimalla saatu mitenkään selville. Totuus ei kuitenkaan koskaan paljastunut, ja Lissin ruumis heitettiin mereen, mikä tuossa rannikolla sijaitsevassa kaupungissa oli tapana. Kahden Elämän Oppi, joka uskonnon nimeksi oli tuolloin jo muotoutunut, ei ottanut mitään kantaa siihen, mitä ruumiille tulisi kuoleman jälkeen tehdä. Joka tapauksessa perustettiin Kahden Elämän Seurakunta, jonka papistoksi Lissin varhaiset kannattajat tulivat. Se alkoi hitaasti saada lisää jäseniä, kunnes 20 vuoden kuluttua kaupungin vastakruunattu kuningas (kyseessä oli kaupunkivaltio), kääntyi siihen. Hän määräsi Kahden Elämän Opin valtionuskonnoksi, ja kaikki kansalaiset kuulumaan seurakuntaan.
---------------------------------------
Asuipa kerran eräällä Maata muistuttavalla planeetalla älyllisiä olentoja. Heidän ulkonäkönsä ei tässä tarinassa ole oleellinen enkä sitä käy kuvailemaan, mutta kutsun heitä jatkossa selvyyden vuoksi ihmisiksi. Heitä oli kahta sukupuolta, kuten meitä Maan ihmisiäkin, joten otan käyttöön nimitykset mies ja nainen. Lisääntyminen oli sekoitus Maan nisäkkäistä sekä linnuista. Mies hedelmöitti naisen penistä vastaavalla elimellään, ja lapsi kasvoi naisen kohtua vastaavassa elimessä, kehittäen kuitenkin ympärilleen munankuoren. Aikanaan nainen sitten synnytti munan, josta lapsi hetikohta kuoriutui. Nyt ei ole kuitenkaan tarkoitus tarkastella lisääntymisen yksityiskohtia, joten menkäämme eteenpäin.
Planeetan ihmisten kulttuuri oli kehittynyt suurin piirtein samaan pisteeseen kuin Maa keskiajalla. Kovin ihmeellistä tekniikkaa ei siis ollut olemassa, esim. sähköä ei tunnettu, ja sodat käytiin miekoin, keihäin ja jousipyssyin. Koko planeetalla oli Maasta poiketen vallalla sama uskonto, lukuunottamatta joitakin alkuasukasheimoja tms. Koska tieteet eivät vielä olleet kehittyneet, hyvin harva julkisesti asetti uskontoa kyseenalaiseksi. Siinä oli kyllä yksi kaikkivaltias Jumala, kuten meidän kristinuskossammekin, mutta esimerkiksi Taivaan ja Helvetin käsitteitä ei tunnettu. Sen sijaan uskonnon ydin oli siinä, että ihmisellä oli tarkalleen ottaen kaksi elämää. Ihmisen sielu syntyi hänen ensimmäisen kehonsa syntyessä, meni sitten ko. kehon kuollessa jonkinlaisen välitilaan ja syntyi sitten uudestaan toiseen kehoon. Tämän toisenkin kehon kuollessa sielu lakkasi kokonaan olemasta.
Tätä ideaa ei toki ollut tuulesta temmattu, sillä uskonnolla oli pyhä kirja, nimeltään Kahden Elämän Kirja, joka oli kirjoitettu reilut 1000 paikallista vuotta sitten. Se vastaa suurinpiirtein samaa Maan vuosissa, sillä planeetan kiertoaika aurinkonsa ympäri oli 1,1 Maan vuotta. Planeetan akselin kaltevuuskulman ollessa 35 astetta oli vuodenaikojen vaihtelu voimakasta, ja niinpä vuodesta oli tullut luonnollinen ajanlaskun yksikkö. Tuolloin reilut 1000 vuotta sitten oli elänyt eräs Liss-niminen nainen. Hänen kielessään ei tietenkään käytetty meidän latinaista aakkostoamme, mutta noin hänen nimensä meillä äänneasun perusteella kirjoitettaisiin. Liss oli unessa saanut yhteyden Jumalaan, joka oli ilmoittanut tälle että hän kuolisi tarkalleen 12 vuoden kuluttua ja syntyvänsä sitten 43 vuoden kuluttua uudestaan miehenä. Jumala oli myös ilmoittanut Lissille paikan missä hän syntyisi uudestaan, sekä sen että hän tulisi muistamaan edellisen elämänsä. Hän oli myös saanut tietoonsa sen, kuinka maailma ja ihmiset aikoinaan luotiin, ja monia muita asioita. Tärkeimmäksi tiedoksi kuitenkin nousi, että ihmisellä on elämiä tarkalleen kaksi. Tätä tietoa Jumala pyysi Lissiä levittämään kaikelle kansalle.
Planeetalla oli tuohon aikaan vallalla useita eri uskontoja, joissa monissa ihmisen esimerkiksi vaadittiin viettävän hyvinkin askeettista elämää. Ajatus jälleensyntymisestäkään ei ollut vieras, vaikkei juuri kahden elämän teoriaa kukaan ollut ennen esittänyt. Osa ihmisistä taas eli täysin maallisille asioille vaivaamatta päätään uskonnolla. Tähän ryhmään oli kuulunut myös Liss. Kun hän kertoi ystävilleen unestaan ja Jumalan kohtaamisesta, häntä oli naurettu ja pilkattu ja väitetty kyseisen unen olleen vain humalaisen houretta. Liss ei toki ollut mikään raittiuden ystävä, mutta kyseisenä yönä hän oli ollut aivan selvinpäin. Mainittakoon että planeetalla juotiin aivan samaa alkoholia (C2H5OH), kuin Maassakin, ja se vaikutti planeetan ihmisiin krapula mukaan lukien suurinpiirtein samalla tavalla kuin meihin täällä Maassa, vaikka heidän fysiologiassaan oli eroja omaamme nähden. Muitakin päihteitä toki oli olemassa, mutta alkoholia oli helpoiten saatavissa. Sitä nimittäin eritti eräs puulaji samallalailla kuin Maassa puut erittävät mahlaa tai pihkaa. Kyseenomaista puuta ei kasvanut planeetan kaikissa osissa, ja tällä tietenkin oli omat seuraamuksensa joista ei kuitenkaan nyt ole aika puhua.
Liss ei enää saanut uutta yhteyttä Jumalaan, mutta hänestä oli kotikaupungissaan ja laajemminkin tullut esittämiensä oppien vuoksi melko kuuluisa, vaikkei juuri kukaan häneen uskonutkaan. Tarkalleen 12 vuoden kuluttua ilmestyksestään hän kuoli. Tämä tuli toki kansan tietoon, mutta ei vielä aiheuttanut mitään mullistusta. Nopeasti nimittäin nousi väite, että Liss olisi tehnyt itsemurhan tai yksi hänen oppinsa harvoista kannattajista olisi hänet surmannut. Itsemurhan motiiviksi katsottiin se, että koska hän olisi muuten pysynyt hengissä, olisi hänen mukamas Jumalalta saamansa ilmoitus osoittautunut vääräksi, ja hän olisi joutunut loppuiäkseen naurunalaiseksi. Puolestaan ne, jotka epäilivät surmaajaksi jotakin Lissin kannattajaa perustelivat väitteensä seuraavasti: Surmaaja näki ettei Liss kuollutkaan joka siis osoitti ettei hänen Jumalaan saamassa yhteydessä ollut perää. Kuitenkin surmaamalla Lissin hän saisi jatkaa uskonnon levittämistä vaikkakin sen itse vääräksi tietäen ja nousta kenties jonkinlaiseksi johtohahmoksi sen piirissä.
Näitä väitteitä vahvisti se tieto, että kuolema oli oikeastaan tullut kansan tietoon vasta kaksi päivää sen jälkeen kun sen oli väitetty tapahtuneen. Niinpä itsemurha tai kannattajan surmatyö olisi ehditty tehdä seuraavana päivänä sen jälkeen kun havaittiin että luonnollista kuolemaa ei tullutkaan tarkalleen 12 vuoden kuluttua väitetystä ilmestyksestä. Lissin ruumis toki tutkittiin ja siitä ei löydetty merkkejä ulkoisesta väkivallasta. Silti esimerkiksi myrkyn mahdollisuus oli vielä olemassa. Planeetalla nimittäin tunnettiin tappavia myrkkyjä, joita tuon ajan lääketieteellä ei ruumista tutkimalla saatu mitenkään selville. Totuus ei kuitenkaan koskaan paljastunut, ja Lissin ruumis heitettiin mereen, mikä tuossa rannikolla sijaitsevassa kaupungissa oli tapana. Kahden Elämän Oppi, joka uskonnon nimeksi oli tuolloin jo muotoutunut, ei ottanut mitään kantaa siihen, mitä ruumiille tulisi kuoleman jälkeen tehdä. Joka tapauksessa perustettiin Kahden Elämän Seurakunta, jonka papistoksi Lissin varhaiset kannattajat tulivat. Se alkoi hitaasti saada lisää jäseniä, kunnes 20 vuoden kuluttua kaupungin vastakruunattu kuningas (kyseessä oli kaupunkivaltio), kääntyi siihen. Hän määräsi Kahden Elämän Opin valtionuskonnoksi, ja kaikki kansalaiset kuulumaan seurakuntaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.