Hyvää yötä

Hellekesä taas tulossa

Luonnossa mullan tuoksu
Pikkulintujen laulu
Uuden syntymä
Herätys

Niitä hetkiä, tulevan haaveilun huvia,
kaipauksen kauniiksi kullattuja kuvia.
Sen edelle ei voi ehtiä,
muistuttaa taas kun puu jo kantaa lehtiä.

Nähdä kasvu mullan alta,
näkymätön muistamalla.
Olla varma kesän tulosta,
lämmöstä, ilosta.

Tuoksu tuoreen mustan mullan,
taivaanrannassa hehku kullan.
Siitä mieli niin kauaksi karkaa,
tuuli kuljettaa sitä toivetta arkaa.

Ei mikään voi sulaa, kun mitään ei enää olekaan.

Tuoreita silmuja,
uusia alkuja.
Kevään lupaus
kasvuun avautua,
Niin paljaana,
hauraana.

Salaisuudet vaikka mieltä vielä painaa,
hetkien huuma ei ole vaan lainaa.
Siinä on jotain kaunista ja suurta,
lienevät kai aidon totuuden sukujuurta.

Haluan sinua kovasti
Miksi et anna helposti
Alla tämän viileän kuoren
Kevät teki miehestä mielipuolen
Voisin sinua suudella
Peppuasi paljon puristella
Pitäisin sinua hyvänä aina
Voinko aloittaa jo perjantaina?

Kevään koiton tunnon tuskaa,
mielenrauha jo siinä vähän fuskaa.
Silti sateenkaaren tuolla puolen,
unohtaa vaivan ja turhan huolen.

En runoa laita sulle,
mut väistämättä rakastun,
laita sydänhymiö mulle,
niin mä sulle antadun.

Oisin sulle sulaa vahaa,
vaikka mulla on jo ikää,
sylissäni kin rakkain makaa
en tahdo mitään lisää.

Mä kyllästynyt oon tuntemaan
näitä tunteita,
tätä murhetta!
Ja sulle aina feikkaamaan
et kaikki hyvin on,
etten oo onneton.

Jos kykenisitkin katsomaan
alle naamion,
läpi sumuverhon!
Mutta ikinä saa en sua haluamaan
tätä pakettia
kaikilla mausteilla...

Siispä lähden pois,
kuin sua ollut ei ois.
Sut unohdan!
Muistot kadotan!
Palaan Aasiaan!
Tämän runon rustaan...

Ja pistän pullopostia tulemaan! 😈

Mitä idiootteja, puutteessa olevia puristelevia yökötyksiä.

Routa maassa, katse jäässä,
kielten rauha on matkain päässä.
Vaikka esiin puskee piennar jo keltapäitä,
luulee ken tahtoo omiksi näitä.

Taivaanrannassa sinistä ja somaa,
tuulen vire soi laulua omaa.
Illan sulon voi nähdä ja kuulla,
sen lämmön voi jo melkein omaksi luulla.

Epävarmuutta vaikea sietää.
Tunteita toisen mahdoton tietää.
Piilossa kasvu kun mullan alla,
sydämen valtaa yöllinen halla.
Merkkiä odottaa silminnäkyvää.
Muistaa luvanneen lämmintä hyvää.

Selityksiä vain

Ajan kulku ilta illalta, yö yöltä,
aamun kirkkaudelta ja päivän työltä.
Niin kuin aina puuttuisi jokin,
kaukana tuo lämmin aurinkokin.

Puuttuu lehdet paljaista puista,
keväällä rakkain kuitenkin muista.
Kypsyy kesään hiljalleen,
puutkin tuorein silmuineen.

Hänelle rakkaalle hyvää vappua!
Kevein mielin,
kevein askelin.
Kesää odotellessa.

Kevään kynnys, alku kesän koiton,
aika pitkän talven kylmän voiton.
Raikuu metsät, korkealla kaikuu taivas,
käsillä se mikä mieltä pitkään vaivas.

Hyvää yötä runoilijalle.

On lämpö jo aistittavissa,
tuulissa myös sateisissa.
Ei mikään kasvua estää voi,
kun luonto kevään toi.
Linnut niin riemukkaasti,
ahnaasti, uhmakkaasti
livertävät ilmoille sen,
on aika lämmön kesäisen.

Sumu sakenee ja silmissä painaa,
pisarat poskilla kenties elämän lainaa.
Sadeko ne toi vai usko uuteen,
mieli tulevassa ja katse kaukaisuuteen.

Pian, aivan kohta,
maa täyttyy tuoksulla,
muurahaisten juoksulla.
Kukkien makea mesi,
lähteiden kirkas vesi,
aika leudon kesätuulen.

Nyt vihdoin tultu on tähän,
vielä odottaa maltetaanko vähän.
Lämpö kutsuu jo kulkijaa,
hetki odottaa syliinsä sulkijaa.

Vuosi vuodelta,
talvi kääntyy kesään,
kesä talveen.
Vaiheikas on tunteiden elämänkaari.

Kuin aika se ei lupaa pyydä,
kauneuttaan vain turhuudelle syydä.
Tulee vain kutsumatta ja hieman salaa,
kesän merkit kun myös rintahan palaa.

Ihania tekstejä. Kuin lohturunoja.
Kiitos.
<3

Odotettu lämpö.
Silmut niin turvonneet,
lämpöä itseensä imeneet,
auringossa kylpeneet.
Kypsynyt on luonto nautintoon
antautunut lämpöön, iloon
vastaanottavainen.

Kappas, runoja. No ehkä minäkin taas :)


Hyvää yötä ja huomenta
===================

Ajatusten kuulematta
kypsyvät sanat
murheellisten laakson
runopuissa.

Kelottunut runko
vihreät oksat
harvakseltaan nykyään
lintuja oksilla

Vaikka minne luontoon nyt kävelet,
soi korvissasi tutut kesän sävelet.
Leivo päivät korkeuksissa, rastas kuutamolla laulaa,
niiden on hyvä taas kutoessa lemmen paulaa.

Aika, jolloin luontokin
tuntuisi vain odottavan
minua ja häntä.
Kevät.

Askel vie veden ääreen
solina
kuin rakkaimman sanat
tuhansina timantteina
ikuisen kevättulvan pyörteissä
jäälauttoina kilisevät.

Siinä on lämpöä, valoa aamuun asti,
sitä silloin toivoo lisää jatkuvasti.
Tulee kuin tuttu menneiltä ajoilta,
välttäen tunnetta karvailta sanoilta.

Mielen tepposia, kevään kepposia
Tuottaa mieli auringossa,
sydän lintujen laulussa.
Miettii millaista olisi yhdessä kulkea,
syliinsä toinen luonnossa sulkea.

Se on sitä kun ei mitään turhaa kuule,
aistien armoilla pahaksi luule.
Ymmärtää sen mitä metsä kysyy,
mieli ilmassa, mut jalat maassa pysyy.

Mielen rauha on tosiaan hyvästä,
sydämen peltoon se kantaa jyvästä.
Oppii itsehillinnän,
välttää villinnän.
Odotus kuin keväinen luonto,
kärsivällinen.

Siellä se istuu taas oksalla ylimmällä,
laulun lahjat linnulla tällä.
Tuttu on kaukaa vanhastaan,
niin sekin jaksaa aina saman uudestaan.

levottomat linnut
rääkyvät
jokainen äänellänsä
kiljuvat hiljaa
yöpuun hämäräoksilla

tokkurainen nukkumatti
laskee lampaitaan

aina
puuttuu
yksi

saisi yö jo tulla
veisi uni
vareslauman
epävireviisut

Jo taivasta vasten piirtyy
vihreä laidun vehmas,
keväiseen yöhön kun siirtyy
unten rakkain armas.

höpötyksiä vain öitä...

Taivas niin sininen ja sees,
ainoatakaan pilveä ei katseen ees.
Kuin nähdä siinä voisi sen,
kaukaisen kirkkaan huomisen.

Vihdoin tuli vehreä suvi,
luonto lopulta lämpöön suli.
Lähempänä onko jälleen syksy,
sitä ajattele en,
on vain hetki kesäinen.

Se on siinä niin kauniina kuin aina,
tiedäthän tämä hetki on ihanuuden laina.
Odotettu, palvottu, kuin lämpö sylin,
voima, tunne siinä ylin.

Auringon syliin,
tunteisiin syviin
sukelsi koko taivaankaari,
onnestaan kyynelehti sateenkaari.

Höpöhöpö sanoja
Merkityksetön rivi kirjaimia
Runomuoto ei pelasta
Tee sinä se

Hymyillen meni tämä päivä,
Aurinko hiveli sormenpäitä.
Mikäs siinä lomaillessa,
rannalla loikoillessa.
Ei ollut huolenhäivää,
mielessä käynyt huomispäivää.

Hyvää äitienpäivää hänelle rakkaalle!

Poissa täältä nyt tovin, nähdään taas joskus kenties, kuka ties ❤️

On aika ottaa vastaan kesä nyt,
odotuksen aika on väistynyt.
Kun hellivä lämpö tulee luo,
sille silloin aikaasi suo.

Lennä lintuna yössä aamunkoittoon,
unessa uinu varhaiseen kellonsoittoon.
Untuvatyyny poskesi alla,
siinä on pesä pehmoinen maailmalla.

Lennä perhosena hentoisin elein,
ilta kun vielä on lämpöisen helein.
Nouse korkealle jonne pääsitkin jo ehti,
uutisen kertoi juuri puhjennut lehti.

Mitä tarkoittaa "Nouse korkealle jonne pääsitkin jo ehti" ?

Ei päätä eikä häntää. Aivan karmeaa luettavaa.

Syvä suih .... siis osanotto teille jostakin osattomiksi jääneille ketjussa. Ei sentään isän - eikä äitienåäivää.

Kuka munamies täälä mun äitille lähettää äitienpäivää, sen saa tehä vaan mun iskä eikä vieras munamies.

Höyhenen keveästi,
toivon unesi tulevan,
kuin aamun kaste tuoksuvan nurmen.
Nukkuvan silityksiin poskella,
lentävän pehmoisen pilven päällä.
Tietäen olevan rakastettu.

Lennä pilvenä, mutta älä usein myrskyksi vaihdu,
silloin muistoista et illan hattarana haidu.
Suljen silmäni illan hempeään humuun,
aatokseni avaan yön lempeään sumuun.

Jyrähtäähän se tietysti pian,
näyttäen jatkuvan helteen vian.
ikävää on ollut täällä havaita,
tekstejä niin kovia, karvaita.
Sydämessäin päätös lämmin pitää,
luvannut antaa vain hyvän itää.

Nämä ovat kivoja tekstejä, kiitos 'Sulaa'. Saat aina ajattelemaan häntä, vaikka romanttiset runonpätkät nyt eivät olekaan hänen ominta alaansa. Tietääkseni.

Nautinto on tuntea huvittuneisuutta pienen pienistä asioista. Kastemadoista pehmittämässä maata.
Iloita järjestä ja tunteista, sekä niiden sopusoinnusta.
Liata kätensä multaan, istuttaen kukkia.

Pidetään erillään todellisuus ja harhamaailma, täällä kukaan ei ole kukaan, vain jonkun kynän jälki, ei enempää ja siksi onkin niin tärkeää muistaa mihin asti nämä sivut toimivat. Mielenpurkua,
siihen se jää ja se pitää ymmärtää. Oikeiden ihmisten huomioimiset hoidetaan muualla, ei täällä,
Ja mikäli kömmähdys sattuu niin sitä ei kammeta kenenkään toisen pirtaan vaan kannetaan vastuu että näin nyt kävi.

Linnunlauluun nyt silmäsi suljen,
unikuviin kauneimpiin luoksesi kuljen.
Kenties hänkin on matkassa silloin,
auringonlaskun aikaan illoin.

Kuukauden kierto näin keväisenä hukkui,
valoisana yönä luonto vaivoin nukkui.
Suli maa, paljaasta jo vehreäksi ehti,
kekki vuokot, paljastui koivun hiirenkorvista lehti.
Nyt kesä on, monin lausein se puhuu,
kuuntele vaikka miten kyyhkyset huhuu.

Aamutuimaan,
lähtivät kärpäset uimaan.
Kukkien mesi, hohtavan lämpöinen vesi.
Houkutti värit, kutsui muoto.
Säesti siritti, heinäsirkkojen kuoro.

Kaipaus on
kuin kesäinen puro sateen jälkeen.
Pehmeässä maaperässä vuolaasti virtaileva,
oman polkunsa löytäjä.