Näkijälle avunpyyntö

Onneton olen ollut jo vuosia, vaikka paljon olen yrittänyt. Minusta on tullut syrjäytynyt, minulla ei ole yhtään ystävää enää, kaikki ovat "pettäneet". Perhe on myöskin kamala, en voi luottaa siihen että saisin sieltäkään tukea tai rakkautta ja elämäni tärkein ihminen on hyljännyt minut. En mikään täydellinen ihminen ole, mutta omasta mielestä enemmän hyvä kuin paha enkä ole tällaista ansainnut. Ei suju myöskään työ- ja raha-asiat, eikä varsinkaan rakkausjutut, mutta niistä en kauheasti enää edes haaveile, olen ruma ja rupsahtanut, ei minua kukaan kiva voisi edes huolia. .Onko tämän kaiken jälkeen edes syytä elää?