Noin 35-vuotias pariskunta, jolla on 5 ja 1 vuotiaat lapset, on lopen kyllästynyt oravanpyörään. Omaisuutta on onnistuttu hankkimaan mukavasti, joten sen myymällä voisimme elää ulkomailla vaatimatonta arkielämää lapsiin, kieliin ja kirjallisuuteen keskittyen.
Mutta missä? Vaatimuksena on Euroopan maa missä on vettä, luontoa, maisemia, edullista, rauhallista, vakaata ja turvallista. Entinen Jugoslavia, Etelä-Italia, Etelä-Ranska, Espanjan Pyrenneillä?
Olemme matkustaneet paljon Euroopan ulkopuolella, mutta siellä vain Uusi-Seelanti kelpaisi. Se vain on niin kaukana, että kukaan tuttava ei sinne tule. Euroopan kokemukset rajoittuvat lähinnä kaupunkilomiin.
Paljon matkanneet kertokaa minne muuttaisitte ja miksi. Alkuun 2-5 vuotta ja miksi ei pidempäänkin jos löytyy mielekästä tekemistä.
Mutta missä? Vaatimuksena on Euroopan maa missä on vettä, luontoa, maisemia, edullista, rauhallista, vakaata ja turvallista. Entinen Jugoslavia, Etelä-Italia, Etelä-Ranska, Espanjan Pyrenneillä?
Olemme matkustaneet paljon Euroopan ulkopuolella, mutta siellä vain Uusi-Seelanti kelpaisi. Se vain on niin kaukana, että kukaan tuttava ei sinne tule. Euroopan kokemukset rajoittuvat lähinnä kaupunkilomiin.
Paljon matkanneet kertokaa minne muuttaisitte ja miksi. Alkuun 2-5 vuotta ja miksi ei pidempäänkin jos löytyy mielekästä tekemistä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
olin vuoden rauhanturvajoukoissa ent.jugoslavijan alueella jossa mm. tavattiin vaimoni kanssa toisemme. lisäksi on tullut tässä keski-iän lähestyessä matkailtua jo aika lailla, jotenkin täälä suomessa on niiiin helvetin kiire koko ajan - jengi on tylyjä toisilleen ja elämä on sidottu "50" v. pitkään asuntolainaan!
jos pitäis ulkomaille muuttaa niin harkitsisin mm. serbiaa -> kaunis maa ja ystävälliset asukkaat, tosin kannattaa muistaa että balkanilla kaikki kusettaa kaikkia, mutta "hyvässä hengessä" eli kuuluu kulttuuriin. serbian kieli saattaa tuottaa ongelmia, mutta in english you can make it also!
Kroatia voisi olla myös hyvä! bulgaria ei, kreikka EI, hollanti kyllä (kallista). Sveitsi tai Itävalta voisi olla koko perheen vaihoehto, mutta kylmää ja suht. kallista kait sielläkin. Hmm, tämähän on vaikeaa - ehkä helpointa olisi haaksirikkoutua johonkin saarelle tietämättä missä on...?
kanada myös ok, vaihtoehtoja on - puolueettoman vastauksen (oikeaa vastausta ei ole, on vain mielipiteitä) voisit saada joltain matkaopasgurulta joka on ollut alalla 20 v. (kysy W. Folkelta ;)
minä valitsisin ehkä portugalin, koska siellä ei olla vielä käyty!
Kiitos vastauksesta!
Tyhmä kysymys: Kuka on W. Folke ja mistä hänet tavoittaa?
Juuri tuo kamala kiire minuakin rassaa. Samoin tylyys ja hirveä ahneus. Asuntolainan suhteen olemme onnellisessa asemassa, sillä sitä ei ole.
Kroatiasta ja Sloveniasta olen kuullut hyvää. Sveitsi, Itävalta liian kalliita, Kanada liian kaukana. Portugalissa olen asunut 3 kk. Kuivaa ja kuumaa. Ei lunta...
Työ vie meidät Italiaan ensi kesäksi, joten pitää tutkia siellä lisää.
Mitäpä jos pistäisitte vaan elämänne remonttiin eli kiire pois ja enemmän laatuaikaa tilalle. Eivätkö lapsenne ansaitse kiinteän, turvallisen lapsuuden omine kavereineen ja turvallisine arkirutiineineen?
Jos varallisuus riittää vain "vaatimattomaan" elämään ulkomailla niin ihan rehellisesti haave kannattaa jättää haaveeksi ja käyttää rahat ennemmin nykyisen elämän laadun parantamiseen.
Entä paluu, mihin palaisitte? Olette sen ikäisiä että törmäätte Suomessa rehottavaan ikärasismiin. Onko edessä pelkkä työttömyysputki? Kuinka kivaa teillä on silloin, entä lapsilla?
Kiitos viestistä!
Arvaa onko kiireen poistoa mietitty!? Ei se vaan täällä Suomessa onnistu, koska täällä kiire on syvällä yhteiskunnan rakenteessa. Tästä syystä muutto pienelle paikkakunnalle Suomessa ei tule kyseseen. Lisäksi niissä kaikki tietävät (ja ovat kiinnostuneita) toistensa asioista.
Olemme asuneet Portugalissa, Ruotsissa, Indonesiassa, Kiinassa ja Thaimaassa. Eniten Suomesta olemme kaivanneet ystäviä ja vuodenaikoja. Lapset kyllä sopeutuvat, siitä en ole huolissani. On myös avartavaa lapsille nähdä maailmaa, varsinkin kun rakkaimmat ihmiset ovat jatkuvasti turvana.
Rahaa olisi käytössä siten, että hankittuamme 100.000,-€ asunnon, meille jäisi elämiseen 2.000,-€/kk, 20-vuoden ajan. Mikä on vaatimatonta elämää?
Mahdollista paluuta varten meille jäisi omakotitalo Uudellamaalla. Lapsia varten laitamme lapsilisät säästöön, jotta aikanaan saavat kivan pesämunan elämän alkuun. Olen yrittäjä alalla, millä on töitä paljon. Myös ulkomailla voin halutessani tehdä töitä. Työttömyys ei uhkaa.
Noilla taloudellisilla mahdollisuuksilla kannattaisi ehkä miettiä Tsekkiä.
100.000 euron asunto on siellä iso ja hyyvä, eläminen edullista, pitkä kulttuurihistoria, miellyttävä keskieurooppalainen ilmasto ja erittäin hyvät liikenneyhteydet kaikkialle kun se on kaiken keskellä. Siellä on totuttu ulkomaalaisiin kun on paljon turismia ja turvallisuustilanne kuitenkin ihan hyvä.
Helppo tehdä itse matkoja kaikkialle Eurooppaan ja helppo ystävillenne tulla käymään.
Mutta kyllä se kiire asustaa oikeimmillaan ihan omassa itsessä, ja Suomessakin voi vetää todella mukavasti relaa jos vain järkkää asiat sille mallille. Jopa samalla töitä tehden, valikoit vaan paremmin. Tutkiskele itseäsi, pitäisi löytää se että kiireestä et voi syyttää mitään ulkopuolista asiaa!
Meinaan, että jos omakotitalo jo löytyy ja pistätte ton 100.000 egee siihen että siitä tulee teidän oma paratiisi, niin kyllä se voittaa halvan elämän jossain ulkomaisessa kaupunkiasunnossa aika moneen kertaan. On aikaa ja tilaa viihdyttää ystäviä ja nautiskella elämästä. Sitten kun järjestelette itsellenne hieman enemmän aikaa eli valikoitte töitänne niin ehditte käydä ulkomailla mukavilla matkoilla.
Lapsetkin saattaisivat arvostaa ihan eri tavalla sitä että nuoruuden aikana on kiinteä koti ja heillä omat kaveripiirit ja oma elämän alku eikä pelkästään vanhempien unelma. Sitten voitte jäädä vaikka pysyvälle eläkkeelle kun lapset valmistuvat kouluista. Eikö olisi parempi ja helpompi kaikille niin.
Ehtisitte siinä lasten kasvaessa oppia ottamaan rennosti :-)
Etelä-Ranska olisi hyvä.
Minä muuttaisin Italiaan.
Täyttäkää persoonallisuustesti
www.scientology.org
Ymmärrän täysin mitä etsitte ja tahdotte ja ihailen täydellisesti päätöstänne lähteä muualle. Varoituksen sanoja varmasti saatte ja tuota syyllistämistä varsinkin lasten suhteen! Lapset sopeutuvat, aivan varmasti ja saattavat jopa myöhemmällä iällä kiittää, että saivat kokea vähän muuta. Juurettomuudesta puhutaan, mutta toisaalta monien kulttuurien kohtaaminen antaa mielestäni positiivisia ja huikeita lähtökohtia elämälle. Maailmankansalaiset kyllä pärjäävät pitkälle.
Suomesta valitettavasti puuttuu sitä avaruutta ja avarakatseisuutta, jota haluaisin myös omien lapsieni voivan kokea. Koululaitos on tietysti omiaan Suomessa, mutta voi kysyä korvaako taso sen, että Suomessa lapset viihtyvät koulussa huonoiten kuin monessa muussa Euroopan maassa? Jokaisella asialla on vähintään kaksi puolta. JOten älkää ainakaan lastenne takia syyllistykö, sanoi kuka mitä sanoi, ja onnea matkaan! Varmasti löydätte sen oman paikkanne!
Hatunnosto!
Meillä oli samanlaisia ajatuksia, kun kaksi lastamme olivat suunilleen samanikäisiä. Varoituksen sanoja kuului joka puolelta, varsinkin kun olimme juuri saaneet oman talon valmiiksi ja molemmilla oli hyvät ja hyvin palkatut työt.Lasten sanottiin kärsivän ja äidin turhautuvan kun jäi kotirouvaksi.Lähdimme silti, kun veri veti muualle, mutta vain kahdeksi vuodeksi Etelä-Ranskaan. No, nyt siitä on kaksikymmentä vuotta eikä paluuta ole edes ajateltu.
Lapsilla on juuret jo täällä, koulut käyty ja opiskelutkin hyvällä mallilla. Kahden kielen kulttuuri ja monen kielen täydellinen taito ja avarakatseinen maailman kuva.
Mikä on ollessa kauniissa maisemissa ja lämpimässä (mutta ei liian kuumassa) ilmastossa ja nauttia herkullisista aterioista.Taloudellinen tilannekin on parempi, vaikkei se ollut perimmäinen tarkoitus tulla.
Kielitaito tuotti eniten ongelmia, kun aikuisena aloitimme ranskan vaikean kielen opettelemisen. Muuten taas viihtyvyys on ollut aivan eriluokkaa kuin Suomessa ennen. Eräs suomalainen ystävä ennusti kahden vuoden jälkeen, kun emme palanneetkaan alkuperäisten suunnitelmien mukaan, että viimeistään sitten kun ne vaaleanpunaiset silmälasit putoavat silmiltä, tulemme kipin kapin kotiin Suomeen. Eivät ole pudonneet vielä...
Oli ihana lukea kirjoituksesi. Siitä huokui onnea ja tyytyväisyyttä. Olemme lapsiperhe ja haaveilemme muutosta. Alkuunlähtö vain mietityttää - miten matkatavarat ja jo muutto itsessään sujuisi. Minnepäin Ranskaa olisi hyvä
muuttaa ajatellen lasten koulutusta ja rauhallista asuinaluetta. Olisin iloinen kuullessani Sinulta tai joltakulta muulta Ranskassa asuvalta lisää.
Mielestäni teillä on rahallisesti pullat hyvin uunissa, joten ei kun ehkä pienelle kiertomatkalle Eurooppaan katselemaan. Mites olisi Irlanti?
Itäblokin maissa on halpaa, mutta ei turvallista. Sosialismi teki koko porukasta roistoja, en sinne menisi lasten kanssa. Sieltä löytyy jengiä joka on valmis survomaan koko perheen suohon pienemmästäkin summasta. Muistelehan vaikka Jugoslavian sisällissotaa, naapurit ja ystävät murhattiin ja raiskattiin surutta.
Vanhat EU-maat ovat yleensä turvallisia, mutta ei sielläkään normaalisuuruisilla säästöillä pitkään elä, vaikka elinkustannukset ovatkin lähes kaikkialla huomattavasti pienemmät kuin Suomessa. Kaunista luontoa ja henkeäsalpaavia maisemia löytyy varmasti lähes maasta kuin maasta, vaikka me helposti kuvittelemme että näitä löytyy vain Suomesta.
Asuin muutaman vuoden Munchenissa. Paikka täyttäisi muuten kaikki asettamasi ehdot, mutta se on Saksan kallein kaupunki ja elinkustannukset ovatkin jopa 70-80% Suomen hintatasosta. Suosittelen silti.
Jos minun pitäisi muuttaa jonnekin, niin ehdottomasti Tanskaan.
Luonnonkauniita pieniä saaria, uskomattoman kaunista merenrantaa silminkantamattomiin ja puhdasta hiekkaa. Kuitenkin länsimainen elintaso ja turvallisuus. Suomalaiseen kustannustasoon tottuneelle edullinen maa, ainoastaan vuokra-asuminen kallista, syrjäisemmillä seuduilla idyllisiä maatiloja yms taloja myynnissä pilkkahintaan.
Kieli ei ongelma, englannilla pärjää ja tanskaakin oppii nopeasti.
Eli joku pieni kylä pienellä tanskalaisella saarella olisi minun valintani.
Baltian maat ovat EU:ssa. Silti edullisia. Turvallisuus parempi kuin EU:n ulkopuolisissa esim. Balkan.
Liettua on jo melkein Keski-Eurooppaa. Halpaa ruokaa.
Virokin on vielä edullinen. 100 000 euroa omakotitaloon ja saa vielä hyvän asunnon sillä hinnalla.
Hyvät yhteydet toisaalta etelään ja toisaalta Suomeen. Mahtavat uimarannat kaikissa em. maissa.
Viron kielen oppii helposti.
Latvia ja Liettua on vielä sellaisia valtioita joissa suomalaiset yritykset eivät toimi. Eli siellä saisi vielä suomalaisten yritysten edustuksia jos haluaa työtä tehdä.
on hieno maa, lähellä,turvallinen,kultuuri,kieli,elämiskustanukset,jne.