Että minun olisi vain parasta tappaa itseni. Miksikö? Siksi koska en löydä mistään sellaista seuraa missä voin olla oma itseni. En jaksa esittämistä enkä mitään roolin ylläpitämistä. Tämän lisäksi en meinaa millään löytää itselleni mieleistä työtä jotta voisin välttyä valtion painostukselta. Saan varmasti kohta karenssin koska en halua siihen mihin työvoimatoimisto minua pakottaa. Miksi tässä maailmassa painostetaan niin paljon? Miksi ei vaan voida toisten antaa olla rauhassa ja miettiä itse mitä haluavat elämältä?
Kyllä se on niin
jokutarpeekseensaanut
171805
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sinä voit olla itsesi seurassa kuin seurassa. Se on ihan oma valintasi.
Miksi pidät roolia päällä ? Miksi pakotat itsesi rooliin ?
Ei sinun tarvitse hakea kenekään hyväksyntää leikkimällä jotain muuta kuin olet.
Sinä et ole selkeästi tavannut hirveästi erilaisia ihmisiä elämäsi aikana. Eipä tuohon muuta voi todeta. Sanoinko jossain kohtaa että pidän/vedän roolia? Ainiijoo tämä yksinkertainen palsta ja sen lukijat ja kirjoittajat... huoh. Huomasitko että tuosta kirjoituksestani käy ilmi että olen työtön? Syy siihen on se että en ole koskaan vetänytkään mitään roolia vaan olen todennut että minun on parempi olla omissa oloissani kuin olisin jossain koko ajan rooli päällä... ja nyt olen lopen kyllästynyt yksinäisyyteen.
Ymmärrän sinua. Nykyisin täytyy olla tietynlainen, että saisi töitä, ystäviä ja parisuhteen. Jos et sovi siihen muottiin, jäät yksin.
Kuka sinua pakottaa mihinkään?
Muuta telttaan asumaan ja hae noutoruokaa ravintoloiden jäteastioista.
Saat olla omissa oloissasi.
Jos et huomannut niin aloituksessa oli lähinnä kyse painostuksesta mikä käy masentamaan. Kyllä mä tuon tiedän että noin voi tehdä mutta ei tuo kovin kivaa elämää ole.
Eikä ole kyse myöskään siitä että haluaisin lorvia muitten kustannuksella. Kyllä minäkin haluaisin tähän yhteiskuntaan panostaa. En vain tiedä mitä haluaisin tehdä enkä myöskään löydä mistään sellaisia ihmisiä ympärilleni kenen seurassa viihtyisin hyvin. Olisi kivaa jos olisi sellaisia kavereita kenen kanssa löytyisi yhteisiä mielenkiinnon kohteita.
Niinpä niin. Työssä kuitenkin vietetään melkoinen määrä elämästä.
On se myös elintasokysymys.
Hyvä työyhteisö on huomattava sosiaalinen tukiverkostoKIN.
Mieti oletko sellainen, joka voisit kouluttautua jollekkin sosiaalisia taitoja vaativaan työhön?
Hyvään työyhteisöön minä kaikkein eniten haluaisin. En tiedä onko minusta sellaiseen työhön jossa vaaditaan sosiaalisia taitoja... olen enemmänkin sellaista itsekseen työskentelevää sorttia.
Mistä tiedät, ennen kuin olet kokeillut?
Hyvin osaat ainakin ilmoittaa mistä sulla kiikastaa. Avunpyyntitaidoissasi en nyt ainakaan alustavasti havaitse puutoksia. Ilmoitit asiasi lyhyesti ja selvästi, eri erittäin epälakitekstimäisesti
olen itse jo vuosia ajatellut samaa asiaa..mutta olen silti täällä.elämä on tyhjää ja toivotonta.ja päivät menevät ja tulevat kuten eilinen ja viimeviikkoinen..päivät ovat hitaita mutta viikot ja kuukaudet menevät silti yllättävän nopeasti.nytkin ihmettelin ja yllätyin siitä että "kesä" on taas edessä.- eli selvivin taas yhdestä pimeästä ja kylmästä talvesta!! elämänhalua minulla ei ole, mutta elämästäni en voi päättää itse kuitenkaan,koska tiedän kuinka paljon itse aiheutettu kuolema voi kuitenkin muille ihmisille aiheuttaa yhtä suurta tuskaa kuin minä koen nyt.ja sitä en halua heille aiheuttaa..
Niin se ajantaju muuttuu vanhetessa. Minusta ainakin vuodet kuluu yhä nopeammin ja töiden kannalta rasittava kesä sekä pakolliset, inhottavat, valttämättömät,toistuvat kevätrutiinit (eli kaikki maatilan työt,sekä paperiset että hikiset) tulee aina vaan joutuisammin taas eteen vaivaamaan leppoisan talven jälkeen. Päivätki nyt kuluu nopeesti, oikeastaan riippumatta ollenkaan vuodenajasta ja siitä onko mielestään saanut paljon aikaan vai onko päivä mennyt puhtaaseen jappa-vatulointiin
Ei hitto, älä tapa itseäsi, mun 2 serkkua tappoi itsensä, ekaksi Katja 1991 ja tokaksi Mika 2012. Viina vei hautaan mun isoisän Arvon 1978, yritti katkaisuhoitoa ei onnistunut, onneksi mun oma isä Esko raitistui viinan kiroista Joulun 1995 jälkeen.
Se on totta että ihmissuhteet ovat muuttaneet muotoaan huonompaan suuntaan sieltä isovanhempiemme ajoista, jolloin vielä oltiin tiiviisti yhteydessä sukulaisiin ja ystäviin. Yksinäisyys, masennus ja skitsofrenia vaanii meitä nykypäivänä. Onnellisia he jotka elävät tasapainoista elämää yksinkin, kuten vaikka ympäristöfilosofi ja -radikaali Pentti Linkola sekä toimittaja Pirkko Arstila.
Silloin isovanhempiemme aikana köyhyys ja niukkuus olivat arkipäivää, naisetkin olivat paljon enempi kotiäitejä ja isät toivat leivän pöytään tehtaalta, pajalta, telakalta, satamasta taikka rakennustyömaalta. Opettajatkin olivat ankarempia ja vaativempia kansakouluissa ja kansakouluissa keskityttiin olennaiseen eikä mihinkään hömppäpömppään.
Vaikka Kepu-Kokoomuksen Sote-luonnostelma on täyttä shaibaa niin kyllä silti kannattaa elää elämäänsä vaikka tuntuisikin tämänhetkinen poliittinen tilanne Suomessa kaoottiselta ja masentavalta ja tv-viihdekin pelkältä sontakasalta navetassa, niin elää kannattaa, kesäkin jo ihan nurkan takana, luonnossa kävely ja merellä veneily on terapeuttista ja tuo paljon iloa elämään, usko pois vaan!
Haistakoon Sipilä-Orpo-blokki pitkän huilun ja kukoistakoon jokaisen suomalaisen ja maahanmuuttajan elämä Suomessa!
Kyllä parempiakin tekijöitä olisi hallitukseen ministeriksi jos vain kansa osaisi viisaasti äänestää. En pistäisi ollenkaan pahakseni vaikka joku päivä Suomessa olisikin punavihreä hallitus. Kepu-Kokoomus-Persut ei vain toimi johan se on nähty 29.5.2015 lähtien.
Punavihreä hallitus olisi raikas tuulahdus ummehtuneessa ja kaavoihin kangistuneessa Eduskunnassamme. Kysytään vaikka mielipidettä Jukka Kuoppamäeltä, Heikki "Hector" Harmalta, Petri "Pelle Miljoona" Tiililtä ja Karri "Paleface" Miettiseltä millainen olisi heidän unelmien Suomi.
Tää on kyllä hyvin kirjoitettu. Osuu vähän yksiin omien ajatusten kanssa.
Intialaisen joogin mukaan paras keino selvitä ongelmista itsensä kanssa on alkaa auttamaan muita. Siinä kuluu aika mukavasti, kiitosta ja välittämistäkin tulee. Jos ei kursseista tai työstä tykkää niin ehkäpä niitä voi käyttää siinä sivussa auttamistarkoitukseen.
Onneksi ei tarvitse olla enää työelämässä. Inhosin yli kaiken työtäni tai oikeastaan työympäristöä. Olisin halunnut tehdä työtäni rauhassa, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Mitään muuta en inhoa niin paljon kun olla tekemisissä epämiellyttävien ihmisten kanssa pakosta. En edes ymmärrä miksi ihmisen pitäisi opetella sietämään inhottavia, ilkeitä, kieroja, kasinaamaisia ym. epärehellisiä ihmisiä. Miksei ole itsenäistä työtä ihmisille ? No ehkä olisi, jos pystyisi itse työllistämään itsensä yksityisyrittäjänä. Onhan sitä kai jotakin tietokonehommaakin, jota voisi tehdä rauhassa omassa kodissaan.
Jos on työtä ja rauhallinen asunto sitten voi ottaa kaveriksi koiran. Se hyväksyy vaikka minkälaisen ja näköisen mihin ihmiset ei pysty. Sekin voi olla aika paha ongelma jos on itse liian kiltti ihminen ja sitten kun lopulta suuttuu kiusaamiseen se voi mennä vähän överiksi.
Rauhanturvaajaksi. Harkitse, saattaisi toimia