Ahdistus ja tulevaisuuden pelko

Täytyy saada purkaa tuntemuksia johonkin, olkoon nyt sitten tämä väylä. Olen suunnattoman ahdistunut. Tuntuu että olen epäonnistunut elämän kaikissa osa-alueissa. Ammatillinen ylpeyteni on täysin nollassa. Olen töissä esimiestehtävässä, työssä jota kuvittelin aina haluavani tehdä ja johon minulla on koulutus. Tuntuu että olen täysin väärässä tehtävässä ja väärällä alalla. Jokainen työpäivä on sinnittelyä ja tekohymyn ylläpitoa, ulospäin hymyilen ja vaikutan onnelliselta, sisälläni kuitenkin kiehuu. Tämä myrsky on vellonut sisälläni ties kuinka kauan, olen kadottanut intohimoni ja persoonani, en tiedä kuka olen tai kuka haluaisin olla. Olen vuosia sitten sairastanut masennusta ja pelottaa että se on palannut. Nuorempana masennus ei ollut niin kova paikka, vaikka sen takia keskeytyivät opiskelu ja parisuhde, mutta silloin se oli helpompi hyväksyä. Nyt aikuisena sitä häpeää, tuntee olonsa heikoksi ja rikkinäiseksi, vaillinaiseksi ihmiseksi. En uskalla mennä lääkäriin asiasta, hävettäisi jos lääkäri määräisi sairaslomaa ja työnantaja saisi tietää syyn. Myös lähipiirin ajatukset sairaslomalle jäämisestä mielenterveyden vuoksi pelottavat. Pelkään saavani osakseni halveksuntaa, vähättelyä... Sairasloma tuntuu houkuttelevalta, eniten kaipaan aikaa itselleni, että voisin keskittyä itseni löytämiseen ja kuntouttamiseen. Mitä jos en ikinä kuntoudu takaisin työelämään, en halua jäädä yhteiskunnan elätiksi. Mielialani vaihtelevat hyvin nopeasti, yhtenä päivänä en muuta tee kuin nuku ja itke, seuraavana suunnittelen oman yrityksen perustamista ja asunnon ostamista. En kuitenkaan pysty tekemään päätöksiä tai ratkaisuja, pelkään epäonnistuvani. En nauti nykyisestä työstäni mutta en uskalla hakea uuttakaan koska en usko pärjääväni. Tunnen myös syyllisyyttä siitä etten osaa nauttia asioista jotka ovat hyvin, on parisuhde, vakituinen työ, katto pään päällä ja talousasiat kunnossa. Olen työssäni vielä koeajalla, jos nyt jäisin pidemmälle sairaslomalle, en yhtään epäile etteikö työnantajani löytäisi keinoa päästä minusta eroon. Lyhyesti virsi kaunis, olen oman elämäni vanki, häkissä jonka olen itse rakentanut.
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Snäpykkä kirjoitti:

Täytyy saada purkaa tuntemuksia johonkin, olkoon nyt sitten tämä väylä. Olen suunnattoman ahdistunut. Tuntuu että olen epäonnistunut elämän kaikissa osa-alueissa. Ammatillinen ylpeyteni on täysin nollassa. Olen töissä esimiestehtävässä, työssä jota kuvittelin aina haluavani tehdä ja johon minulla on koulutus. Tuntuu että olen täysin väärässä tehtävässä ja väärällä alalla. Jokainen työpäivä on sinnittelyä ja tekohymyn ylläpitoa, ulospäin hymyilen ja vaikutan onnelliselta, sisälläni kuitenkin kiehuu. Tämä myrsky on vellonut sisälläni ties kuinka kauan, olen kadottanut intohimoni ja persoonani, en tiedä kuka olen tai kuka haluaisin olla. Olen vuosia sitten sairastanut masennusta ja pelottaa että se on palannut. Nuorempana masennus ei ollut niin kova paikka, vaikka sen takia keskeytyivät opiskelu ja parisuhde, mutta silloin se oli helpompi hyväksyä. Nyt aikuisena sitä häpeää, tuntee olonsa heikoksi ja rikkinäiseksi, vaillinaiseksi ihmiseksi. En uskalla mennä lääkäriin asiasta, hävettäisi jos lääkäri määräisi sairaslomaa ja työnantaja saisi tietää syyn. Myös lähipiirin ajatukset sairaslomalle jäämisestä mielenterveyden vuoksi pelottavat. Pelkään saavani osakseni halveksuntaa, vähättelyä... Sairasloma tuntuu houkuttelevalta, eniten kaipaan aikaa itselleni, että voisin keskittyä itseni löytämiseen ja kuntouttamiseen. Mitä jos en ikinä kuntoudu takaisin työelämään, en halua jäädä yhteiskunnan elätiksi. Mielialani vaihtelevat hyvin nopeasti, yhtenä päivänä en muuta tee kuin nuku ja itke, seuraavana suunnittelen oman yrityksen perustamista ja asunnon ostamista. En kuitenkaan pysty tekemään päätöksiä tai ratkaisuja, pelkään epäonnistuvani. En nauti nykyisestä työstäni mutta en uskalla hakea uuttakaan koska en usko pärjääväni. Tunnen myös syyllisyyttä siitä etten osaa nauttia asioista jotka ovat hyvin, on parisuhde, vakituinen työ, katto pään päällä ja talousasiat kunnossa. Olen työssäni vielä koeajalla, jos nyt jäisin pidemmälle sairaslomalle, en yhtään epäile etteikö työnantajani löytäisi keinoa päästä minusta eroon. Lyhyesti virsi kaunis, olen oman elämäni vanki, häkissä jonka olen itse rakentanut.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu