Riparille..

Mua ahdistaa se kun meen tänävuon riparille ku mummi/äiti jne koko aja puhuu siit iha niiku oisin menos naimisii tai jotai... Aijon eroo kumminki kirkosta heti ku voin niin en nää täs mitää järkee. En ymmärrä miks tää tuntuu musta niin pahalle ku tavallaan "petän" ne kun eroon sit koska he ovat hirmu uskovaisia mut en ala elää muitten sääntöjen mukaan ja aijon tehä sitä mikä tekee mut onnelliseks. Sama asia lapsien tekemisen kannalta he olettavat että aijon heti hankkia lapsia ja odottavat sitä jne.. Jos mä joskus lapsen haluan nii adoptoin sen ja niin.. Mulla on oikeest hirvee olo noist jutuis mikä auttais et en ajattelis noit nii paljoo...