Hei astraalirakastaja!

Ihan ymmärrettävää, sellaisia kausia saattaa elämässä tulla.

Ei haittaa😟😀

Elämä nyt on välillä sellasta ettei jaksa, vaikkei tiedä miksi. Ei se haittaa ollenkaan. Olen onnellinen päivisin ja öisin. Oikeastaan juuri siksi kun olet edes olemassa. Tuntuu välillä, että olen saanut kaiken. Kivan elämän ja haaveista haikeimmat. Viimeyönäkin tulit mua vastaan. Unissani oli jotkut karnevaalit ja juuri kun aloin vähän kyllästyä ja hymy hyytymään tulit mua väkijoukossa vastaan. Kaikkien niiden vieraiden ihmisten joukosta, nostin katseeni ja sinä silminesi seisoit siinä. Jykevällä olemuksella kuin seisoisit siinä vaan ja tuijottaisit odottaen että näen sinut. Ensin pelästyin että mitä vattua ja miten ihmeessä..ihan kuin oisit hymyillyt, en saanut ilmeestäsi selvää mutta kun huusin innoissani sun nimeä ja juoksin haliin otit avokäsin vastaan ja puristit lujaa. Loppuyönä ei tylsää tullutkaan. Ja sitten heräsin. Puoli kuusi, aamulenkki-puuro-suihku ja töihin.

Ei tämä minun elämäni ole mitään peliä, ei ole tehtävissä mitään siirtoja. Ei ole mitenkään välejä katkottu, ei sen kummemin yhteydessä oltu. Hänellä on sähköpostiosoitteeni, jos tulee halu törmätä samalla torilla. Hän joko on yhteydessä tai ei. En itse jahtaa mitään, enkä ketään. Minulla on ihan kiva elämä,ilmankin. Jo se lyhyt "yhteinen aika" riittää minulle ylläpitämään onnea. Sain siellä kainalossa herätä,tulla samaan aikaan. Todellakin odottelen kohtalonhetkiä, paljon töitä ja muuta, en aseta itseäni asemaan jossa voisin murskata oman sydämeni. Kaikki on ihan hyvin näin. Ei ole pelkkä penetraatio elämässä keskeisellä sijalla. Hän ei ollut valmis siihen mitä itse halusin. Tosin, en nykysin mitään kovin mullistavaa kaipaa,koska elämä mallillaan. Miestäni en jaa ja kuivukoon homma kokonaan sitten jos en omaksi saa.