Mies ja eron käsittely.

Et kertonut tarkemmin eroon johtaneista syistä, mutta jotkut voivat ottaa asiat sellaisena kuin ne ovat, eikä niistä tarvitse lätistä enempää. Jollekin ero voi olla myös suuri helpotus ja uuden elämän jännitys painaa taka-alalle muut asiat. Ne ehkä tulevat sieltä joskus pintaan tai eivät.

Itse olen sanonut monelle jätetyksi tulleelle henkilölle, että paras kosto on olla täysin neutraali ja hoitaa kaikki asiat asiallisesti ilman itkupotkuraivareita tai perään soittelemisia. Ainakin naisilla täysi neutraalius herättää kysymyksen, että noinko helppoa se minusta eroaminen olikin? Eikö se oikeasti välittänytkään. Tämä aloittajan teksti osoittaa väitteeni oikeaksi.

Itse tulin vaihdetuksi toiseen mieheen ja menettelin juuri kuten yyllä kuvasin. Alkuitkujen jälkeen kävin paljon baareissa ja huomasin olevani paljon suositumpi kuin olin ikinä osannut haaveillakaan.
Lasten kanssa oli seesteistä, koska olin paljon rennompi ja hyväntuulisempi kuin ennen.

Jutun tietysti täydensi lasten kertomukset kotoa, kun eksä oli astunut uusperhearkeen ja saanut siellä raivareita. Puolen vuoden jälkeen alkoi jopa tulla humalaisia tekstareita, että eikö voitaisi tavata jne.

Voi iso huokaus. Miehesi on ilmeisesti sitä mieltä, että asia on fine, sinä ahneempana otit mitä halusit. Mies tyytyi siihen mitä sinulta jäi, koksa ei viitsinyt ruveta riitelemään kanssasi.

Poikasi on fiksu. Hän kunnioittaa eksääsi, hieno poika, hyvin olet kasvattanut. Eksäsi asiat eivät kuulu enää sinulle, joten mitä niistä enää sinulle kertomaan. Te olette eronneet, elätte omaa elämäänne. Ei muuta kuin suuntaat nokkasi uusia tuulia kohti ja jätät ex-miehesi rauhaan.

Toisilla nyt vaan menee eron jälkeen paremmin kuin koskaan. Voihan olla, että on pitkään miettinyt eroa ja on nyt vain helpottunut. Ei ottanut erossa mitään, kunhan vaan pääsi eroon?

Älä enää pakkotuppaudu toisen elämään. Hänellä on oikeus elää sinun tietämättä, miten.

<<...erotessamme hän ei suostunut ammattiapuun, lähinnä oli siitä mahdollisuudesta huvittunut,>>

Tiesitkö, että psykoterapian asiakkaista 90 % on naisia ja 10 % miehiä?

Hei nimimerkki, hyppy11

Olet huolissani miehestäsi vaikka hän näyttää hyvinvoivalta. Huolesi varmaankin laantuu ajan myötä. Mietin miksi olet huolissasi. Olitko sinä aloitteellinen erossa? Sanot, että olet itse erottuasi halunnut puhua ja purkaa tuntoja. Niin me naiset helposti haluamme ja se on ihan hyvä asia. Mutta ihmiset ovat erilaisia. Joku käy itsekseen läpi asiat, jotkut hyvinkin pian. Toiset ovat valmiit siirtymään uuteen vaiheeseen piankin, kuten joku jo kommentoikin. Ei oikeastaan voi yleistää käyttäytymismalleja tai tapoja. Olisiko sinusta jostain syystä parempi tai helpompi, jos miehelläsi olisi selvästi kurjaa? Ehkä voit kysyä häneltä miten hänellä menee tai onko tarpeen olla huolissaan. Jos hänellä menee mukavasti tai hän toteaa, ettei sinun tarvitse olla huolissaan, sitten voit alkaa huolehtimaan omasta voinnistasi ja miettiä mitä itse tahdot elämältä ja tulevaisuudelta.

Kaikkea hyvää sinulle,
Pirkko-pappi

Hmm. Ex-miehelläsi vaikuttaisi olevan elämä hanskassa. Miksi sinun pitäisi olla huolissaan, kun ei ole mitään mistä tarvitsisi olla huolissaan? Et myöskään voi tietää miten ex on eron käsitellyt, onko "helppoa" vai mitä. Jäniskoira, tai mikä koira tahansa on usein parempaa kuin terapia :).

<<Mies ja eron käsittely.>>

Miksi eroa pitäisi "käsitellä"? Psykologisteille itsestään selvää, ei tavallisille miehille.

Kyllä ero voi olla noin helppo, kun asian sisäistää. Tietynlaiset tunteet ovat vaan loppu. Nyt sanoisin hänenkin on hyvä. .Miksi pitäisi jäädä asiaa vatvomaan. Elämähän on täynnä yllätyksiä , kivoja sellaisia.
Mietein tossa, en pahalla että miksi se sinua vaivaa.. olisitko halunnut nähdä miehesi jotenkin kärsivän vai itkevän perääsi..
Nyt kuule nautit itsekkin elämästä. Ainutlaatuista👍

Mies sai enemmän kuin menetti, parempi hyväksyä vain tämä tosiasia.

Harva mies jaksaa riidellä jostain yhteisistä naisen valitsemista huonekaluista jos muun omaisuuden jakaminen meni hyvin...

Kaverini pyysi lukemaan täältä yhden kirjoituksen, koskien ilmeisesti omaa eroaan. Tiedä sitten.. mutta jäin kuitenkin selailemaan ja tämä aloitus olisi voinut olla vaikka minusta. Tosin meillä on yhteisiä lapsia.

Meillä liitto kaatui vaimon uskottomuuteen. Koska lapsemme olivat jo omillaan ja olimme velattomia, ei ositus ollut mitenkään vaikea. Rehellisesti sanottuna hävisin siinä varmaan paljonkin mutta olin jotenkin niin täynnä vaimoni temppuiluja, joten annoin asian mennä helpoimman kautta.
Ilmeisesti minultakin jäi ero käsittelemättä, mikäli uskon aloittajaa. En minäkään ammattiapua kokenut tarpeelliseksi, eipä kyllä kukaan ehdottanutkaan. En keskustellut asiasta kavereidenkaan kanssa. Jäin vain heti samana syksynä vuorotteluvapaalle ja vietin aikaani erästellen, Siellä ei tullut koko ero ja kariutunut liitto mieleen. Totta kai välillä kävi mielessä mutta jotenkin sen ajattelukin tuntui typerältä ja vastenmieliseltä, joten se vain unohtui.
Olen aina ollut myös yksinään viihtyvää sorttia, että kaipa sekin vaikutti asiaan.
Aloittajalle antaisin neuvon, vaikka taitaa aloituksesta olla jo aikaa, että anna miehen olla. Jotenkin tuntuu, että miehen kuuluisi vähintään ratketa ryyppäämään tai ruveta ahdistelemaan perhettä aina eron sattuessa, että naiset olisivat tyytyäisiä. Valitettavasti moisiakin miehiä tietysti on.

Joskus ero on vaan helpotus, myös miehelle.