Nyt on kevät ja terassikauden avauksesta toitotellaan. Olen vielä liian nuori ilmeisesti terassilla oleskeluun. Minulla alkaa metsäkausi. Siellä kokee monenlaista.
Metsä- vai terassikausi?
vuokkoinen
11160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Varmasti terveellisempiä ja antoisempia ovat nuo aloittajan metsäreissut kuin terasseilla nuokkuminen. Suomalaiseen tapaan siellä näkyy olevan pääasiallinen tarkoitus juopua. Kahville tai alkoholittomalle virvoitusjuomalle harvempi poikkeaa.
Nuori tai vanha, en ole koskaan ymmärtänyt tätä terassihommaa. Tosin minulle ei viina missään muodossa erityisemmin maistu, en vain tykkää siitä. Olisi kivaa, jos eurooppalaisen tapaan terassit olisivat myös sellaisia paikkoja joihin voi ilman ihmettelyjä poiketa vain kahville tai teelle ja sen kera vaikka pasteijalle, voileivälle tms. Harvat ovat pääkaupunkiseudulla ne paikat, joissa saa sellaista sortimenttia ilman ihmettelyjä.
Nyt on kuulemma nuorison piirissä viina- ja oluthakuisuus vähenemässä, ehkä se tietää jatkossa myös muunlaista katukulttuuria juuri kahviloineen ja tämä juoppokulttuuri vähitellen vähenee. Toivossa on hyvä elää. Kaupungissa terassijuopottelussa käymälää ei käytetä vaan sitä virkaa saavat toimittaa kulkutiet, puistot, talojen kulmat ja mikä tahansa lähistöllä oleva paikka. Hajut ovat melkoiset. Mene sinne sitten tämän porukan kanssa kahviasi lipittämään.
Olen ottanut sen tavan, että sään salliessa otan termarin ja voileivät mukana ja lähden vaikka Kaivariin istuksimaan. Piknikit ovat kivoja. Metsät eivät ole minun juttuni, olen niin pilalle kaupungistunut, kun asfalttiviidakkoon alun perin synnyin. Kukin toimii tavallaan.
Olen ehkä kerran-pari käynyt terassilla. Kun en juo olutta niin en tiedä mitä siellä voisi tilata.
Joissain ruokapaikoissa voi hyvällä säällä istua ulkona ja nauttia lämmöstä ja usein maisemastakin - sen hyvän ruoan ohessa. Silloin tietysti maistuu lasi viiniäkin. Ulkomailla taitaa tuollaiset ravintelit lähinnä olla. Suomen kesät vain harvoin houkuttelevat konkreettisesti 'ulos' syömään.
Metsässä liikun sieni- ja marja-aikaan, joskus muulloinkin. Tuleekohan korvasieniä? Pitää käydä tutkimassa sopivan näköiset metsät.
Metsä! Se on joka vetää, liikun paljon poluilla, kuuntelen seurailen ympäristöä. tässä lähimetsässä olen humannut joka kesä pesiviä lintuja, kun jää istuskelemaan ja seurailee ympärilleen huomaa kuinka paljon siellä on 'elämää', hiljaista, sopuisaa liitelyä ja kyllä ne huomaa minutkin !
Olen jo oppinut 'varoitus' syöksyt, olen liian lähellä pesää ja siitä tulee huomautus!
Maassa pesivät yleensä isokokoiset ja niiden syöksyt on hyvä ottaa heti huomioon.
Marjastus ja sieniaikana ei enää ole 'syöksyjiä, poikaset ovat lentokykyisiä ja metsässä vallitsee rauha!
Metsässä on happirikasta ilmaa ja luonnon rauhaa .
Talostani löytyvät sekä terassi että parveke, mukava on noillakin paikoilla kesällä istuksia vaikka hyvän kirjan kera. Ja toisinaan voi olla mukana punkkulasikin. Metsä alkaa kymmenisen metriä talon pohjoisnurkalta ja siellä usein kuljeskelen polkuja sinne tänne, metsä rauhoittaa.
Itseltäni puuttuu ulkoterassi kun sille ei ole yksinasuvalla oikein käyttöä. Sen sijaan katettu iso parveke. Pöytä ja puutarhatuolitkin siellä.
Routa on jo lähimetsissä sulanut. Se joustava kuntta jalan alla saa kävelyn tuntumaan nautittavalta.
Vielä en ole tähän ikään mennessä ehtinyt koskaan käydä terassilla, pubissa enkä hampurilaispaikassa, joten jään kai vastakin nuo paikat käymättä.
Voi Katleija, oletpa Sinä varjeltunut , kun edes hampurilaispaikkaan et ole joutunut tai päässyt. Ei siellä kaikki ole epäterveellistä, esimerkiksi salaatit ovat ihan ok, ja olen minä lastenlasten seurana joskus kanahampurilaista, kananuggetteja ja ranskalaisia perunoitakin maistanut, jopa pirtelöäkin. Roskaruokaa se on siinä mielessä, että paperiroskaa kertyy turhan paljon ateriasta, vaikka paljon pakkaamista on vähennettykin . Harvinaista "herkkua" tuo on ollut lapsillekin, ja eihän se ole viihtyisä paikka, tarkoitus on että väki vaihtuu nopeaan.
Itse nautin torikahviloista, saa katsella ihmisvilinää, kuunnella puheensorinaa, maistella paikallisia leivonnaisia. Matkoilla löytää ihastuttavia kahviloita, joissakin on nostettu muutama tuoli ja pöytä ulos seinustalle, vilttejä on tuolinkarmeilla kylmyyttä vastaan. Terasseista enkä pubeista minäkään en tiedä mitään, ei kiehdo tarjottavat eikä ilmapiiri.
Metsä on ihan eri maailmansa, mikään rakennettu ympäristö ei sitä voita. Termarikahvit ja voileivät sinne sopivat, on juhlallinen olo kuin kahvikonsertissa näin keväällä, ja istumapaikat ovat taatusti kaikki luonnon uniikkeja luomuksia. Nyt on vapunpäiväksi kylmää ja sateista luvassa, ei mitään ihanteellista piknik-säätä.
Peukut Katleija.
Koskaan ei minuakaan ole sellaiseen paikkaan viety ja itse en mene.
Yhtäkään hampparia en syönyt, enkä ostanut.
Leipää saa kaupasta, salaattia ja munia, samoin leikkeleitä, saa hamppareita jos niitä rakastaa, mutta ruisleipä ja voi ilmen krumeluureja riittää välipalaksi itsetehdyn salaatin kanssa. Jäävuorsalaatti on hyvää ilman mitään lisiä, siitä vain repien suoraan suuhun teeveen ääressäkin.
Terassit olen myös välttänyt, paitsi ulkomaan matkoilla on ollut pakko joukkoruokailla terasseilla, muuten eivät kiehdo. Kahville en useinkaan poikkea, mieluummin istun puiston penkillä seuraten ympäristön menoa ja linnun laulua. Helsingissä on kiva mennä Ullanlinnan puistikkoon, tai Töölönrantaan, moni paikka hurmaa sielläkin kaupunkiliikkujan.
Iso piha ja luonto lähellä, metsää ja vettä maaseutuasunnossa, kaupungissa iso lasitettu parveke jonne paistaa aurinko lähes laskeutumiseensa asti, vettä ja luonto lähellä täälläkin. Pieni autoilu ja metsiä riittää, erämaata, soita, harjuja. Elämä on opettanut rakastamaan kaikke sitä mistä ilon ja rauhan löytää, ilman että pitää maksaa nautinnosta.
On onni olla suomalainen. Vappuni sujuu taas rantamaisemia ja saapuvia lintuja katsellen.
Metsä on ihana paikka varsinkin nyt kun valkovokot kukkivat ja puissa jo lehdet täällä Skoonessa , tänäänkin istuin kaatuneen puunrungolla fundeeraamassa :)
Ihan tulee metsän kaipuu näitä lukiessa! Mikä ilo onkaan polulla kävely sekametsän tuoksua ja auringon pilkettä lehvistön lomasta! Metsäaukioilla löytyy usein kannonokka mihin sai istahtaa ja vain aistia lämmön tuoksun 😊
Vierastan hieman terassien kaljaveikkoja ohikulkeissani, vaikka harvoin kuljenkaan niissä paikoissa. Sitävastoin nuo rantakahviloiden ulkoterassit on virkistäviä keitaita uimakansalle, niissä viihdyn toki varjossa kahvikupposella valokuvaten.
Helsingissä joskus piipahdettiin serkkuni kanssa Cafe Strimgbergin terassilla kahvipupposella Espalla, katseltiin avaraa ihmisvilinää Ruots. teatterin edessä, mutta ei siellä olutmyynti ole suinkaan ykkössijalla, ostosten lomassa on vain kiva levähtää hetken.
Aina on vetänyt metsävaellusten lisäksi merenranta, tuoksuineen ja tuulenvireineen!
Kyllä metsä ja veden äärellä laavu ovat kauneimpia paikkoja, sillä siellä koko sielu lepää luonnon keskellä.