Elämä näyttää häipyvän. Joka päivä ajautuu kauemmaksi. Menetän itseni. Millään ei ole mitään väliä, ei ketään muuta.
Olen menettänyt tahdon elää. Yksinkertaisesti ei ole enempää annettavaa. Ei ole mitään. Tarve lopettaa tämä että pääsen vapaaksi.
Asiat eivät olleet niitä mitä ne olivat. Yksi ikävä sisälläni. Kuollettava menetys, tämä ei voi olla totta. En kestä tätä helvettiä.
Tyhjyys täyttää minut. Tuskaan asti. Kasvava pimeys ottaa aamuun. Olin minä, mutta nyt hän on poissa.
m->n
Olen menettänyt tahdon elää. Yksinkertaisesti ei ole enempää annettavaa. Ei ole mitään. Tarve lopettaa tämä että pääsen vapaaksi.
Asiat eivät olleet niitä mitä ne olivat. Yksi ikävä sisälläni. Kuollettava menetys, tämä ei voi olla totta. En kestä tätä helvettiä.
Tyhjyys täyttää minut. Tuskaan asti. Kasvava pimeys ottaa aamuun. Olin minä, mutta nyt hän on poissa.
m->n
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja kuuntele mikä iloinen konsertti siellä on.
Mene metsään? Lähde kävelylle? Käy uimahallissa ja kuntosalilla? Kutsu ystäviä kylään? Pyöräile torille aamukahville? Osta uusi vaate? Kuuntele musiikkia? Joogaa, meditoi, hengitä? Tuoksuttele kevättä? Hymyile, naura ja tanssi?
Entä kun sydän on rikki ja se pitäis korjata ennen kuin jaksaa edes hengittää??
Eheytyy hiljalleen. Jostain se on vain lähdettävä. Pohjalta on vain noustava. Ei sinua sieltä vedä kukaan muu kuin sinä itse. Teidän sen kokemuksesta.
Täysin samoin voisin kirjoittaa. Elämänhalu on hiipunut pikkuhiljaa. Minä haalistun ja jäädyn. Liu'un salakavalasti kauemmas elämästä. Olen yrittänyt elää ja löytää sisältöä. Mutta törmäys todellisuuden kanssa oli liian voimakas, jotta minut saisi kursittua kokoon. Olen riekaleina. Vaikka teeskentelen ulospäin muuta.
Aloittaja, meidän, siipirikkojen, täytyy löytää tapa elää näiden haavojen kanssa. Eihän tehdä mitään tyhmää?
Uskotaan että elämä on arvokas. Ehkä jonakin päivänä haavat ovat parantuneet ja meistä on tullut entistä vahvempia. Kaikkea hyvää ja lempeää sinulle toivon.
Oikea elämä häipyy pikkuhiljaa ajatuksista, ja pikkulasten iiik-huudotkin alkavat jo kuulostaa jonkun pahanilmentymän avaruusolennon KILJAISULLE, syntyessään?
Kun noita sarjoja olen arvioinut ja seurannut, niin Babylon 5 -tuotantoa nyt menossa, samaan aikaan myös tuota Stargate Atlantista, jatsoja :) Babylon 5 -sarjan viholliset ovat nämä "Shadows".
Mutta kannattaa välillä tutustua todelliseenkin elämään, kuten itsekin näin useampaankin kertaan ulkoillessa aivan oikeitakin ihmisiä, naapureitakin, enkä pelkästään narsisteja = Wraith, joka imee toisista ihmisistä elämää Stargate Atlantis -sarjassa :D
Jonkun akan takia nyt tappaa itsensä ei juma ootte juntteja ! Elämä häipyy jokatapauksessa iha sama mitä te teette tehkää nyt alkuun vaikka voileipä ja miettikää mitä tekisitte seuraavaks
Elän elämääni niin pienessä piirissä, mutta minulle se on kaikki mitä on. Se tuntuu itsestäni niin suurelta, mutta kun katson kauempaa suuremmassa mittakaavassa ja näen muut ihmiset alkaa masentamaan. Tajuaa sen, että kaikki mitä itse on kokenut niin hienona asiana on lopulta kaikille muille niin pieni asia omassa elämässään. Heille se on normaalia arkea. Näkee kaiken sen mistä on jäänyt paitsi. Muut ovat kokeneet hienoja juttuja ja itse olen vain tavallinen ja haluankin olla sellainen tylsä en mitenkään parrasvaloissa. Kuitenkin haluaisin olla merkityksellinen ja edes jollain tavalla muistettu.
-❤-
Ei se mitä paitsi olet jäänyt ole miinuksen aihe /syy . Onhan jäljellä Sinä itse jonka vointi on tärken / ykkösjuttu Sinulle . Kun katselen ympärilleni , tuttavia kuolee , sairastuu , perheitä sortuu eron alle . Kaiken keskellä elämä itseni kaa jatkuu vaik elämää ympäriltä katoaa
Noinhan se menee, kun tunteet on yksipuoliset. Molemminpuolisille tunteille kukaan tuskin noin haluaisi käyvän, on se sen verran rankkaa. Ja jos ei oo varma niin se vasta ikävää onkin.