tahoillaan mutta eivä saa koskaan kerrottua sitä toisilleen, niin onko niillä tunteilla mitään merkitystä? Ja sitten toinen asia mitä mietin, voiko toisen tunteet aavistaa vai peilaako siinä vain omia tunteita ja toiveita toiseen?
Jos molemmat rakastaa toisiaan
raastaatämäminuakin
18583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ensinnäkin mietit aivan liikaa kelloa nähden no eikäs hyviä mietteitä moni varmasti samastuu mutta en kyllä osaa sanoa onko niillä tunteilla merkitystä tai voiko toisen tunteita aavistaa
Taidan miettiä aina liikaa. Vuorokauden ajasta riippumatta. Heh heh.
Vastaan tähän aavistus kysymykseen, että kyllä voi aavistaa.
eihän tuo kelloa katso jos mietteitä tulee. Sain itsekin tänään ihmeellisen mietteen, jos muuttaisin pois. Olisiko jota kaipaan hyppy tuntemattomaan? Ei se ole, tiedän asiat pitää täällä puolen hoitaa ensin
Kerrotko tarkemmin? Oletko kokenut sellaista?
Millä tavoin aavistat sellasta jos aavistaa voi toisen tunteita?
Kaikilla ihmisilla on henkinen tietoisuus, joillakin erittäin vahvana osalla taas ei juurikaan minkäänlaista. Siihen kasvaa ja oppii osa on saanut lahjana erilaisia kykyjä tämä on vain yksi asia koko osaaluuesta. Eläinten lailla ihmisillä on vaistot.
Minusta on kaivattuni on jollain tapaa henkisesti tietoinen - ihminen jos näin voi sanoa. Vaikka hän on kaukana, hän tuntuu olevan lähellä. En kyllä hänelle sanoisi irl tästä mitään. Kuulostaisin sekopäältä.
Uskon, että hyvinkin voi aavistaa. Mutta hyvä on myös muistaa se mahdollisuus, että ehkä itse haluaa nähdä niitä samoja tunteita toisessa, mitä itse tuntee. Oon omalla kohdallani miettinyt tätä niin monet kerrat. Et kuvittelenko vaan tai vaikken kuvittelisikaan, niin laitanko joillekin asioille enemmän painoarvoa vain siksi, että minulle ne merkitsevät jotain. Toinenhan voi hyvin tehdä asioita ihan vain ystävällisyyttään, joita minä taas en tekisi ystävällisyyttäni ja näin tulkitsen ne joksikin muuksi myös hänen puoleltaan.
Sen teidän, ettei rakastaminen ole koskaan turhaa. Se on helvetin kivuliasta, mutta myös helvetin kaunista pääsi se toteutumaan vain ihmisessä itsessään tai onnekkaasti toisen kanssa yhdessä. Hyvin moni laulu, runo, novelli, taideteos, oivallus ja ties mikä muu olisi jäänyt syntymättä, jos ei rakkautta olisi erilaisissa muodoissa. Niissä kipeimmissäkin.
Minäkin haluan uskoa ettei rakastaminen ole turhaa. Ja koetan arvostaa sitä miltä minusta tuntuu. Pohdin kuitenkin usein sitä että mikä merkitys tällä tilanteella, näillä tunteilla todella on jos en voi elää todeksi tätä rakkautta? Ehkä tämä on jokin kasvukriisi minussa, ehkä tämä on vain sattumanvaraista kärsimystä...
Niillä kaikilla on merkitys, kaikella on . Hyvinkin voi olla merkitys jossain vaiheessa kun ne ovat alkaneet. Ei ne sattumalta ala syvät tunteet
Ihan samoja ajatuksia pyörinyt itsellä. Vaikken pidä rakastamista turhana, niin kyllä sitä monesti on kysynyt, miksi. Mitä takoitusta tämmöinen palvelee? Mitä minä voisin siitä muka oppia ja mitä sillä opilla voisin tehdä? Vai onko se juuri sitä elämän satunnaisuutta...sillä tavalla ettei sillä, että toisen tapasi silloin kuin tapasi ja alkoi tuntea, olekaan mitään varsinaista tarkoitusta. Ja kysyy, jos sillä ei ole mitään tarkoitusta, miksei se voi vain mennä pois? Ei kukaan tästä ainakaan minun kohdallani varsinaisesti hyödy. En koe, että tämä yksipuolinen rakastuminen tai vähintäänkin puolin ja toisin jännä tilanne jalosta minua paremmaksi ihmisenä. Voisin jopa sanoa, että ilman näitä tunteita olisi helpompi elää, olisi helpompi olla hyödyksi itselleen sekä muille ja olisi enemmän jaksamista tehdä jotakin hyvää. Nyt paljon siitä hyvästä ohjautuu johonkin, joka ei näillä näkymin koskaan käy toteen sillä tavalla, että rakkauttaan saisi ihan kunnolla osoittaakin tai kohde sitä laajuudessaan edes tietää.
Miksi et saisi elää sitä rakkautta todeksi? Mikä sinua tarkalleen ottaen estää?
Tottakai voi aavistaa
Näin on. Kyllä toisen tunteet voi aavistaa. Toiset ihmiset ovat herkempiä aistimaan tämäntyyppisiä asioita toisista kuin toiset, sellaiset, jotka ehkä kulkevat elämässä tajuamatta ollenkaan tällaisia asioita. Siksi ehkä toiset ihmiset osaavat ottaa muut ihmiset huomioon ihan eri tavalla kuin toiset.
Minulla ainakin on hänestä (miehestä) vahva tunne, että hän haluaisi ottaa kanssani hypyn tuntemattomaan, mutta ei uskalla, koska ei ole varma tunteistani. Onhan tämä naurettavaa, jos ottaa huomioon että emme ole koskaan edes suudelleet. Haluaisimme tutustua toisiimme paremmin, mutta olemme eri elämäntilanteissa kiinni. Se on varmaa, että jos olisimme vapaita, kävisimme jo leffassa, syömässä jne täyttä häkää..
Tiedän. Onko pakko muistuttaa siitä koko ajan? Järkkää ne juttusi nyt niin että voit näyttää rakkaallesi vihreää valoa. Esileikki on kestänyt jo riittävän kauan. Ei hän epäile tunteitasi pätkän vertaa eikä myöskään pelkää mitään, vaan ainoastaan (edelleen) kunnioittaa kyseistä elämäntilannettasi. Koko ajan sulla on aina jotain muuta. Hankkiudu sinkuksi - ota itsekin riskiä välillä! Poistu mukavuusalueeltasi - niin minä(kin) olen tehnyt jo vuosia!
Et voi edellyttää häneltä oma-aloitteista aggressiivista väliintuloa, koska tiedät ettei hän halua toimia sillä tavoin. Hän ei ole kusipää.
😃 voisit olla hän.. mutta ei täsmää tuo "vuosia poistunut mukavuusalueelta".