Minä yritin.

Mies ei ole eikä ole ollut sinusta "silleen" kiinnostunut, hänellä ei ole tunteita sua kohtaan riittävästi.

Mies on kohteliaisuudesta kysynyt millasen ratkaisun sä teit. Huom. kohteliaisuudesta kun ei halua polttaa siltoja mihinkään suuntaan. Käyttäytyy silleen kuin hyväkäytöksinen ihminen käyttäytyy. Kohteliaisuus kuuluu yleissivistykseen ja normiihminen tietää, että kohteliaaseen kysymykseen vastataan lyhyesti jotain tyyliin, kiitos kaikki ok tms. Ei siinä aleta enää selitteleen.
Eikä missään tapauksessa aleta uudelleen vuodattaan ihastumisen tunteita, eikä lähetellä "kevyitä ja hassuja piiloviestejä".
Koita tajuta että kundi haluaa jatkaa sun kanssa asialinjalla, pelkkänä kaverina.

Tuo voi olla totta ja kunnioitan sitä.

Ollaan me edelleen pidetty yhteyttä ja tilanne on tasaantunut, jotenkin... Mä pidän hänestä aivan suunnattomasti. Ei hänkään taida minua ihan vastenmielisenä pitää, kun on soittanutkin? Monenlaista on juteltu ja on kehottanut mua punnitsemaan parisuhdettani... No minä olen päätökseni tehnyt. Jatkan matkaani lasteni kanssa ja ehkä aika näyttää. Ihana periaatteellinen mies on kyseessä. Ei anna toivoa, mutta pikku hiljaa on myös itsekin avannut vähän omaa elämäänsä. Itse en myöskään häntä hyvin tunne, mutta tunne jonka hän saa sisälläni aikaan on jotain ihan erilaista kuin mikään ennen. Hän tämän "leikin" aloitti, täysin jakamattoman huomion antamisella. Nyt puhelut ja viestit ovat olleet jo vastavuoroisia. Hän kyselee kovasti ja tunnen, että vähän kartoittaa tilannetta. On tämä hankala, ihan helve..n hankala tilanne. Tuntee vielä vähän miestänikin ja meillä on yhteisiä tuttuja. Toivottavasti hän huomaa, että minä oikeasti välitän ja haluaa tutustua minuun kunnolla. Kunnioitan häntä ihan oudon paljon ja tuntuu, että hänen seurassaan tai puhuessaan hänen kanssaan tulee lämpö, turva, himo, kunnioitus, sellainen kokonaisvaltainen WUH! Läpi kehon.