Mulla on aina ollut huono itsetunto. Olen ollut sellainen kaikkien kaveri. Kukaan ei kuitenkaan ole oikeastaan osoittanut todellista kiinnostumista minuun ennen aviomiestäni. Olin nuori 19 vuotias. Halusin kovasti parisuhteen ja yhteinen alkumme oli todella vaikea. Olemme olleet yhdessä pari vuosikymmentä nyt kuitenkin olen huomannut, että silmäni aukeavat ja tahdon lopettaa tämän avioliiton. Minua pelottaa ihan kamalasti. Mies ei halua luovuttaa ja kertoo rakastavansa. Tuntuu pahalta ja pelottavalta antaa näiden vuosien valua hukkaan tai ei ne hukkaan ole mennyt. Itse tapasin erään miehen yllättäen ja tuntui, kuin salamat olisivat sinkoilleet. Aistini jotka ovat olleet omalla kohdallani kiveä eli huomaan toisten ihmisten välisen kemian, mutta itseni kohdalla en ole uskaltanut edes ajatella, että jotain kiinnostaisi tai itseäni innostaisi. Olen sosiaalinen ja iloinen luonne. Ylioainoakin löytyy, mutta ei nyt törkeästi. Pyrin aina kiltteyteen ja hyvyyteen. Olen ollut tukena ja turvana ihmisille vaikeissa tilanteissa. Nyt ystävieni tuella kerroin tälle miehelle tunteistani. Päätin olla rohkea ja tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun osoitin kiinnostuksen jollekin. Kokosin kaikki rohkeuteni ja kerroin eräässä viestissä ihastumisen tunteestani ja siitä miten en ole koskaan tuntenut "vierasta" ihmistä kohtaan tai edes kuvitellut tuntevani sellaista kunnioitusta, lämpöä, kutinaa, intohimoa, hellyyttä ja luottamusta. Sain vastauksen, että hänellä ei ole sellaisia tunteita minua kohtaan... Se oli siinä, kolmella pisteellä. Tunnen itseni niin noloksi! Kyllä minä olen/olin niin varma, että kipinää oli molemmilta puolilta. Varovaisia hymyjä, ensimmäisellä tapaamisella iloista naurua, huomiointia, pieniä hipaisuja, viestejä, tapaaminen jne. Miten aikuinen nainen voi tulkita näin väärin? En tiedä mistä sain rohkeuden siihen viestiin, mutta nyt itsetuntoni romahti taas takaisin alkutilaan. Miten voin edes kuvitella, että minun silmissäni niin ihana mies olisi voinut kiinnostua minusta. En enää ikinä lähesty ketään. En ikinä. Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Joudun olemaan hänen kanssaan vielä tekemisissä eräiden asioiden tiimoilta, kuten muuten aviomiehenikin ( 5 kuukauden kuluttua ex-aviomies ). Minä olen niin täynnä kiukkua, katumusta ja vihaa omia tunteitani ja tulkintojani kohtaan. Tuntuu niin tyhmältä, kun uskoin mielikuvaani siitä että hän voisi pitää minusta. Enää en luota tunteisiin tai sähköön ilmassa. En osaa tulkita ystävällisyyttä vissiin. Hän oli minusta paljon enemmän, kuin kaverillinen. Itsetunto romuttui niin, että pelkään palaavani takaisin vanhaan elämääni. Onnvain tämä yksi ihminen, joka välittää, vaikka tunteeni häntä kohtaan on kuollut jo aikaa sitten. Jos niitä olikaan muuten kuin tahtotilana.
Tuli pitkä vuodatus, mutta parempi tänne kuin enää kenellekään oikealla ihmiselle. Ihmiselle, joka näkee reagointini ja kyyneleeni. Koventaminen alkoi taas. Taas kerran.
Tuli pitkä vuodatus, mutta parempi tänne kuin enää kenellekään oikealla ihmiselle. Ihmiselle, joka näkee reagointini ja kyyneleeni. Koventaminen alkoi taas. Taas kerran.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Teeveeseen nyt heti, niin kuullaan sun ääni.
Tiedän tismalleen, miltä sinusta tuntuu. Ja vaikka et sitä nyt näe tuskaltasi, niin asia väistyy kyllä mielestäsi. Liittoanne tuntematta en voi ottaa kantaa eroosi. Mutta rohkeudestasi voit olla ylpeä. Nähtävästi sitten tuollainen "salamointi" voi olla yksipuolista. Itsekin miettinyt samoja asioita. Jotkut tosin saattavat ns. flirttailla turvallisesti ja enempää ajattelematta varatun henkilön kanssa, mutta asian realisoituessa pakenevat. Vaikea tietää mistä kyse. Voimia sinulle. Aurinko paistaa vielä!
Tutulta kuulostaa. Pleijerit osaavat hurmata ja kokeilla viehätysvoimaansa. Ota sinä elämäsi haltuun ja opettele rakastamaan itseäsi sekä arvostamaan. Vie aikaa, mutta usko pois, se kannattaa.
Onpa surullinen kirjoitelmasi. Kyllä sinä varmasti salamat ja sähkön tunnisti, mutta ehkä hän tuli toisiin aatoksiin. Hän on myös ihminen ja erotilanteet voivat olla pelottavia hänelle tai aiheuttaa ahdistusta. Jos vain pystyt anna ajan parantaa haavat ja sinua odottaa jotain parempaa.
Mäkin sanoin mun ex-miehelle, että löydät kyllä paremman naisen. Se ei kuulemma ollut kovin kivasti sanottu, ei tunnu hyvälle.
Kuulostatpa paljon itseltäni, itsekin erosin, tosin itse en uskaltanut eräälle näyttää omaa kiinnostustani. Kirjoituksesi perusteella en uskallakaan..
Varmasti jotain oli, ei vain ollut riittävästi, että olisi ollut valmis etenemään juuri sinun kanssasi pidemmälle. Joillain ihmisillä on varaa mistä valita. Kannattaa yrittää löytää asiasta ne posiitiviset puolet, ja ehkä löytyy se henkilö vielä joka aiheuttaa samoja tuntemuksia ja on valmis etenemään pidemmälle.
Itse olen jo valintani suurimmilta osin hyväksynyt. Tein sen ehkä liian aikaisin, mutta mistä sen tietää, ehkä olisin yhä yksin jos en olisi tehnyt... Kaikki eivät löydä elämässään edes sitä laimeaa parisuhdetta ja lopulta tyytyisivät siihenkin.
Varmasti tuntuu kirpaisevalta, kun tulee torjutuksi ja nolottaa kun on ymmärtänyt väärin.. Mutta se tunteiden kertominen avoimesti tosiaan kertoo rohkeudesta ja heittäytymisestä, sinulla on terve elämän maku ja suunta eteenpäin. Varmaankin mies flirttaili, niinkuin monet ovat edellä sanoneet, ihmiset tekevät sellaista huvikseen. Voit ehkä vaan ajatella, että ei silläkään miehellä ole kaikki ihan kunnossa, kun pitää käyttäytyä niin.
Luulen että on ihan hyvä, että et nyt joutunut uuteen suhteeseen. Ero on nyt se elämäsi isoin asia. Jos et käsittelisi eroa nyt, vaan keskittyisit uuteen suhteeseen, se aiheuttaisi vain ongelmia pidemmän päälle, ja satuttaisi etenkin ex-miestäsi. Luulen että katuisit sitä myöhemmin. Uusi suhde näin äkkiä olisi muutenkin haastava eron kynnyksellä. On parasta, että saat nyt omaa aikaa ja yksin oloa parisuhteesta. Se on niin tärkeää. Sitten vasta alat huomata, mitä kaipaat, ja mitä todella haluaisit jatkossa elämääsi. Kun annat sinkkuna itsellesi mahdollisuuden avata silmäsi näkemään muut miehet, löydät varmasti aivan yhtä kipinöiviä tapauksia kuin tuo edellinen ihastuksesi. Ja parempia! Tuo edellinen ihastus olisi luultavasti huono mies, joka ei koskaan lopettaisi kevyttä flirttailuaan muille naisille.
Ole onnellinen tässä ja nyt! Mielestäni voit ottaa tämän pettymyksen helpotuksena. Saat niin paljon enemmän, kun keskityt nyt itseesi ja käsittelet eroon liittyvät tunteet. Sitten sinulla on puhdas pöytä uudelle suhteelle. Nauti tulevasta kesästä, ja muista, että tunteet tulevat ja menevät. Älä huoli vaikka joskus näyttäisi synkältä. Huono itsetunto siellä kummittelee, mutta se ei ole totuus. Aika parantaa kivun, jota nyt koet.
Ei ap:n kaltaisten kokemuksien jälkeen kantsikaan ketään lähestyä, sillä ihminen on kyllä täysin harhainen ja mieleltään sekopää, jos noinkin vahvoja tunteita pitää molemminpuolisina. Ei silloin kantsikaan luottaa itseensä vaan jatkossa mennä vaikka nettitreffipalstoille ja sieltä valita kumppani, joka tuntuu hyvältä, mutta siis unohtaa tuollaiset hathaiset rakkaus- ja ihastumishömpötykset tai sitten vaan pysyä kimpassa miehensä kanssa, vältellä sitä ja jos oikein herkkupalan löyt niin pettää, niin muutkin tekee ja oon kuullut, että hyvää tekee. Molemminpuoliset tunteet pitää tietää. Itekin oon pakit antaessa joskus sanonut, että mäkin oon suhun ihastunut, mutta tällä hetkellä ei toimi tms.
Flirttailu on asia erikseen, sehän on aina pikku suola elämässä, mutta onneksi nykyajan metoo-kampanja pitää kähmijöitä ja seksuaalisia ahdistelijoita rajoissa, sillä selvää on että sellaisesta jokaisen pitää joutua vastuuseen ennemmin tai myöhemmin, toisen ihmisen seksuaalisuuden ja henkisen puolen tuhoamisesta.
Mutta ihminen, hyvä, tuohan on upea kokemus; ajatella että uskalsit! Uskalsit kokea noita tunteita, uskalsit myöntää ne toiselle. Minusta tuo on hyvä saavutus eikä ole mitään syytä parjata itseä tai tuntea noloutta.
Vaikuttaa siltä, että tunnetasolla sinussa on viriämässä uusia ulottuvuuksia - usein huono itsetunto yms luovat ihmisen elämään sellaisen aika lamaantuneen ja kontrolloidun elämänkulun, joka on toki säntillinen ja siveä, mutta myös tukahtunut. Minusta tuo kuulostaa upealta, että tuollaise tunteet ovat koskettaneet sinua.
On mahdollista, että hän oli enemmän kuin kaverillinen, ja et niinkään tulkinnut aivan väärin, onhan hän voinut tykätä, mutta tykkäämisen tasoja on niin erilaisia. Mietin muutamia ihastumistunnustuksia, jotka ovat kohdistuneet minuun, olen tykännyt heistä ystävinä ja periaatteessa vähän jotain muutakin, mutta ei kuitenkaan seurusteluun tai suhteeseen asti.
Ymmärrän tuon nolouden tunteen, vastaavassa tilanteessa olen ollut itsekin. Jonkun aikaa se kestää häpeän ja nolouden sekainen matalapaine.
Ja täytyy myöntää, että ihailen itsetuntemustasi kaikkien noiden tunteittesi suhteen ja kykyä pukea sanoiksi koko "myräkkä". Hienoa.
Tämä mies josta kirjoitin on ollut minuun yhteydessä viestien ja jopa parin puhelun tiimoilta. Osaksi asiaa, mutta myös tietynlaista avautumista puolin ja toisin. Välillä tuntuu, että häntä kiinnostaisi ja välillä tuntuu, että minä suorastaan otan häntä päähän? Nytkin tapasimme sattumalta. En olisi ikinä kehdannut mennä lapseni kanssa tuohon paikkaan jos olisin tiennyt hänen olevan siellä. Kuitenkin lämmin katse ja hymy joka oli vastassa pisti perhoset vatsassani tanssimaan. Hän ei ollut lastani tavannut aikaisemmin, mutta otti hienosti kontaktia häneen ja jututti mukavasti. Tuntui hyvältä, mutta myös pelottavalta. Jos häntä ei kiinnosta niin miksi toimii näin? Olin jo antanut edellisen puhelun jälkeen itselleni pientä toivoa ja viime kertainen puhelu sitä vielä ruokki. Jutteli omista päiväohjelmistaan ja paljasteli vähän luonnettaan. Minun pitää kuitenkin hyväksyä pakit ja uskoa, että ei kiinnosta. En halua roikkua. Tuntuu vain välillä vähän ristiriitaiselta. Kyseli myös puheluissa mun suunitelmia jatkosta, asumisesta jne. Puhuttiin myös hyvin luottamuksellisia mielipiteitä eräästä asiasta. Joten luottaa minuun ja minä häneen. En tiedä mitä ajatella?
Huonosta itsetunnosta on kokemusta. Paljon oli tuttua kirjoituksessasi, mutta hirveintä oli lukea, että pelkäät palaavasi entiseen elämään. Toivon vain, että saat sen verran niskalenkki otteen itsestäsi, että uskallat elää omaa elämääsi, vaikka yksinkin. Ei se niin kamalaa ole. Mieluummin yksin, kuin parisuhteessa yksin. Hienoahan se on, että olet saanut tuntea kerrankin jotain, olet uskaltanut avautua, vaikka se ei johtaisikaan mihinkään.