Ei selittelyjä.
Riveissä pitäisi olla jo tarpeeksi.
Rivien välissä vielä enemmän.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Kiitollisuus.
Olin vetänyt
vettä henkeeni
kerran, kaksi
vaiko kymmenen pitkää talvea?
Näin kuoleman kasvot
liian läheltä
eikä niissä ollut
kauneutta
rauhaa
ei satavia kukkia
Olisin halunnut itkeä
kun minut
raahattiin maihin
Hiekalla makasin
sikiöasentoon käpertyneenä,
yskin keuhkonkappaleita
pieni ihminen
näki auringon ja putosi
Mutta kädet
jotka pitelivät minua
olivat voimakkaammat
Ymmärsin
siivet rikki
silti voin jaksaa
Ja
hiekka poskeani
vasten
Niin
karheaa ja lämmintä.
Riveissä pitäisi olla jo tarpeeksi.
Rivien välissä vielä enemmän.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Kiitollisuus.
Olin vetänyt
vettä henkeeni
kerran, kaksi
vaiko kymmenen pitkää talvea?
Näin kuoleman kasvot
liian läheltä
eikä niissä ollut
kauneutta
rauhaa
ei satavia kukkia
Olisin halunnut itkeä
kun minut
raahattiin maihin
Hiekalla makasin
sikiöasentoon käpertyneenä,
yskin keuhkonkappaleita
pieni ihminen
näki auringon ja putosi
Mutta kädet
jotka pitelivät minua
olivat voimakkaammat
Ymmärsin
siivet rikki
silti voin jaksaa
Ja
hiekka poskeani
vasten
Niin
karheaa ja lämmintä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on joskus liian kovaa.
Runosi hyvä.
Kenties vahvistun
jos voimaa tukea saan.
Ja jostakin suuresta pienestä
haaveilen, arvaa mistä? :D
vaikean heitit,mutta joskus kun ihmisellä on liian usein vaikeaa niin alkaa haaveilla tavallisesta arjesta.
Haaveiletko lapsesta?
Tosi hyvä arvaus. :)
Ehkä haluaisin lapsenkin,
mutta vaikka kehoni sen kestää
*siinä suhteessa kaikki on hyvin*
niin silti
vielä minusta
ei ole kenenkään äidiksi
joskus, ehkä.
*hauras hymy*