Ihmetyttää, kun suurin osa kirjoituksista täällä on niin negatiivispainotteisia; eikö kellään tosiaan ole mitään hyvää kerrottavaa uusioperheistä?
Minulla on ainakin hyviä kokemuksia omasta suhteestani. Tapasin 8 kk sitten ihanan, lapsettoman miehen. Muutettiin yhteen asumaan aika pian ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Itselläni on nyt 5 v poika edellisestä liitosta.
Alusta alkaen poika otti miesystäväni hyvin vastaan ja pitää hänestä paljon. Tämä käy ilmi mm. siitä, millä tavoin hän miehestä puhuu esim. mummilleen ja muille sukulaisille. Ja koska heillä on samankaltaiset kiinnostuksen kohteet eli autot, niin se vaan lähentää suhdetta.
Pojan isä ei ole mukana kuvioissa, ja ehkä poika kaipasikin jonkinlaista miehen mallia perheeseen.
Jokatapauksessa poika suorastaan ihailee miesystävääni, ja tottelee myös hänen sanomisiaan.
Myös miesystäväni kokee onnistuneensa ja tulevansa hyvin toimeen pojan kanssa. Mielestäni on tärkeää keskustella asioista myös miehen kanssa ja kuunnella hänen tuntojaan. Eihän mikään suhde tai kontakti synny hetkessä, varsinkin kun on kyse lapsesta.
Puhuttiin myös suhteemme alussa siitä, miten ja kuka lasta komentaa tarvittaessa jne.
Sovimme että hän saa samalla tavalla olla auktoriteettina jos sellainen tilanne tulee, sillä jos olemme perhe yhdessä, niin myös hänelle kuuluu kaikki perheen oikeudet. Ja jos hän kohtelee poikaa kuin omaa lastaan, niin hänellä on oikeus asettaa rajat. Sehän on juuri sitä välittämistä.
Vastaavasti hän myös vie poikaa tarvittaessa päiväkotiin tai ottaa mukaansa autotallille jne.
Eli välittämistä ja huomiota lapselle myös.
Meillä uusioperhe-elämä on ainakin sujunut mutkattomasti, ja haluamme joskus vielä yhteisiä lapsia. Kaikesta olemme puhuneet avoimesti ja se on paras tapa välttää riidat ja epämiellyttävät tilanteet. Mutta halusin vaan kertoa, että kyllä uusioperheissäkin voi mennä myös hyvin! :)
Minulla on ainakin hyviä kokemuksia omasta suhteestani. Tapasin 8 kk sitten ihanan, lapsettoman miehen. Muutettiin yhteen asumaan aika pian ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Itselläni on nyt 5 v poika edellisestä liitosta.
Alusta alkaen poika otti miesystäväni hyvin vastaan ja pitää hänestä paljon. Tämä käy ilmi mm. siitä, millä tavoin hän miehestä puhuu esim. mummilleen ja muille sukulaisille. Ja koska heillä on samankaltaiset kiinnostuksen kohteet eli autot, niin se vaan lähentää suhdetta.
Pojan isä ei ole mukana kuvioissa, ja ehkä poika kaipasikin jonkinlaista miehen mallia perheeseen.
Jokatapauksessa poika suorastaan ihailee miesystävääni, ja tottelee myös hänen sanomisiaan.
Myös miesystäväni kokee onnistuneensa ja tulevansa hyvin toimeen pojan kanssa. Mielestäni on tärkeää keskustella asioista myös miehen kanssa ja kuunnella hänen tuntojaan. Eihän mikään suhde tai kontakti synny hetkessä, varsinkin kun on kyse lapsesta.
Puhuttiin myös suhteemme alussa siitä, miten ja kuka lasta komentaa tarvittaessa jne.
Sovimme että hän saa samalla tavalla olla auktoriteettina jos sellainen tilanne tulee, sillä jos olemme perhe yhdessä, niin myös hänelle kuuluu kaikki perheen oikeudet. Ja jos hän kohtelee poikaa kuin omaa lastaan, niin hänellä on oikeus asettaa rajat. Sehän on juuri sitä välittämistä.
Vastaavasti hän myös vie poikaa tarvittaessa päiväkotiin tai ottaa mukaansa autotallille jne.
Eli välittämistä ja huomiota lapselle myös.
Meillä uusioperhe-elämä on ainakin sujunut mutkattomasti, ja haluamme joskus vielä yhteisiä lapsia. Kaikesta olemme puhuneet avoimesti ja se on paras tapa välttää riidat ja epämiellyttävät tilanteet. Mutta halusin vaan kertoa, että kyllä uusioperheissäkin voi mennä myös hyvin! :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et ole tainnut huomata, että suurimmat ongelmat ilmaantuvatkin silloin, kun on kysymys miehen lapsista. Suurin (huom. en sanonut, että kaikki, en yleistänyt) osa on mustasukkaisia naisia, jotka eivät pysty elämään uusperheen arkea.
kuten myös silloin kun exä on mustasukkainen sille toiselle naiselle omista lapsistaan.Merkillinen palsta missä neuroottisten naisten pitää fanaattisesti puolustaa "noita akan kynsistä" omia lapsiaan.Kyse on jostain ihan muusta kuin lapsista siinä vaihessa.Raivotaan että lapset kärsivät isän uudesta suhteesta ja toisen otsikon alla kirjoitetetaan kun vanha suola janoittaa ja halutaan palata suhteeseen.Nä en tajua.Jos on erottu-siihen on aina joku syy.Luuletteko että lapset nauttivat esim.riidoista kotona,Jos ihmiset eivät sovi yhteen olisiko kenties siinä tapauksessa jo lapsen edun mukaista erota.Kenenkään lapsen kehitykseen eikä kokemus piiriin tarvitse kuulua huonoa perhe elämää.
Alkaa haista palsta oikeasti siltä että näihin huonoisiin suhteisiin pääsyy on aina se isän uusi nainen joka on kehdannut tunkeutua eroonneeseen perheeseen.ei naisen uudesta miehestä koskaan puhuta.
Onko täällä oikeasti kaikilla näin paha olo.Hävettää tunnustaa olevansa nainen kun lukee näitä kirjoituksia.
Oikeasti vaaditaan ja huolletaan lasten hyvinvoinnista eikö olisi sitten aika alkaa aikuistua yhden sun toisen jo täällä kirjoittajista.Ne äidit netissä pyörimisen sijasta voisivat keskittyä siihen olelliseen eli lastensa hyvinvointiin.Jos ovat siitä niin huolissaan.
Jos jotain olen tässä elämässä huomannut, niin sen, että asioiden yksinkertaistaminen ja tulkintojen tekeminen yhden asian yksinkertaistelulla ajatusmallilla johtaa väistämättä kummalliseen ja vääristyneeseen lopputulokseen.
Toisin sanoen lopputulokseen, joka itse haluaa nähdä, mutta jolla ei todellisuuden kanssa ole mitään tekemistä.
Kuka lopultakaan pystyy sanomaa, miksi juuri naiset tappelevat keskenään miehen entisistä lapsista? Onko tästä aiheesta tehty tutkimusta, johon voisi luottaa. Mitkä kaikki seikat vaikuttavat naisten kiihkeään suhtautumiseen? Olisin taipuvainen näkemään, että ainakin naisen määräävä (lue: vastuullinen) asema perhe- ja äitiysasioissa ja tutkitusti ulospäinsuuntautuneempi tunteiden ilmaisu vaikuttavat asiaan. Myös miehen rooli perheessä vaikuttaa naisen rooliin ja siihen millaisen roolin hän lopulta perheessä ottaa (olettaen, että nainen tulee uutena perheeseen).
Te olette olleet kuitenkin yhdessä vasta aika lyhyen aikaa ja suhteenne on vielä varmaan aika ruusuiusta ylipäätään. Siinä vaiheessa on helposti kaikki vielä selvää ja ruusunpunaista ja varmasti asiat teillä toimiikin noin kivasti kun sanoit. Myöhemmin saattaa toinen sitten tulla niin tutuksi, että todellinen minä astuu kuvioon ja sieltä voi plajastua molemmilta jotain ihan uutta ja ongelmia putkahtaa esiin.
mieskin alussa haluaa ehkä tsempata ja lapsi voi vasta myöhemmin alkaa "nyppimään", jos hän ei saa tarpeeksi huomiota ym. On vaarallista ajatella, että kaikki on hyvin, ja peittää esiin tulevat negatiiviset tunteet. Juuri tukahdutetut vihantunteet ovat akikkein vaarallisimpia sitten, kun niitä eiosata näyttää tai käsitellä.
Kyllä meitä tyytyväisiäkin ja mutkattomia uusperheitä löytyy.
Ja jopa niin, että miehellä ja naisella on molemmilla lapsia.
Ei kannata antaa muutaman ahkeran ja katkeran kirjoittajan luoda sellaista mielikuvaa, että kaikki uusperheet ovat onnettomia ja lapset kärsivät jne.
Meillä ainakin kaikki osapuolet (myös exät) ovat kaikinpuolin tyytyväisiä. Ei haukuta toisiamme, ei olla katkeria. Päinvastoin, olemme onnellisia siitä, että yhden ison epäonnistumisen jälkeen on vielä onnistunut luomaan onnellisen ihmissuhteen. Olemme onnellisia, että lapsilla on hyvä ja turvallinen olla perheessämme.
Hyvä me!
...juuri näin päin!
kun miehellä ei ole lapsia edellisestä liitosta niin et pääse murisemaan!
Jos hänellä olisi, kuuluisit juuri tuohon valittavaan sakkiin, näin on!
Tällaiset yksinkertaistetut olettamukset kertovat enemmän sinusta kuin naisita yleensä. Eivätkä mitään kovin hyvää, valitan.
Meillä menee kanssa oikein mukavasti. On mennyt jo nämä neljä yhteistä vuotta. Asiaan vaikuttaa varmasti se, että olen saanut ottaa aikuisena ihmisenä vastuuta myös miehen lapsesta. En yritä olla tytölle "äiti". Olen vain minä.
Ja minä olen se, joka katsoo meillä ollessa, että lapsella on lämpimästi päällä ulos lähdettäessä, kunnollista ruokaa, mukavaa tekemistä iskän kanssa kahdestaan, käyttäydytään kunnolla (opitaan käytöstapoja, kuten haarukan ja veitsen käyttö syödessä), tytöllä on mahdollisuus tavata isovanhempiaan ja että elatusmaksut tulevat maksetuiksi (olen jopa korottanut niitä vähitellen vaikkei olisi tarvinnut).
Mieheni puuhastelee mielellään tyttönsä kanssa, mutta on hiukan saamaton toisinaan. Itse taas olen luonteeltani aktiivinen, en osaa kaukaakaan olla jouten. Tämä järjestely on syntynyt ikäänkuin itsestään ja toimii kaikkien osapuolten (myös tytön) mielestä.
Nyt meille on lisäksi tulossa uusi vauva. Tytön äiti ei ole kiinnostunut hankkimaan uusia lapsia. Sanoinkin tytölle, että ajattelen tämän vauvan olevan tarkein lahja, mitä voin hänelle ikinä antaa. Ja tyttö on innoissaan tulossa sairaalaan katsomaan pikkusiskoa/pikkuveljeä, kunhan hän vain syntyy.
Tärkeintä on mielestäni se, että kukaan osapuoli ei tässä meidän uusperheissä (tytön äiti ja hänen uusi miehensä tai meidän puolelta) koe asemaansa uhatuksi, vaikka kaikki yhdessä rakastavat ja välittävät yhdessä tästä lapsesta, joka syntyi edellisestä liitosta.
Mitä lässytät?
Eivätkö periaatteessa KAIKKI maailman keskustelupalstat tuo esille asioita vain yksipuolisesta näkökulmasta? Silloin keskustellaan, kun tarvitaan neuvoja tai apua.
Keskustelua ei juuri synny tyyliin -meillä menee kivasti! -joo, niin meilläkin! -meillä kanssa!
Tai itse en ainakaan kutsu tuollaista keskusteluksi.
asiaa yh:sta uusperhe kuvioihin siirtyneeltä. Tuo toivoa muille yh:lle et se ei oo välttämättä mikään pysyvä tila. Vaan et jos oikein kaverin löytää, niin kaksin aina kaunihimpi.
Näistä jutuista täällä saa kuvan et kaikil vaan jotain ongelmia, ja ihme varotuksia uusperheistä. Uskon et suurin osa ihan onnellisia uusperheissä. Ainakin kaikki mun tutut uusperheelliset mukaanlukien me.
T:exyh, uusperhe äiti vuodesta 2000
(yksi lapsi ja mies)
Meillä samanlainen yhteinen kasvatusVASTUU.
Eli minä vaimo MEIDÄN lapset (vaimon) 6v tytär ja (yhteiset) 1.5v ja 0.5v pojat,
Yksi lisää: ei riidellä, eteenkään kasvatustavoista, lasten edessä. Erimielisyydet sovitaan puhumalla. Jos olen esim. sitä mieltä, että vaimoni toruu tytärtään liian ärhäkkäästi, kommentoin siitä hänelle vähän myöhemmin, kun tytär ei ole kuulomatkan päässä. Näitäkin tilanteita on pari ollut. Siis olen joskus itseasiassa puolustanut ottotytärtäni vaimoani vastaan.