Hei!
Minusta tuntuu vahvasti, että olen raskaana. Tämä ei ole ns. toivottu raskaus. Olen nuori, vasta 19 ja opiskelut edessä. Raskautta ei ole vielä todettu, mutta... (Pahalta näyttää, jos niin voi sanoa) Kyllä seurustelen vakavasti, mutta, ei, olen vielä nuori, eikä tämä liitto vielä ole valmis lapseen, en tiedä olenko itsekkään. Ja tietysti, raskaaksi tulin harrastamalla seksiä ilman ehkäisyä (ensimmäistä kertaa elämässäni... mitä oikein ajattelinkaan...)
En todella tiedä, päätyäkkö aborttiin, se kuulostaa kamalalta, mutta voi olla ainut mahdollisuuteni. Minun perheeni ei ole mikään rikas, hyvä että elätämme itsemme ja opisekluni tekemällä töitä, mutta olemme onnellisia. Äiti on kovin vanhoillinen, en tiedä miten hän suhtautuisi, en uskalla edes ajatella, plus olen nuorin lapsi, eikä vanhemmalla siskollakaan ole vielä lapsia. En tiedä minne olisin kirjoittanut ongelmastani, päädyin tänne. Pyytäisin teitä, joilla on samanlainen kohtalo taikka edes samantapainen, kertokaa mitä teitte. Ja, jos olette päätyneet aborttiin kertokaa siitä (kaikki, mitä maksoi, mitä tapahtu sen jälkeen jne...) ja jos taas päädyitte pitämään lapsen, mitä sitten. Olen todella hukassa, en ole edes puhunut poikaystäväleni (hän taitaisi vastustaa lapsen pitämistä, mutta olisi tukenani oli päätökseni mikä tahansa...)
Pelottaa, ahdistaa, ajatukset vatvovat laidasta laitaan, huimaa... Auttaisi todella jos saisin puhua asiasta ihmisten, jotka ovat kokeneet vastaavaa, kanssa. Ja kiitos, tiedän että joidenkin mielestä abortti on murha, mutta en juuri nyt pysty vastaanottamaan "murhaajanleimaa", sillä päätös on rankka, enkä ole vasma mistään, siis älkää kiltit, te, vaivautuko, tiedän kyllä kantanne. Mutta muuten kertokaa abortista jos tiedätte, onko helpompaa jos se tehdään heti alkuvaiheessa, kuika kauan se on mahdollista tehdä?
Apua kaipaan, lääkäriin menen pian, mutta en ole vielä valmis kohtaamaan totuutta, pelotaa niin. Ymmärystä ja asiallisia vastuksia odotellen.
Mahdollinen mamma
Minusta tuntuu vahvasti, että olen raskaana. Tämä ei ole ns. toivottu raskaus. Olen nuori, vasta 19 ja opiskelut edessä. Raskautta ei ole vielä todettu, mutta... (Pahalta näyttää, jos niin voi sanoa) Kyllä seurustelen vakavasti, mutta, ei, olen vielä nuori, eikä tämä liitto vielä ole valmis lapseen, en tiedä olenko itsekkään. Ja tietysti, raskaaksi tulin harrastamalla seksiä ilman ehkäisyä (ensimmäistä kertaa elämässäni... mitä oikein ajattelinkaan...)
En todella tiedä, päätyäkkö aborttiin, se kuulostaa kamalalta, mutta voi olla ainut mahdollisuuteni. Minun perheeni ei ole mikään rikas, hyvä että elätämme itsemme ja opisekluni tekemällä töitä, mutta olemme onnellisia. Äiti on kovin vanhoillinen, en tiedä miten hän suhtautuisi, en uskalla edes ajatella, plus olen nuorin lapsi, eikä vanhemmalla siskollakaan ole vielä lapsia. En tiedä minne olisin kirjoittanut ongelmastani, päädyin tänne. Pyytäisin teitä, joilla on samanlainen kohtalo taikka edes samantapainen, kertokaa mitä teitte. Ja, jos olette päätyneet aborttiin kertokaa siitä (kaikki, mitä maksoi, mitä tapahtu sen jälkeen jne...) ja jos taas päädyitte pitämään lapsen, mitä sitten. Olen todella hukassa, en ole edes puhunut poikaystäväleni (hän taitaisi vastustaa lapsen pitämistä, mutta olisi tukenani oli päätökseni mikä tahansa...)
Pelottaa, ahdistaa, ajatukset vatvovat laidasta laitaan, huimaa... Auttaisi todella jos saisin puhua asiasta ihmisten, jotka ovat kokeneet vastaavaa, kanssa. Ja kiitos, tiedän että joidenkin mielestä abortti on murha, mutta en juuri nyt pysty vastaanottamaan "murhaajanleimaa", sillä päätös on rankka, enkä ole vasma mistään, siis älkää kiltit, te, vaivautuko, tiedän kyllä kantanne. Mutta muuten kertokaa abortista jos tiedätte, onko helpompaa jos se tehdään heti alkuvaiheessa, kuika kauan se on mahdollista tehdä?
Apua kaipaan, lääkäriin menen pian, mutta en ole vielä valmis kohtaamaan totuutta, pelotaa niin. Ymmärystä ja asiallisia vastuksia odotellen.
Mahdollinen mamma
Vastaukset 15
Vanhimmat
http://www.silikonitieto.net/artikkeli_haku.phtml?arID=794&ID=24
Älä vaan mene katsomaan noita kuvia abortoiduista.
Ne ei auta Sinua yhtään.
Juttele poikaystäväsi ja äitisi kanssa. Itselläni ei ole kokemusta abortoista, mutta minulla on lähes Sinun ikäisesi lapsi ja jos olisin tulossa isoäidiksi haluaisin kyllä, että lapseni kääntyisi minun puoleeni. Älä jää yksin asian kanssa. Jos perhe ei sinua tue on muitakin tahoja, joilta saat apua.
Minulle tehtiin abortti kun olin muutaman vuoden vanhempi kuin sinä. Olisin itse haluunut lapsen pitää, mutta silloinen poikaystäväni ei, joten päädyin keskeytykseen, joka tehtiin muistaakseni 12. viikolla. Tästä on jo vuosia aikaa, mutta muistan surreeni asiaa jonkun aikaa, mutta en kadu päätöstäni hetkeäkään, syystä että yhäitiys ei minua houkuttanut, se olisi ollut vääjäämätön tosiasia jos olisin saanut lapsen. Abortti tehtiin täällä Helsingissä Kätilöopistolla, maksoi silloisissa markoissa reilun 100 mk, menin osastolle aamulla, toimenpide tehtiin iltapäivällä ja kotiin lähdin illalla, hoitaja tosin vastusteli sitä, mutta en halunnut jäädä sairalaan yöksi.
Olin puhunut raskaudestani poikaystävän siskon ja oman siskoni kanssa ja tietysti poikaystäväni kanssa, mutta päätin että äidilleni en kerro asiasta. meillä ei ollut sellaiset välit, jotta olsin hänelle halunnut kertoa, eikä hän vieläkään siitä tiedä, vaikka aikaa on kulunut yli 10 vuotta. Mielestäni se ei kuulunut hänelle laisinkaan, tosin ei hän olisi aborttia vastustanut.
Tiedän että tämä kaikki kuulostaa todella kylmältä, niinkuin en olisi kunnolla ajatellut koko juttua, kyllä olin, mutta en ole sellainen ihminen joka rypee kuukausitolkulla surussa. Saattaa olla jos vielä saan lapsen, tulee tämä abortti vahvana mieleen, mutta kuten sanoin, en sitä kadu enkä tule koskaan katumaan.
Sanoisin sinulle, että keskeytys mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on parempi ratkaisu jo ihan toimenpiteenkin kannalta. Toivottavasti tästä oli edes jotain hyötyä, tämän ei ole tarkoitus olla mikään abortin puolesta puhe,vaan oma kokemukseni asiasta.
Sanoit, että sinusta "tuntuu vahvasti siltä, että olisit raskaana"...
Oletko käynyt raskaustestissä ? Oletko ihan varmasti raskaana ?
Mieti, jos oma äitisi olisi tehnyt abortin..?! Etpä sitten olisi täällä ruikuttamassa! Minä tulin raskaaksi 17-vuotiaana ja synnytin terveen pojan. Nyt vaavilla on jo nimikin, ja oppii varmaan pian kävelemään.
Minusta jokaisella lapsella (sikiöllä)kuuluu olla mahdollisuus. Se ei ole lapsen vika jos sinä sait hommattua itsesi paksuksi; ehkäisy menetelmiäkin on.
Ja toisaalta, jos et millään halua lasta pitää, voit aina antaa vauvan adoptoitavaksi, ja näin saatat tehdä jonkin hedelmättömän perheen hyvinkin onnelliseksi.
Toivottavasti katsoit ne kuvat.
Hei!
.. ja tsemppiä sinulle. Minulle tehtiin abortti kun olin 18. Tunteeni olivat jokseekin samanlaiset kuin sinulla nyt. Ja kyllä, minäkin tein sen virheen että harrastin suojaamatonta seksiä. (mitä lie päässä liikkuikaan silloin)Seurustelimme kyllä, joten kyse ei ollut mistään yhden yön jutusta.
En edes tiennyt tai epäillyt olevani raskaana ennenkuin jouduin käymään lääkärissä kovien vatsakipujen takia. Ja silloin se sitten selvisi. Muistan olleeni aivan shokissa kun tulin lääkäristä ulos. Oksensin keskelle katua. En sen takia että minulla olisi ollut paha olo fyysisesti, lähinnä olin vain niin järkyttynyt.
Kerroin asiasta silloiselle poikaystävälleni. Hän sanoi tukevansa minua päätän tehdä mitä tahansa.
Muutaman viikon mietin pääni puhki mitä teen.
Kerroin jopa äidillenikin. Se pelotti kyllä, vaikkei oma äitini olekaan mitenkään vanhoillinen. Olin kuitenkin seurustellut vasta puoli vuotta, ja hän ei oikein edes hyväksynyt poikaystävääni.
Suurimmaksi osaksi äidin järjen ääntä kuuntelemalla päädyin aborttiin. Ja olen todella, todella kiitollinen hänelle siitä tänä päivänä. Hän ei painostanut minua tekemään aborttia, asiallisesti keskustelimme vaan asioista.
Kun menin lääkäriin ilmoittamaan päätöksen, vastassani oli tiukkaakin tiukempi nutturapäinen täti. Hän tietysti sai minut melkein itkemään "eikä päässä liiku mitään, kun ei ehkäisyä käytetä..." jne. Hän sitten ylitsevuotavasti suositteli minulle lääkkeellistä keskeytystä.Tyhmänä uskoin hänen puheisiin.
Se oli elämäni tuskallisin päivä. Ensin kävin muutamaa päivää ennen ja minulle annettiin pilleri.
Pari päivää myöhemmin menin sairaalaan ja emättimeen laitettiin toinen tabletti. Meni n. tunti kun alkoivat valtavat supistelut ja kivut vatsassa. Menin vessaan ja oksensin, ripuloin, itkin ja samalla minusta tuli ulos suuria veriklimppejä, isoja verisiä "paloja".
Äitini oli onneksi mukana ja hänestä olikin suunnaton apu ja turva.
Hoitaja joka auttoi minua ihmetteli miksi joku niin nuori ja synnyttämätön on laitettu lääkkeelliseen keskeytykseen. Paikat on silloin vielä niin "tiukat" että keskeytys tuntuu monin kertaisesti pahemmalta kuin esim. kolme lasta synnyttäneellä.
Ja tietysti se on muutenkin raskasta "synnyttää" se lapsenalku ulos sieltä ja nähdä se kaikki.
Kaavinnassahan ollaan nukutettuina.
Sairaalassa ehdotetaan sen jälkeen tukiryhmiä jos kokee tarvitsevansa apua. Itse en mennyt. Olin kyllä surullinen, mutta pääsin siitä ylin.
Aikaa tästä on nyt viisi vuotta, ja nyt elättelen toiveita raskaaksi tulosta. Mies on eri (ja hyvä niin!) Lapsi olisi toivottu ja nyt koen olevani siihen valmis.
Tsemppiä sinulle päätät mitä tahansa :)
Muista ettet ole yksin.
...äläkä aborttaa. Se tuntuu kaikkein helpoimmalta vaihtoehdolta, mutta sitä se ei ole. Minä tein sinun iässäsi abortin, ja olen katunut sitä joka päivä sen jälkeen. Minulle tuli sen takia mielenterveyshäiriöitä, ja sitä en soisi kenellekkään. Minä näin itseni "murhaajana", ja sitähän minä olen; minä olin vastuussa siitä lapsesta, mutta minä omaa turhamaisuuttani halusin luopua siitä. Jos ihmiskunnan historiassa on ihmisten luomia virheitä ne ovat ehdottomasti aseet ja abortti.
Jollet ole vielä käynyt sillä sivulla, joka on linkitetty tähän ketjuun, mene ja lue se läpi, ja katso ne kuvat.
Toisaalta ehkä Jumalakin on olemassa, ja sinä et ole raskaana. Ylistetään Herraa!
Mutta jos..
Sinun elämä.
Sinun lapsi.
Sinun päätös.
Sinun murha.
viitsi täällä moralisoida millään murhilla, oksettavaa!! Eihän nyt jokainen mielenterveyden häiriöitä keskeytyksestä saa, mutta myöhemmin ajateltuna kyllä: lapselle, joka on syntynyt väärään aikaan väärään perheeseen.
Aikuisten ihmisten pitäisi osata ottaa vastuu teoistaan. Jos tämän keskustelun aloittaja vapaaehtoisesti on harrastanut yhdyntää ilman minkäänlaisia ehkäisyvälineitä, hänen pitäisi vain myöntää vajonneensa lapsellisuuksiin ja synnyttää tuo lapsi ja jollei hän sitä itse pidä niin todellakin; antaisi sen jollekin joka osaa arvostaa elämää. Toisaalta, jos hänen poikaystävänsä raiskasi hänet, niin silloin se olisi ymmärrettävämpää.
Luulisi muuten myös, ettei vanhoillinen äiti suvaitsisi tyttärensä päätöstä abortoida lastaan...mietitään sitä tältäkin kannalta.
Miten vain...Minähän en olekkaan se joka täällä saa omantunnon tuskia.
Joten Mahdollinen "mamma" tee mitä tahdot. Minä en ainakaan abortoisi.
Hei!
Älä tee aborttia! Suomessa on paljon lapsettomia pareja, jotka haluaa adoptoida lapsesi, jos itse et kykene häntä kasvattamaan. Anna lapselle mahdollisuus elää virheestäsi huolimatta.
Yhdyn edelliseen, älä kaada syntymättömän lapsen verta päällesi.
päätös itseksesi, olet jo varmaan kypsä siitä itse päättämään. Mikäli et lasta nyt elämäntilanteeseesi halua, tee abortti.
Mikäli lapsen antaa adoptoitavaksi, se risti seuraa sinua loppuelämäsi!
Mikäli päädyt aborttiin, siirry seuraavaan elämäsi aukeamaan ja jatka sitä!
Elämässä kaikki tekee virheitä, niistä on opittava, mutta mielestäni elämää ei kannata pilata jos jonkun päätöksen on tehnyt.
Mielestäni se on raskaanaolevan oma päätös ja jos tiedät jo muiden mielipiteen, älä kysele muilta vaan tee päätös itse ja seiso sen takana!
Tsemppiä ja hyvää loppuelämää!
"Mikäli lapsen antaa adoptoitavaksi, se risti seuraa sinua loppuelämäsi! "
Onko kokemusta adoptoinnista? Ei? No, minullapa on. Velipuoleni on adoptoitu ulkomaille, eikä äidilläni ole koskaan ollut häneen mitään yhteyttä. En ole koskaan häntä tavannut. Täysin turvallinen ratkaisu.
Abortti on minusta väärin ja se varmasti aiheesta aiheuttaa syyllisyydentuntoja - jotka seuraavat loppuelämän.
Mun mielestä nämä on hyvät sivut käydessäsi läpi asiaasi: http://portia.scp.fi/tesol/projektit/abortti/index.htm.
Voimia sinulle, mitä ikinä sitten päätätkin tehdä!
aattelin kertoo sulle oman kokemukseni lääkkeellisestä keskeytyksestä!
mä olin 16 kun havaitsin olevani raskaana! kortsusta huolimatta! mä olin sillon ihan hukassa, mietin juttua yksin, jätkäkaverini kanssa, parhaan kaverini kanssa ja lopulta kerroin äidille ja isälle! tiesin että ennemmin tai myöhemmin jäisin yhksi.. multa ois jääny amis kesken ja luultavasti paljon muutakin! lopulta muutama päivä ennen viimeistä mahdollista päivää tehdä lääkkeellinen keskeytys päätin tehdä sen! mielestäni se oli silloin paras ratkaisu kaikille!
muistan sen että se oli perjantai aamu kun sain pillerin suun kautta ja sunnuntai aamuna sain pillerin emättimeen! mulla ei tullut minkäänlaisia supistuksia eikä hirmuista verenvuotoa muutama verihyytymä mistä sen huomasi sitten keskeytyneen! ei lainkaan kipuja ei siis mitään!
tarkkailussa piti olla kolme tuntia! mitkä oli mun elämäni pisimmät tunnit! mä oisin vaan hallunut sieltä pois samalla osastolla oli kaiken lisäks vielä synnyttäviä naisia!
minkään näköstä tukea ei tarjottu jälkeen päin...
mulle se ei maksanu mitään kun menin tekemään sen tk-lääkärin lähetteellä no en muista oisko se ollu sitä mikä lie maksu joka o nyt 22 euroo..
enkä kadu päätöstäni! vaikee oli päätös mut näin oli parempi mun kohlla!