Tässäpä toinen scifi-tarina, luku 1
-----------------------------------
Hän seisoi ensimmäistä kertaa elämässään yksin Matkustamossa. Seinässä oli kymmenen nappulaa, joista kahdeksassa luki jonkun Maailman valtion nimi. Painamalla nappulaa pääsisi matkustamaan kyseiseen valtioon, ja matka kestäisi noin varttitunnin. Hän oli 30-vuotias mies ja hänen tunnuksensa oli R-332. Hänen vaaleanruskeasta ihostaan ja mustasta tukastaan hänet tunsi intialaiseksi. Myös hänen puhumansa kieli, hindi, erotti hänet muiden valtioiden kansalaisista. Hän oli nyt kotimaassaan Intiassa, joten Intian nappia hänen ei olisi hyödyllistä painaa. Häntä eivät myöskään kiinnostaneet muiden valtioiden napit, sillä hän oli käynyt niissä kaikissa. Sen sijaan hänen mielenkiintonsa keskittyi kahteen jäljelläolevaan nappiin, joissa toisessa luki Taivas ja toisessa Helvetti. Hän painoi Helvetin nappia.
Helvetissä hän oli käynyt toki ennenkin, mutta ainoastaan sen suukäytävässä. Enkelit olivat vieneet hänet ja parikymmentä muuta intialaista nuorta sinne viisitoistavuotiaana. Käytävän seinillä olivat palaneet soihdut. Käytävän kulman takaa oli kuulunut hirveä huuto ja valitus ja he kaikki nuoret olivat olleet kauhusta kankeina. Enkelit olivat kertoneet, että siellä kidutettiin ikuisesti syntisiä ihmisiä, jotka Jumala oli sinne heidän kuoltuaan heittänyt. Synneistään saattoi toki rukoilla eläessään anteeksiantoa Jumalalta. Ne, jotka Jumala armahtaisi pääsisivät hänen kanssaan nauttimaan ikuisesta elämästä Taivaassa. He olivat sitten käyneet Matkustamolla myös Taivaassa, ja samoin nähneet pelkän suukäytävän, jonka seinät hohtivat kirkasta valkeaa valoa. Käytävän kulman takaa oli kuulunut kaunista musiikkia.
Varttitunnin päästä hän saapui Helvettiin, ja Matkustamon ovet avautuivat. Hän muisti saman käytävän, jonka hän oli viisitoista vuotta sitten nähnyt. Seinillä ei kuitenkaan palanut soihtuja, ja ääntäkään ei kuulunut. Hän pelkäsi lähteä kulkemaan pimeää käytävää. Lopulta hän kuitenkin rohkaistui ja lähti kädet seinää haparoiden kulkemaan käytävää, kunnes pääsi sille kulmalle, jonka takaa oli syntisten huudon aikanaan kuullut. Yhtäkkiä hänen käteensä osui jotain, joka hetken miettimisen jälkeen paljastui valokatkaisijaksi. Hän painoi sitä ja valot syttyivät. Hän näki nyt, että käytävän seinässä olivat sammuksissa olevat soihdut edelleen paikoillaan. Mutta kulman takaa paljastuikin vain huone, jota kiersivät puurunkoiset kanaverkkokopit. Kopit olivat tyhjiä, ja mitään muuta huoneessa ei ollut kuin katossa oleva kovaääninen. R-332:n päässä alkoi raksuttaa. Tämäkö oli Helvetti, jolla ihmisiä koko elämänsä peloteltiin. Suurin kysymys tietenkin oli, missä olivat syntiset joita iankaikkisesti kidutettiin. Heitä oli kuulemma tuhansia, kuinka he olivat edes mahtuneet tähän pieneen huoneeseen. Kuinka Helvetissä saattoi olla sähköt, ja miksi soihdut olisivat sammuksissa. Mikä oli noiden kanaverkkokoppien ja kovaäänisen merkitys. Kauan hän ei kuitenkaan ehtinyt miettiä, kun kuuli soihtukäytävän toisesta päästä ääntä ja kauhukseen huomasi Matkustamon karkaavan.
-----------------------------------
Hän seisoi ensimmäistä kertaa elämässään yksin Matkustamossa. Seinässä oli kymmenen nappulaa, joista kahdeksassa luki jonkun Maailman valtion nimi. Painamalla nappulaa pääsisi matkustamaan kyseiseen valtioon, ja matka kestäisi noin varttitunnin. Hän oli 30-vuotias mies ja hänen tunnuksensa oli R-332. Hänen vaaleanruskeasta ihostaan ja mustasta tukastaan hänet tunsi intialaiseksi. Myös hänen puhumansa kieli, hindi, erotti hänet muiden valtioiden kansalaisista. Hän oli nyt kotimaassaan Intiassa, joten Intian nappia hänen ei olisi hyödyllistä painaa. Häntä eivät myöskään kiinnostaneet muiden valtioiden napit, sillä hän oli käynyt niissä kaikissa. Sen sijaan hänen mielenkiintonsa keskittyi kahteen jäljelläolevaan nappiin, joissa toisessa luki Taivas ja toisessa Helvetti. Hän painoi Helvetin nappia.
Helvetissä hän oli käynyt toki ennenkin, mutta ainoastaan sen suukäytävässä. Enkelit olivat vieneet hänet ja parikymmentä muuta intialaista nuorta sinne viisitoistavuotiaana. Käytävän seinillä olivat palaneet soihdut. Käytävän kulman takaa oli kuulunut hirveä huuto ja valitus ja he kaikki nuoret olivat olleet kauhusta kankeina. Enkelit olivat kertoneet, että siellä kidutettiin ikuisesti syntisiä ihmisiä, jotka Jumala oli sinne heidän kuoltuaan heittänyt. Synneistään saattoi toki rukoilla eläessään anteeksiantoa Jumalalta. Ne, jotka Jumala armahtaisi pääsisivät hänen kanssaan nauttimaan ikuisesta elämästä Taivaassa. He olivat sitten käyneet Matkustamolla myös Taivaassa, ja samoin nähneet pelkän suukäytävän, jonka seinät hohtivat kirkasta valkeaa valoa. Käytävän kulman takaa oli kuulunut kaunista musiikkia.
Varttitunnin päästä hän saapui Helvettiin, ja Matkustamon ovet avautuivat. Hän muisti saman käytävän, jonka hän oli viisitoista vuotta sitten nähnyt. Seinillä ei kuitenkaan palanut soihtuja, ja ääntäkään ei kuulunut. Hän pelkäsi lähteä kulkemaan pimeää käytävää. Lopulta hän kuitenkin rohkaistui ja lähti kädet seinää haparoiden kulkemaan käytävää, kunnes pääsi sille kulmalle, jonka takaa oli syntisten huudon aikanaan kuullut. Yhtäkkiä hänen käteensä osui jotain, joka hetken miettimisen jälkeen paljastui valokatkaisijaksi. Hän painoi sitä ja valot syttyivät. Hän näki nyt, että käytävän seinässä olivat sammuksissa olevat soihdut edelleen paikoillaan. Mutta kulman takaa paljastuikin vain huone, jota kiersivät puurunkoiset kanaverkkokopit. Kopit olivat tyhjiä, ja mitään muuta huoneessa ei ollut kuin katossa oleva kovaääninen. R-332:n päässä alkoi raksuttaa. Tämäkö oli Helvetti, jolla ihmisiä koko elämänsä peloteltiin. Suurin kysymys tietenkin oli, missä olivat syntiset joita iankaikkisesti kidutettiin. Heitä oli kuulemma tuhansia, kuinka he olivat edes mahtuneet tähän pieneen huoneeseen. Kuinka Helvetissä saattoi olla sähköt, ja miksi soihdut olisivat sammuksissa. Mikä oli noiden kanaverkkokoppien ja kovaäänisen merkitys. Kauan hän ei kuitenkaan ehtinyt miettiä, kun kuuli soihtukäytävän toisesta päästä ääntä ja kauhukseen huomasi Matkustamon karkaavan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
minä henkilökohtaisesti en tykkää mistään Jumala-jutuista, ja meinasinkin jo lopettaa lukemisen kun tarinasi alkoi uhkaavasti muistuttaa sellaista. onneksi jatkoin.
ihan kiva