En yhtään ihmettele nuorten pahoinvointia. Arki on uusperhettä uusperheen päälle, vaihtuvia isä-ja äitipuolia, sisaruspuolia, isovanhempipuolia. Viikko yhdessä kodissa, viikko toisessa. Ei yhtä turvallista pysyvää tukikohtaa. Aina pakkaamassa tai purkamassa laukkujaan.
Usein nuori myös jää syrjään, kun uuden kumppanin kanssa aletaan elää uudestaan pikkulapsiarkea ja nuori ei sovi siihen uuteen perheidylliin.
Päälle vielä some ja vaatimus postata kuvia, missä näyttää hyvältä ja muodikkaalta. Mitä jos ei täytä ulkonäköstandardeja? Jos ei riitä rahaa merkkivaatteisiin? Jääkö
Itse uskon, jos olisi lapsia ja tulisi ero, että en enää ihan äkkiä ottaisi uutta ukkoa vasta kuin lapset olisivat tarpeeksi omavaraisia oman nuoren elämänsä alussa. Jos yhtään aistisin, että lapsi tai lapset olisivat jotenkin pahoillaan, "että aitillä ei ole aikaa", niin lentäisi ukko pihalle ja koira tulisi tilalle :D :D
Usein nuori myös jää syrjään, kun uuden kumppanin kanssa aletaan elää uudestaan pikkulapsiarkea ja nuori ei sovi siihen uuteen perheidylliin.
Päälle vielä some ja vaatimus postata kuvia, missä näyttää hyvältä ja muodikkaalta. Mitä jos ei täytä ulkonäköstandardeja? Jos ei riitä rahaa merkkivaatteisiin? Jääkö
Itse uskon, jos olisi lapsia ja tulisi ero, että en enää ihan äkkiä ottaisi uutta ukkoa vasta kuin lapset olisivat tarpeeksi omavaraisia oman nuoren elämänsä alussa. Jos yhtään aistisin, että lapsi tai lapset olisivat jotenkin pahoillaan, "että aitillä ei ole aikaa", niin lentäisi ukko pihalle ja koira tulisi tilalle :D :D
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olin lapsena kahden ”kodin” lapsi.
Vaikka pysyvä kotini oli isälläni. Äidillä kävin viikonloppuisin. Äitini siivosi kauniisti vanhan elämänsä siististi sivuun. Kovasti se esitti aina sosiaaliviranomaisille että lapset edellisestä suhteesta on niin henki ja elämä mutta tosiasiassa meille ei ollut äidillä omaa huonetta ei mitään tavaroita eikä edes yhtä hyllyä vaatekaapissa yökylään tuleville 2 ja 4 vuotiaalle
Äitini miehet vaihtui tiheästi. Minulla oli 3 ”isäpuolta” jotka minulle esiteltiin ja tuorein heistä yritti iskeä minua viime kesänä.
Minusta se on huono jos kaikki lyhyetkin suhteet esittelee lapsille. Lapsille voi olla vaikeaa tottua,kiintyä ja menettää tiheästi.
Mutta ei sekään hyvä ole miten isäni menetteli. Me oltiin lapset jotka haluttiin omia isäni huomio kokonaan ja määrätä ettei meille uutta ”äitiä” tule. Haluttiin olla isän lellikkejä.
Isä totteli ajatellen että se on lapsilleen parasta
Vuosien aikana me lapset kasvettiin. Muutettiin pois kotoa. Alettiin elämään omaa elämää.
Isä jäi yksin ja nyt viettää eläkepäiviään yksin koko elämänsä lapsilleen omistaneena.
Hän on hyvin sydäntä särkevän yksinäinen ja nyt aikuisena jos saisin toivoa uudelleen:
isä ole meille hyvä isä mutta älä unohda elää myös omaa elämää. Haluan että olet onnellinen silloinkin kun me lapset ollaan lennetty jo pesästä ja elämme jo omaa elämää