Miten äitinne narsistisuus/ psykopaattisuus on vaikuttanut kasvuunne? Oma on ollut kituliasta.
Äiti on tunteeton!
Onko kohtalotovereita?
3556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
rajatila tapaus, vaikeasti masentunut sellainen eli päin persettä on kaunistelematta mennyt. kitkuttelin toistakymmentä vuotta, mutta nyt räjähti kaaos käsiin. saikkua ja psykoterapiaa...ponnista siitä sitten.
voimia sulle.
Isä on narsisti ja onhan se elämä vähän sellaista selviämistä ollut. Kotona on oppinut siihen, että kaikki mitä teen on väärin ja aina silti teen liian vähän ja "en ole tullut ajatelleeksi" sitä ja sitäkin asiaa. Siitä johtuva jatkuva stressi ja huono itseluottamus ja univaikeudet ei tee gutaa. Vasta 22-vuotiaana aloin tosissaan tunnistaa ja sisäistää kuinka sairasta isän käytös on. Sen jälkeen on mennyt paremmin, mutta hieman turhan raskasta arki on ja auktoriteettien kohtaamisen yhteydessä on sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Olen kuitenkin toiveikas tulevaisuuden suhteen, nyt tuntuu jopa ihan hyvältä.
Hän on maailman julmin, kylmin, itserakkain ja itsekeskeisin ihminen mitä olen koskaan tavannut tai eden kuullut!! Hän ei rakasta lapsiaan( ja meitä on monta), koska me olemme tuhonnet hänen vartalonsa ja mahdolliusuudet toetuttaa itseään. Hän EI KOSKAAN myönnä tehneensä virhetttä, vaan syy on aina jossain toisessa. Hänen aivoihinsa mahtuu vain: MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ. Ja minä sanon vaan, että MINÄ VIHAAN HÄNTÄ!!!!!!!!