Lapsellamme on n. 3-vuotiaasta asti ollut todella voimakkaita raivokohtauksia eikä siedä pieniäkään pettymyksiä esim. lautapeleissä hävitessä, vaikka ei olla annettu tahallaan voittaa tai muutenkaan "annettu kaikkea periksi". Eikä siis mitään ns. vapaata kasvatusta olla harrastettu ja parhaamme olemme tehneet kasvatuksen suhteen eikä lapsi ole missään vaiheessa elämäänsä kokenut mitään traumaattista, elämä on ollut tasapainoista ja arkirutiinit kohdallaan.
2-3 vuoden ajan on tehnyt, mielestäni tahattomia, liikkeitä kuten pään ja käsien heiluttelua sekä melkein jatkuvasti hokee rytmikkäästi tai laulaa aivan käsittämättömiä sanayhdistelmiä tai lauseita, kuten "pylly räjähtää - pylly räjähtää" jne... tai "palli-peppu, palli-peppu.." Nämä hokemat yltyvät usein lastenohjelmia katsoessa, mutta tekee sitä muulloinkin esim. ruokapöydässä. Tämän talven aikana on aloittanut rykimisen, vaikka ei mitään flunssaa tai edes nuhaa ole ollut. Siitä ollaan huomautettu, että jos on pakko tehdä niin menee vessaan koska ei ole kiva tapa, varsinkaan ruokapöydässä.
Opettajilta ei ole tullut ainakaan hälyttävän paljon yhteydenottoja lapsen käytökseen liittyen, mitä nyt muutamia kertoja on hermostuksissaan lyönyt tai töninyt kaveria mikä on kuulemma normaalia vielä tuon ikäisillä että jonkin verran tapahtuu. Yhden huolestuneen soiton olen opettajalta saanut kun lapsi oli alkanut itseään hakkaamaan päähän, kun oli ensin kaveria lyönyt ja oli sitten itselleen vihainen teostaan jälkeen päin. Opettajan täyttämä ahd-kyselykään ei lastenlääkärin mukaan täyttänyt vaadittavia pisteitä, että voisi siitä olla kyse. Oppimisvaikeuksia ei ole ja on käsittääkseni luokan etevimpiä oppilaita (opettaja itse on tämän kierrellen ilmaissut kun oppilaita ei suoraan saa vertailla). Tunneilla siis eivät opettajat ole huomanneet normaalista poikkeavaa käytöstä, tosin oppilaita on yli 50 samassa luokassa niin tuskin tulee jokaista oppilasta kovin tarkasti tarkkailtuakaan.
Lapsi menee joka koulupäivän jälkeen iltapäiväkerhoon ja sieltä ollaan todella paljon oltu yhteydessä huonon käytöksen ja levottomuuden takia. Ohjaajat ovat sitä mieltä että "jotain on vialla" ja " jotain pitäisi tehdä".
Olemme kolunneet perheneuvolat, lastenlääkärit, kouluterveydenhoitajat, koululääkärit... Meillä käy myös perhetyöntekijä jonka kanssa yhteistuumin yritämme saada lasta oppimaan tunteidenhallintaa. Hänen mielestään kyse ei voi olla mistään neurologisesta sairaudesta, koska koulussa tunneilla eivät opettajat ole sellaisia piirteitä huomanneet.
Onko kenenkään lapsella todettu aspergerin kirjoon (toivottavasti oikein ilmaistu) kuuluvaa sairautta ilman että koulussa olisi oppimisvaikeuksia/oireilua tunneilla? Voiko lapsi hillitä oireita muutaman oppitunnin ajan ja antaa niitten tulla vasta iltapäiväkerhoon ja kotiin päästyään?
Lisään vielä että lapsemme on todella puhelias, sosiaalinen ja energinen. Hänellä kausittain vaihtuu jokin tietty mielenkiinnonkohde, josta sitten intohimoisesti etsii tietoa ja kuvia. Hänelle jää uskomattoman hyvin mieleen kuulemansa ja lukemansa tieto.
2-3 vuoden ajan on tehnyt, mielestäni tahattomia, liikkeitä kuten pään ja käsien heiluttelua sekä melkein jatkuvasti hokee rytmikkäästi tai laulaa aivan käsittämättömiä sanayhdistelmiä tai lauseita, kuten "pylly räjähtää - pylly räjähtää" jne... tai "palli-peppu, palli-peppu.." Nämä hokemat yltyvät usein lastenohjelmia katsoessa, mutta tekee sitä muulloinkin esim. ruokapöydässä. Tämän talven aikana on aloittanut rykimisen, vaikka ei mitään flunssaa tai edes nuhaa ole ollut. Siitä ollaan huomautettu, että jos on pakko tehdä niin menee vessaan koska ei ole kiva tapa, varsinkaan ruokapöydässä.
Opettajilta ei ole tullut ainakaan hälyttävän paljon yhteydenottoja lapsen käytökseen liittyen, mitä nyt muutamia kertoja on hermostuksissaan lyönyt tai töninyt kaveria mikä on kuulemma normaalia vielä tuon ikäisillä että jonkin verran tapahtuu. Yhden huolestuneen soiton olen opettajalta saanut kun lapsi oli alkanut itseään hakkaamaan päähän, kun oli ensin kaveria lyönyt ja oli sitten itselleen vihainen teostaan jälkeen päin. Opettajan täyttämä ahd-kyselykään ei lastenlääkärin mukaan täyttänyt vaadittavia pisteitä, että voisi siitä olla kyse. Oppimisvaikeuksia ei ole ja on käsittääkseni luokan etevimpiä oppilaita (opettaja itse on tämän kierrellen ilmaissut kun oppilaita ei suoraan saa vertailla). Tunneilla siis eivät opettajat ole huomanneet normaalista poikkeavaa käytöstä, tosin oppilaita on yli 50 samassa luokassa niin tuskin tulee jokaista oppilasta kovin tarkasti tarkkailtuakaan.
Lapsi menee joka koulupäivän jälkeen iltapäiväkerhoon ja sieltä ollaan todella paljon oltu yhteydessä huonon käytöksen ja levottomuuden takia. Ohjaajat ovat sitä mieltä että "jotain on vialla" ja " jotain pitäisi tehdä".
Olemme kolunneet perheneuvolat, lastenlääkärit, kouluterveydenhoitajat, koululääkärit... Meillä käy myös perhetyöntekijä jonka kanssa yhteistuumin yritämme saada lasta oppimaan tunteidenhallintaa. Hänen mielestään kyse ei voi olla mistään neurologisesta sairaudesta, koska koulussa tunneilla eivät opettajat ole sellaisia piirteitä huomanneet.
Onko kenenkään lapsella todettu aspergerin kirjoon (toivottavasti oikein ilmaistu) kuuluvaa sairautta ilman että koulussa olisi oppimisvaikeuksia/oireilua tunneilla? Voiko lapsi hillitä oireita muutaman oppitunnin ajan ja antaa niitten tulla vasta iltapäiväkerhoon ja kotiin päästyään?
Lisään vielä että lapsemme on todella puhelias, sosiaalinen ja energinen. Hänellä kausittain vaihtuu jokin tietty mielenkiinnonkohde, josta sitten intohimoisesti etsii tietoa ja kuvia. Hänelle jää uskomattoman hyvin mieleen kuulemansa ja lukemansa tieto.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meinaakko, että palstalla tiedetään kyseisestä ongelmasta enemmän ja paremmin kuin mitä terveyden ammattilaiset ja koulun opettajat tietävät?
Itseäni lainatakseni:
"Onko kenenkään lapsella todettu aspergerin kirjoon (toivottavasti oikein ilmaistu) kuuluvaa sairautta ilman että koulussa olisi oppimisvaikeuksia/oireilua tunneilla? Voiko lapsi hillitä oireita muutaman oppitunnin ajan ja antaa niitten tulla vasta iltapäiväkerhoon ja kotiin päästyään?"
Ymmärrän, että luetun ymmärtäminen voi tuottaa vaikeuksia joillekin. Ihan tässä muiden kokemuksia vain kyselen, mm. sitä varten nämä palstat käsittääkseni ovat. Olemme kyllä tahollamme myös varsinaisten terveydenhuollon ammattilaisten kanssa yhteydessä, älä ole huolissasi. :) Tokihan sellaisia voi näiltä palstoiltakin hyvällä tuurilla löytyä! Minua kiinnostaa kuitenkin tässä tapauksessa asperger-lasten vanhempien kokemukset.
Ja ennen kuin joku ehtii syyttää huonon kasvatuksen aiheuttamien käytösongelmien piilottamisesta jonkin diagnoosin taakse, niin kyse ei ole siitä vaan ihan puhtaasti huoli oman rakkaan lapsen hyvinvoinnista ja halusta selvittää mistä mainittu käytös johtuu. Ja tiedoksi että missään neurologin tai psykologin vastaanotolla ei olla ainakaan vielä päästy käymään, joten pitkälle ei olla päästy tässä asiassa vielä vaikka vuosia on kulunut.