Lava- ja ravintolatanssiharrastusaiheisia keskustelufoorumeitahan on aina piinannut sarjamorkkaajailmiö, minkä takia on jouduttu ties kuinka monetta kertaa lukemaan jopa paheksuvia raportteja tanssipaikoilla olleitten tanssinharrastajien ja orkestereitten sekä järjestyshenkilöitten ala- tai yläarvoisista taidoista ynnä kiinteiden tahi puolikiinteiden rakenteitten että haku- sekä fanirivien ja tanssi-ilmanvaihtokoneitten täysin vääristä asetteluista.
Melko uutena sarjamorkkaajailmiönä voidaan kuitenkin pitää sitä, että lava- ja ravintolatanssiharrastusaiheisille keskustelufoorumeille on alkanut ilmaantua sarjamorkkaajia, jotka enimmäkseen keskittyvät omien tanssitaitojensa toistuviin morkkauksiin. Omia tanssitaitojahan on nimittäin lava- ja ravintolatanssiharrastusaiheisilla keskustelufoorumeilla kehuttu iät ja ajat, mutta ei näin suoraan henkilöön kohdistuen, vaan siten, että apuna on käytetty minimissänsä pariakolmea parasta tanssikamua, joista ensimmäistä tanssitaidoista kehuminen on käynnistänyt tanssitaitokehuketjureaktion siten, että lopulta kolmas on optimitapauksessa ensimmäisen ja toisen kanssa vuolaasti ylistänyt tanssitaitokehureaktioketjun käynnistäjän tanssitaitoja.
Yhteistä näille omien tanssitaitojensa sarja sekä -kehujille että uudehkona ilmiönä -morkkaajille näyttäisi kuitenkin olevan se, että he toistuvasti tanssiraporteissaan pureutuvat sinänsä toki tanssiharrastustunnelmallisesti harmillisiin tapauksiinsa, joissa juuri kukaan ei hakenut tanssimaan, koska parhaat tanssikamut olivat joko jollain toisella tanssipaikalla tai niin kiireisiä, etteivät ehtineet hakemaan, vaikka olisi tehty jopa vuosikausia lava- ja ravintolatanssiharrastusaiheisilla keskustelufoorumeilla töitä sen eteen, että on ainakin omasta mielestä tultu tosi kuuluisaksi joko todella hyvistä tai järkyttävänkin kehnoista tanssitaidoista.
Ovatko nämä sarja- sekä kehujat että morkkaajat ehkä sittenkin yliarvioineet kehittelemiensä kuuluisuuksiensa merkitystä suhteessa koko lava- ja ravintolatanssiharrastajakenttään, jolloin tanssitaidolla sinänsä ei olisikaan mitään varsinaista tekemistä heidän tanssiraporteissaan kuvailemiensa tanssiharrastusongelmiensa kanssa?
Melko uutena sarjamorkkaajailmiönä voidaan kuitenkin pitää sitä, että lava- ja ravintolatanssiharrastusaiheisille keskustelufoorumeille on alkanut ilmaantua sarjamorkkaajia, jotka enimmäkseen keskittyvät omien tanssitaitojensa toistuviin morkkauksiin. Omia tanssitaitojahan on nimittäin lava- ja ravintolatanssiharrastusaiheisilla keskustelufoorumeilla kehuttu iät ja ajat, mutta ei näin suoraan henkilöön kohdistuen, vaan siten, että apuna on käytetty minimissänsä pariakolmea parasta tanssikamua, joista ensimmäistä tanssitaidoista kehuminen on käynnistänyt tanssitaitokehuketjureaktion siten, että lopulta kolmas on optimitapauksessa ensimmäisen ja toisen kanssa vuolaasti ylistänyt tanssitaitokehureaktioketjun käynnistäjän tanssitaitoja.
Yhteistä näille omien tanssitaitojensa sarja sekä -kehujille että uudehkona ilmiönä -morkkaajille näyttäisi kuitenkin olevan se, että he toistuvasti tanssiraporteissaan pureutuvat sinänsä toki tanssiharrastustunnelmallisesti harmillisiin tapauksiinsa, joissa juuri kukaan ei hakenut tanssimaan, koska parhaat tanssikamut olivat joko jollain toisella tanssipaikalla tai niin kiireisiä, etteivät ehtineet hakemaan, vaikka olisi tehty jopa vuosikausia lava- ja ravintolatanssiharrastusaiheisilla keskustelufoorumeilla töitä sen eteen, että on ainakin omasta mielestä tultu tosi kuuluisaksi joko todella hyvistä tai järkyttävänkin kehnoista tanssitaidoista.
Ovatko nämä sarja- sekä kehujat että morkkaajat ehkä sittenkin yliarvioineet kehittelemiensä kuuluisuuksiensa merkitystä suhteessa koko lava- ja ravintolatanssiharrastajakenttään, jolloin tanssitaidolla sinänsä ei olisikaan mitään varsinaista tekemistä heidän tanssiraporteissaan kuvailemiensa tanssiharrastusongelmiensa kanssa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuo kysymys selvästikin näyttäisi haastavan lava- ja ravintolatanssiharrastusaiheisilla keskustelufoorumeilla esiintyvät itsearvioinnit myös siitä, kuinka usein tanssitaidollisesti tietyn kuuluisuustasoisen lava- ja ravintolatanssiharrastajan itse tanssiasiassa havaitaan tanssipaikalla olevan lava- tai ravintolatanssiharrastajakentän toimesta asettuvan hakualueille tai niiden liepeille.
Jos kysymys osoittautuisi aiheelliseksi, niin kuin tanssiraporttien perusteella näyttäisi olevan, sen pitäisi vaikuttaa merkittävästi myös moneen lava- ja ravintolatanssiharrastusaiheisella keskustelufoorumilla jatkossa tehtävään kuuluisuuden itsearviointiin tanssitaidoissa.
Tanssipaikan mölyisissä hakualueissa miehet ja naiset hakeutuu yhteen muodostaen parkettia kiertäviä tai tukkivia tanssipareja ja jopa tanssitriploja, joista aina syntyy myös niitä riitoja. Tässä esimerkissämme mainituista pareista syntyvän ja parkettia pääsääntöisesti vasta- ja myötäpäivään että poikittain kiertävän ja tukkivan tanssiparipilven kyky tuottaa upeita tai ihan hirveitä kuvioita riippuu tietenkin siitä, miten paljon mainituissa mölyisissä hakualueissa oli tanssitaidollisesti tismalleen oikein itsearvioituna tietyn kuuluisuustasoisia miehiä ja naisia.
Tanssiraporteissahan päätelmä on perustunut havaintoihin hakualueista, jotka sijaitsevat suhteellisen lähellä orkesterinaitiota ja mahdollisimman kaukana orkesterinaitiosta.
Tällaisen itsearviotuvan multitanssimokuuluisuuden rakentelija ei varmastikaan haluaisi koskaan lopettaa ainakaan lava- tai ravintolatanssiharrastusaiheisella keskustelufoorumilla, vaikka hänestä jokaisena tanssiharrastusiltana tuntuisi narikasta lähtiessä siltä, että tämä oli ehdottomasti vihoviimeinen kerta ja lava- ja ravintolatanssiharrastukset päättyvät nyt kertakaikkiaan hänen osaltaan siihen. Nimittäin kotimatkalla kelmeän kuun valossa itää taas uusi, loistava ajatus tanssiasiaintilojen parhain mahdollisin päin selitykseksi, joka laajenee jo hyvissä ajoin ennen puolta kotimatkaa kokonaiseksi tanssiblogisarjaksi.
Blogisarjassaan itsearvioituvan multitanssimokuuluisuuden rakentelija yrittää selittää tanssillisten vastoinkäymistensä ongelmaa esimerkiksi silmäpeliteorian avulla. Silmäpeliteoriahan tunnetustikin on koko joukko erittäin monimutkaisia ripsein räpsäytyksiä ja kulmakarvain asentoja, joiden seurauksena sekä tanssiinkutsu että etenkin suostumus tanssiin havaitaan äärimmäisen pienenä pupillien värähtelynä eikä sanoja tarvita. Luonnollisestikaan silmäpeliteoria ei tanssipaikan hämärässä tunnelmavalaistuksessa läheskään aina toimi.
Tähän kuuluisuuden itsearviointiin tanssitaidossa mitä ilmeisimminkin liittyy aligatekorisesti kuuluisuuden itsearviointi viejänä versus naistenhaku.
Nimittäin monet miehet pelkäävät sisimmässään, että ovat ehkä sittenkin minimissänsä hieman tai maksimissansa sitä enemmänkin eri tavalla kuuluisia viejinä kuin itse kuvittelevat eivätkä halua testata hypoteesia tanssilavakäytännössä eli naisten hakuvuorolla asettumalla haettavaksi.
Mikäli mies tietää näyttävän naistenkin mielestä siltä, että miehellä on vielä käyttöpäiviä ja -öitä jäljellä, niin uskoisin miehen erittäinkin mielellään testaavan hypoteesia nimenomaisesti puolueettomassa testitilanteessa eli naistenhaulla.
Onko takavuosien nimimerkki "väinöharha" tullut takaisin.
--pahalta näyttää - luulin että olis jo päätynyt lataamoon - senverran sekavia oli kirjoitukset -- tää on samaa sarjaa
Kertomuksestasihan saa väkisinkin sen käsityksen, että omat kallonsisälmyksesi ovat vielä enemmän sekaisin kuin mainitsemasi ja sekopäänä tituleeraamasi väinöharha-nimisen kirjoittajan, jonka paluuta olet mitä ilmeisimminkin kaikki nämä vuodet täällä odotellut.
Kyllä! Kun mies on tikissä niin ei tartte naisten tanssi haku vuorossakaan luimistella ja pelätä että jääpi ilman naista ja lähtee sen takia piiloon että ei nähtäis ilman naista nököttämässä siinä niin että
Avaaja on Riihimäen teatterin entinen näyttelijä.
Hirviniämen Aku ?
joo sehän kärsi böönautista meni sekasin