äitini teki itsemurhan. muutama kuukausi sen jälkeen sain vauvan. olin täysin pihalla normaalista elämästä. olin työtön. elämääni tuli 12v, vanhempi mies. tulin myös tälle raskaaksi. olin aivan pihalla . hän painosti minut aborttiin. eli olen tehnyt abortin. oli 6 viikkoa ikää sikiöllä. monesti mietin, että mikä olisi ollut oikea ratkaisu. tämä mies oli väkivaltainen ja hänellä oli lapsia jo avovaimonsa kanssa. mielialani on sen jälkeen ailahdellut ylös ja alas. tuntui, että olin onneton uhri, johon oli helppo kaataa paskat niskaan. nyt tapahtumista on kulunut jo tovi, ja ahdistaa tämä tapahtuma enään hetkittäin. tunsin olevani surkea, luuseri nainen, joka on syntynyt epäonnistumaan. halusin kovasti lähihoitajaksi. tämä ei onnistunutkaan aivan yht äkkiä. 3 lla yrittämällä pääsin sisään ja nyt minusta on valmistumassa lähihoitaja. olin niin väsynyt elämään menneessä. nyt olen vahvempikokemuksien kautta. ja nyt vielä yks opiskelukaverin ohjaaja alko mulle aukomaan päätään. että mulla on liian korkealla rima miesten suhteen. mikä se on sanomaan. eihän se tunne minun tarinaani ollenkaan. no, siinäpä se on. tyhmyytensä vain paljastaa.
kamalaaaikaaoi
väsynytvaan
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.