Isäni kuoli hiljan. Meitä lapsia on kuolinpesässä kaksi. Isä eli vanhaksi ja nuukasti, eli jaettavaa on. Äidinkin purkamaton 6 v vanha kuolinpesä siihen päälle, ja sen perukirjoitukset olivat aikanaan yhtä tuskaa.
Lapsenlapsia on viisi, heille isäni oli tehnyt sijoitusvakuutuksen, jossa edunsaajia ovat lapsenlapset. Noin 25% isän omaisuudesta jaetaan heille, jokainen saa 20% eli viidesosan.
Veljeni mielestä tämä on väärin. Minulla on kolme lasta, Hänellä kaksi. Hänen mielessään minä sain enemmän. Ymmärrän toki että niin voi ajatella, mutta isäni sen vakuutuksen teki.
Isäni avusti minua 10-v laina-ajan lainalla noin 5 vuotta sitten (noin 8% pesän arvosta), kun avioeron takia oiln pulassa talon ostamisen kanssa. Pankin lakimies kirjoitti siihen erityistestamentin, pesän päältä otetaan, mikä lainasta maksamatta olisi. Esitin huoleni, etei tästä vaan tule ongelmaa, ja pyysin huolehtimaan että broidi saa jotain vastaavaa. Tottakai, oli vastaus.
Tottakai siitä tuli ongelmia. Velimies ei puhunut, suostunut minua ja isää yhtaikaa tapaamaan 5 vuoteen tai neuvottelemaan mistään isän hoitoon/huoltoon kuuluvasta - ei suostu jakamaan äidin rahoja (osittainen jako) kiusatakseen jne.. Alkoi pistämään kaikkea hanttiin. Perikunnan talon remonttityötkin piti isän ja minun tehdä, että saatiin vesijohdot uusittua, jne.
Pian 90-v isän sairastuttua sain hoitaa kaiken, suostutella pois kotoa, hankkia hoitajat, hoivakodin, lääkärireissut, sairaalareissut jne. Veli ei auta, "hoida ma sotkusi", ei luota, ei vastaa puhelimeen, ei suostu tapaamaan, ja lopulta suuttuu niin että ilmoittaa kuokemansairaalle isälleen ettei tällä ole poikaa. Se oli sitten menoa.
No, kuoilnvuoteelle tuli ja heti kuolinpäivän aamuna valtakirjat kourassa vaatimaan niitä asioita, kun hautajaisia toivoin vani alkuun hoidettavan.
Nyt kun perkirjoituksia pitäisi aloitella, yritän esittää hönelle ettö luopuisin siitä testamentista, koska se höntä korpeaa ja on väärin. Hän nyt vastustaa sitäkin!! Tämä, koska en kestä menoa joka on riitaisaa. Ja siitäkin huolimatta että tämä veljeni on monen mielestä niin katellinen minulle jostain jo lapsuuden aikaisesta asiiosta ettei kannata mielistellä. Haluaisin tietää 1. miten se tehdään (etten esitä testamenttia, joka jo perukirjoittajalla on), 2. millaisia sitovia sopimuksia voivat pesän jäsenet laatia, jotka stiovat pesänjaossa ja toiminnassa asioita (kuka sa mitäkin ja million tehdään osittaisia pesänjakoja, siihen kirjattaisiin jotenkin että testamentista on luovuttu/jätetty pois ). Haluaisin tiekartan tästä kakesta ulos, ilman käräjäoikeuden pesänjakajkaa.
Toisaalta, jos ihminen on näin katkera, niin kannattaako edes yrittää "mielistellä" ja luopua testamentista. Moni sanoo minulle että älä, et ole sieltä vuosiin saanut kuin ongelmia. Luottamusta ei kai oikein hetkessä kasvateta, mutta saako sitä luopumalla kymmenien tuhansien erityistestamentista?
Seuraava kysymykseni varmaan koskee käräjäoikeuden pesänjakajan kutsumista tai pitkäaikaisia mielenterveyspalveluja.
Lapsenlapsia on viisi, heille isäni oli tehnyt sijoitusvakuutuksen, jossa edunsaajia ovat lapsenlapset. Noin 25% isän omaisuudesta jaetaan heille, jokainen saa 20% eli viidesosan.
Veljeni mielestä tämä on väärin. Minulla on kolme lasta, Hänellä kaksi. Hänen mielessään minä sain enemmän. Ymmärrän toki että niin voi ajatella, mutta isäni sen vakuutuksen teki.
Isäni avusti minua 10-v laina-ajan lainalla noin 5 vuotta sitten (noin 8% pesän arvosta), kun avioeron takia oiln pulassa talon ostamisen kanssa. Pankin lakimies kirjoitti siihen erityistestamentin, pesän päältä otetaan, mikä lainasta maksamatta olisi. Esitin huoleni, etei tästä vaan tule ongelmaa, ja pyysin huolehtimaan että broidi saa jotain vastaavaa. Tottakai, oli vastaus.
Tottakai siitä tuli ongelmia. Velimies ei puhunut, suostunut minua ja isää yhtaikaa tapaamaan 5 vuoteen tai neuvottelemaan mistään isän hoitoon/huoltoon kuuluvasta - ei suostu jakamaan äidin rahoja (osittainen jako) kiusatakseen jne.. Alkoi pistämään kaikkea hanttiin. Perikunnan talon remonttityötkin piti isän ja minun tehdä, että saatiin vesijohdot uusittua, jne.
Pian 90-v isän sairastuttua sain hoitaa kaiken, suostutella pois kotoa, hankkia hoitajat, hoivakodin, lääkärireissut, sairaalareissut jne. Veli ei auta, "hoida ma sotkusi", ei luota, ei vastaa puhelimeen, ei suostu tapaamaan, ja lopulta suuttuu niin että ilmoittaa kuokemansairaalle isälleen ettei tällä ole poikaa. Se oli sitten menoa.
No, kuoilnvuoteelle tuli ja heti kuolinpäivän aamuna valtakirjat kourassa vaatimaan niitä asioita, kun hautajaisia toivoin vani alkuun hoidettavan.
Nyt kun perkirjoituksia pitäisi aloitella, yritän esittää hönelle ettö luopuisin siitä testamentista, koska se höntä korpeaa ja on väärin. Hän nyt vastustaa sitäkin!! Tämä, koska en kestä menoa joka on riitaisaa. Ja siitäkin huolimatta että tämä veljeni on monen mielestä niin katellinen minulle jostain jo lapsuuden aikaisesta asiiosta ettei kannata mielistellä. Haluaisin tietää 1. miten se tehdään (etten esitä testamenttia, joka jo perukirjoittajalla on), 2. millaisia sitovia sopimuksia voivat pesän jäsenet laatia, jotka stiovat pesänjaossa ja toiminnassa asioita (kuka sa mitäkin ja million tehdään osittaisia pesänjakoja, siihen kirjattaisiin jotenkin että testamentista on luovuttu/jätetty pois ). Haluaisin tiekartan tästä kakesta ulos, ilman käräjäoikeuden pesänjakajkaa.
Toisaalta, jos ihminen on näin katkera, niin kannattaako edes yrittää "mielistellä" ja luopua testamentista. Moni sanoo minulle että älä, et ole sieltä vuosiin saanut kuin ongelmia. Luottamusta ei kai oikein hetkessä kasvateta, mutta saako sitä luopumalla kymmenien tuhansien erityistestamentista?
Seuraava kysymykseni varmaan koskee käräjäoikeuden pesänjakajan kutsumista tai pitkäaikaisia mielenterveyspalveluja.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sijoitusvakuutus on perintöön nähden irrallista omaisuutta ja siinä jako tasan viiden lapsenlapsen kanssa on ihan ok - ei pitäisi olla valittamista. Tavallisestihan mummon/vaarin silmissä kaikki lapsenlapset ovat yhtä arvokkaita riippumatta kuinka monta heitä on per lapsi.
Ko. vakuutushan oli vielä taannoin sikälikin järkevä, että siinä edunsaajana olevat lähiomaiset (puoliso, lapset, lapsenlapset) saivat kukin ekan 35ke verottomana - mutta tämä etu on historiaa.
Perinnöstä ja/tai testamentista voi kuka tahansa luopua - siinä ei tarvi kysellä veljen mielipidettä. Kuitenkin, jotta luopuminen on verotehokas, tulee sen tapahtua kokonaan ja ehdoitta sekä perinnön että testamentin osalta, KUN luopuja on rintaperillinen.
On vissiin joitakin poikkeuksia, missä rintaperillinen voi luopua osittain tehokkaasti testamentistakin, mutta ainakin sen kai piti tapahtua niin, että vähintään lakiosaa vastaava osuus jää rintaperilliselle... Mut tästä tapauksesta vissiin palstagurut ottavat kopin ;)
Varsinaisiin kinasteluosioihin en osaa puuttua.
Teet toki harkintasi mukaan, mutta jos luovut testamentista ei ainakaan veljellesi jää mitään sanomista asiasta. Lainaa olet kai lyhentänyt nämä viisi vuotta (todisteellisesti, toivottavasti!), joten testamentin arvo on jokatapauksessa laskenut ja sen loppuosan kuittaamiseen riittää perintösi.
Sitä ihmettelen, miksi puhut osittaisesta pesän- tai pesienjaosta, eikö paremminkin kannattaisi saattaa asiat kerralla loppuun, varsin jos veljesi edelleen välttelee yhteyottojasi. Tokihan esim. jokin osa omaisuudesta voi jäädä myymättä, mutta silloin taitaisi olla parempi nimetä se selvästi vain toiselle eikä pitää jakamattomana tai yhteisomistuksessa. Laadi lakimiehen kanssa jokosuunnitelma (kummastakin pesästä?) ja esitä se veljellesi, jospa siten saisitte asiat kuntoon, viimekädessä tietenkin oikeuden määrämän kautta, mutta silloinkin voit ehdottaa tehtävään henkilöä, joka ymmärtää mitä on tekemässä ja ehtii ja haluaa toimia tehokkaasti.
Lähimmilla rintaperillisillä on vähimmäisoikeus vain lakiosiinsa, joten toisesta puolesta jäämistöään isänne oli oikeutettu tekemään halumansalaisen testamentin, piste. Samalla periaatteella ei ole mitenkään kohtuutonta, että isänne halusi kohdella kaikkia lapsenlapsiaan samalla tavalla. (Luulenpa, että jos veljesi olisikin se jolla on enemmän lapsia, hän hyväksyisi kyllä isänne järjestelyt ...)
Esittämäsi osuudet lapsenlapsille on ok. ja myös testamentti jopa koko lainasi maksuun eivät loukkaa veljen lakiosaa. Lainasi kuittauksen tulkinnasta suosiolahjaksi en tiedä tarpeeksi.
Testamentista luopumisesi sijaan tulisivat lapsillesi, ei siis miltään osin veljesi. Mainitsit testamentin olevan jo perunkirjoittajalla, joten testaattorin tahdon ohittaminen ei ehkä olisi lain mukaista, eikä testamentin "hävittäminen" yleensäkään.
Et maininnut lainasi aiemmasta lyhentämisestä, joten ehkä veljesi kiukuttelu onkin aiheellista.
Tiekarttaa välirikosta ulos en yritä laatia, mutta voit toki tulevassa jakosopimuksessa oikaista veljesi kokemaa vääryyttä jos sitä edes oikeasti haluat. Luonnollisesti kyse olisi lahjasta ja verottaja ottaa saajalta lahjaveron, ellei se siliä marginaaliin omaisuusarvojen sumplimisella.
Ellet ole aloitteellinen konkreettisella tarjouksella, niin ainoa toimiva keino on käräjäoikeudelta haettava pesänselvittäjä/-jakaja. Aikaa voi mennä vuosia ja kulut ovat sen mukaiset ja ne otetaan pesästä ennen jakoa. Kun olet perillinen niin onkohan testamentti edes legaatti, eli mahdatko saada rahoja lainasi maksuun ennen varsinaisen jakosopimuksen syntymistä. Suosittelen käyntiä asiantuntijan puheilla testamentin kanssa ja mielellään velikin samassa palaverissa.
"Esittämäsi osuudet lapsenlapsille on ok. ja myös testamentti jopa koko lainasi maksuun eivät loukkaa veljen lakiosaa."
Mistäs sinä sen tiedät, etteivät loukkaa lakiosaa?! Sijoitushenkivakuutus ei kuulu kuolinpesään eikä tiedossa ole sen paremmin isän kuolinpesän omaisuutta kuin ap:n velan määrääkään.
" Mainitsit testamentin olevan jo perunkirjoittajalla, joten testaattorin tahdon ohittaminen ei ehkä olisi lain mukaista,"
Lain mukaisesti kenenkään ei ole pakko ottaa testamenttia vastaan. Ap voi kyllä ilmoittaa luopumisestaan perunkirjoituksessakin (kun testamentin PK 14:4:ssä tarkoitettua tiedoksiantoa veljelle ei liene vielä toimitettu).
Kyseenalaista sitten olisi, olisivatko ap:n lapset sijaantulijoita eli saisivatko he testamentin perusteella sen summan, mikä ap:n lainasta olisi jäljellä. Kysymys on testamentin tulkinnasta, tuskin nimittäin testaattori, jos tällaisen tilanteen olisi osannut ottaa huomioon, olisi tarkoittanut, että summa tulisi päältä päin maksaa luopujan lapsille. Luopujan tarkoitus on, että summaa ei vähennetä pesän varoista, jotka lankeavat perintönä puoliksi hänelle ja hänen veljelleen. Näin sen oletettavasti olisi testaattorikin halunnut luopumistilanteessa menevän.
PK 11:1
"Testamentti on niin tulkittava, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Sen vuoksi on tämän luvun säännöksiä [11:6] noudatettava vain, mikäli ei testamentin määräyksestä, sen tarkoitukseen ja muihin olosuhteisiin nähden, ole katsottava muuta johtuvan." https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L11P1
"voit toki tulevassa jakosopimuksessa oikaista veljesi kokemaa vääryyttä jos sitä edes oikeasti haluat"
Mitään vääryyttä ap:n veljelle nähdäkseni ei ole tahty, vaikka hän sellaista näkyykin kokeneen. Veli päin vastoin marttyyri-käyttäytymisellään ja "isällä ei ole poikaa" -mielenilmaisuillaan on osoittanut, että päin vastoin tyttären suosimiselle olisi ollut hyvät perusteet. Ja tällainen suosiminen on mahdollista niin pitkälle kuin sillä ei loukata veljen oikeutta lakiosaan, joka on 1/4 isän jäämistöstä (johon siis sijoitusvakuutuksia ei lueta).
Vastaukseni on myöhässä reissailuni takia. Kiitos omasta ja kysyjänkin puolesta selventävistä täydennyksistäsi ja vastaan kysymykseesi pesän arvon tietämisestä.. Pesän arvoa en kaivannut, koska kysyjähän ilmoitti luottonsa prosenttiosuuden pesän arvosta ja vakuutuksenkin. Totesin veljen lakiosan täyttyvän siis riippumatta mihin kysyjä vakuutuksen tarkoitti lainansa osuuden ilmoittaessaan.
Hei+
Toistan edellisen vastaukseni viimeisen virkkeen suosituksen ja tarkenna vielä ennen keskusteluanne oma tavoitteesi testamenttiin vetoamisesi osalta. Tieto tarvitaan perukirjaan perintöveron oikean määräämisen takia. Pidä ilmeiseksi riidan siemeneksi nousevat jakosuunnitelmasi sivussa ja keskittykää nyt vain perukirjaan tuleviin arvoihin perintöveron ja myöhempien myyntivoittoverojen hankintamenon kannalta. Velihän on jo hyvässä vauhdissa toimimaan pesän luovuttajana ja vain hänen tarvitsee allekirjoituksellaan vahvistaa antaneensa oikeat tiedot varotuksen perusteeksi. Perukirjan arvot eivät sido perinnön jakamista, vaan jaossa käytetään jako hetken käypiä arvoja, eikä nekään välttämättä ole "apteekin" hintoja jos sopua löytyy.
Jos kuitenkin ajaudutte välirikkoon ja käräjäoikeudelta haettavaan toimitusjakoon, niin aikaa menee sen verran, että uskon myös pesänjakajan vaatimuksestasi teettävän uudet arviot jakoa varten alan asiantuntijoilla ja nehän maksetaan pesästä ennen jakoa. Toivotan tsemppiä ja sietoa jakoonnekin ja huomatkaa myös mitä jännitteitä jätätte serkusten muisteltavaksi.
No, ei sentään varotuksen vaan tietenkin verotuksen perusteeksi!!!
Älkää ottako pesänjakajaa. Meillä vei roisto pikku pesästä kolmanneksen. Odotteli ja leikki 'sairasta' ja 'matkoilla olevaa' ja laskutti jokaikisestä lappusesta, soitosta, sähköpostista, kirjeestä oliko se nyt satasen tai kaksi per lappu, ja sitten lopulta teki äkkinäisen, huonon 'ratkaisun'. Kaikki hävisivät, paitsi vanha lakimies. Hänkin varmaan saa palkkansa viimeisellä tuomiolla, kuten me kaikki. Ikävää, että niin monessa pesässä on yksi tuollainen typerä ilkimys. Sovinto on aina parempi, ja edullisempi, ja hatunnosto niille perheille, jotka hoitavat vanhempiensa perinnön rakkaudessa ja yhteishengessä. Sellaisiakin perheitä onneksi on.
Jeesus tulee pian. On typerää riidellä maallisesta mammonasta, koska siitä ei ole kenellekään meistä apua rajan toisella puolella. Elämme viimeisiä aikoja. Israel juhlii uudestaanluodun valtionsa 70-vuotispäivää tässä kuussa. Raamattu sanoo, ettei se sukupolvi, joka näki Israelin nousun, katoa enenkuin kaikki lopunajan ennustukset toteutuvat. Miksi siis riidellä rahasta? Opetellaan rakastamaan toinen toisiamme.