Narsisti ja sosiopaatti ja psykopaatti yrittävät hallita pelolla. Minun kohdalla lapselliset pelottelu yritykset lähinnä huvittavat
Älkää muuttako,älkää vaihtako puh.numeroa yms. Älkää peljätkö, luonnehäiriöinen yrittää siirtää oman pelkonsa uhriin. Olkaa kuten sotilaat talvisodassa, paikkaa ei jätetä. Ottakaa Jumalan koko sota-asu kestääksenne perkeleen kavalia juonia!
Älkää muuttako,älkää vaihtako puh.numeroa yms. Älkää peljätkö, luonnehäiriöinen yrittää siirtää oman pelkonsa uhriin. Olkaa kuten sotilaat talvisodassa, paikkaa ei jätetä. Ottakaa Jumalan koko sota-asu kestääksenne perkeleen kavalia juonia!
Vastaukset 139
Vanhimmat
Niinpä, yllätys haukkumissoittoja prepaid- liittymästä ja aina uudesta, jotta vastaaja ei ole estänyt numeroa.
Mitä tein, olin hiljaa luurissa, ei yksin kauaa jaksanut samaa keksimäänsä valetta toistaa ja puhelu loppui. En vaihtanut numeroani, vaan tulin jopa julkiseksi somessa. Ehkä tyydyttää siellä tarpeensa, kun julkisesti näkee jotain minun valitsemaani. Eräänlainen hiljaisuus ja välinpitämättömyys, ei anna mitään aihetta, ei negaa eikä positiivista. Niin loppui sen naisen kiusaamisyritykset, ei onnistunut saamaan sitä pelkoa aikaiseksi, jota halusi. Kaikenlaisia korppikotkia sitä onkin.
Mulla kanssa naisnarsisti. Jouduin mitättömän jutun vuoksi vainottavaksi. Ei hätää nyt mutta 4v sitten jouduin psykiatriselle osastolle. Nyt mielenterveys lääkkeet ja ihan sama. Periksi en anna sairaalle naiselle. Aikanaan Jeesuksen edessä palkka maksetaan. Nyt lujaa sotahenkeä.
Mistäs+päättellen+näillä+henkilöillä+on+minkäänlaista+luonnehäiriötä?+Tiedätkö+100%+varmuudella+että+heidät+on+diagnosoitu?+Suurella+todennäköisyydellä+ovat+vain+normaaleja+kusipäisiä+ihmisiä.+
Niin, ihan sama mikä vaiva kussakin on, pitää vain osata elää ja käsitellä kuspäisiä ihmisiä. Ohjeitahan tässä kuitenkin oli käsittääkseni jaossa, niiden mulkvistien kanssa selviytymiseen, kun kaikkia ihmisiä ei vaan voi kauas karkottaa, vaan on yritettävä jotenkin toimeentulla.
Vittu mitä paskaa...tunnistin taas sut.
Mulla on tosi kauhea tämä tilanne. En pysty enää kirjoittamaan tännekään.
Aha, joko sulla on 41:nen neurologinen sairaus todettu?
Ei mulla ole enää kymmentä enempää oletan.
Mutta nyt aamulla hirveiden kärsimysten jälkeen mietin semmosta, että miten se on mahdollista ettei ihmiset ymmärrä kaikkia näitä asioita ?
Esim. että tottakai se on tosi pelottavaa kun sun oma tahto alistetaan jonkun toisen määräysvaltaan, joka ei kuitenkaan kanna mitään vastuuta määräystensä seurauksista ?
Olo on siinä tosi avuton ja kaikki tosi arvaamatonta.
Mm. mun psykopaatin matkassa mulle tulee samanlainen tunnetila kuin olisin jonkun rikollisen armoilla ja mä säästyn vain siksi että hän viimetingassa päättää olla "armollinen" ja jättää mut edes henkiin, koska kuitenkin tarvii minulta sitä henkistä ravinnetta.
Turvallinen olosuhde on oikeasti vain silloin kun vastuuta otetaan (ja kannetaan se myös) tasan tarkkaan yhtä paljon kuin valtaa.
Mun mielestä jos joku puhuu toisen elämästä mitään muuta kuin mitä hän itse sanoo, niin tuolta osin hänen tulisi myös kantaa vastuu toisen elämästä, jos eettisiä pyrittäisiin olemaan.
On tosi pelottavaa kuinka onnistuu takaamaan sen että itse pystyy koko ajan samalla toimimaan eettisesti kun on itse epäeettisten toimien kohteena.
Ja keskusteluavusta on se haitta, että mitä enemmän ihmiset täyttää sun pään kaikenmaailman jutuilla sitä huonommin sä pystyt todellisessa elämässä keskittymään siihen kuinka hoitaa asiat mahdollisimman eettisesti. Virheitä sattuu sitten koko aika kun sun pää pyörii muissa maailmoissa kaikenmaailman keskusteluissa. Ja se on tosi pelottavaa.
Mun vanhemmilla on minuun hyvin voimakas haitallinen vaikutus.
Pitääkö mun mun riskeerata tosi paljon ja vakavia asioita vain siksi että ihmiset ei usko tuohon vanhemmistani lähtevään vahingolliseen vaikutukseen, vaikka mä tiedän oikein hyvin että sellainen on ?
Niimpä niin, ettäkö jonkun pitäisi kantaa vastuu toisen aikuisen ihmisen elämästä.
Kyllä joo, niissä tapauksissa jos ihminen on kyvyiltään niin vajaavaltainen, ettei hän itse ymmärrä, eikä siihen kykene, mutta vaikeaksi toki sen vastuun kantamisen toisesta ihmisestä tekee sekin, jos ja kun ko. ihminen ei edes ymmärrä ettei pysty, eikä kykene sitä vastuuta kantamaan, tai on tietyllä lailla jäänyt lapsen tasolle. Tarvitsee sen vastuun kantajan itsensä ulkopuolelta.
Eeettiseltä pohjaltahan nää on hieman vaikeita asoita, kun se itsemääräämisoikeukskin pitää ottaa huomioon. Miten pystyy kantamaan vastuuta toisen elämästä jos ihminen itse ei edes ymmärrä, hyväksy kyvyttömyyttään
Ikävin tilanne tosiaan on silloin, kun aikuinen ihminen syyllistää ja syyttää muita ihmisiä omasta tilanteestaan., eikä näe omassa toiminnassaan mitään parannettavaa. Että kun muut ihmiset vaan olisivat toisenlaisia ja ajattelisivat ja toimisivat niinkuin minä haluan, niin kaikki minun ongelmani olisivat ratkaistu
Netissä on paljon luettavaa myös ns. uhrina olemisesta, joka yksinkertaisuudessaan tarkoittaa sitä, että loppupelissä aikuinen ihminen itse on vastuussa omasta olotilastaan.
Sitä vaan on niin helppo huudella, kun on löytänyt jonkun termin, että muut ihmiset ovat epäeettisiä kun eivät toimi haluamallani tavalla. Mielestäni on yhtä moraalitonta syytellä jatkuvasti muita ihmisiä omasta tilanteestaan.
Näin voit päästä uhrin mentaliteetista
1. Oman elämän haltuun ottaminen
Totuus on se, että kukaan ei voi kontrolloida elämääsi, sillä kukaan ei voi kontrolloida ajatuksiasi.
Tiettyä ajatusta voi joko uskoa tai olla uskomatta. Kun ymmärrät että sinä voit tehdä tämän valinnan, ymmärrät myös, että voit valita erilaiset ajatukset.
Voit lakata elämästä sen mukaan miten asiat ovat ja alkaa elää sen mukaan miten haluat asioiden olevan. Hyvä elämä alkaa siis uhrin roolin jättämisellä ja oman elämän haltuun ottamisella
https://hidastaelamaa.fi/2015/08/5-tapaa-lopettaa-uhrina-oleminen/
Tää ny tähän kohtaan, jos sattuu joku muukin näitä lukisi ja löytäisi tästä jotain kuusaa omaan tilanteeseensa, kun yleensähän se oman elämäntilanteen muuttuminen juurkin lähtee siitä oivalluksesta, että hitto vie, eihän mun elämä miksikään muutu, jos en itse ryhdy toimiin.
Ruokit näillä vastauksilla tämän henkilön sairautta.
Niin, tiedostan kyllä senkin mahdollisuuden, mut uskoisin, et tuo henkilö toimii niinkuin toimii, riippumatta muista ihmisistä ja heidän mielipiteistään ja heidän tekemistään.
Ts. harjoittaa tuota loputonta monologiaan/keskustelee itse itsensä kanssa ihan siitä riippumatta, kommentoiko joku vaiko ei on hänelle ilm. samantekevää.
Edelleen ei sekään että poimin jonkun kommentista jonkin kohdan josta mulle tulee joku ajatus, tarkoita sitä, että kommenttini olisi tarkoitettu jollekkille yhdelle tietylle henkilölle sinällään.
Jos lähdetään sille linjalle, ettei täällä saisi kukaan muu kommentoida mitään, ettei vaan syyllistyisi tuon henkilön sairauden ruokkimiseen niin mielestäni sekään ny ei ole ihan oikein.
Kun kuitenkin nää keskustelupalstat on kaikille avoimia ja mahdollistavat sen oman mielipiteenkin esille tuomisen ko. henkilöstä huolimatta.
Sairaus on toki ikävä asia ja sairautta/sairasta pitää ymmärtää, mutta ei se tarkoita että pitäisi pyrkiä elämään sairaan ehdoilla ja varoa ilmaisemasta omaa mielipidettään, ettei samalla tulisi ruokkineeksi sairautta tai sairaalle tulisi paha mieli.
Ennemminkin nää tän luontoiset tiettyyn henkilöön kohdistuvat keskustelut ruokkii sairautta, "jee olen tärkeä, ne puhuu musta", kuin tuollaiset yleisluontoisemmat jutut.
Palstoillahan on aina niinku omat aiheensakin, joista keskustelua käydään, ei nää mitään yhden ihmisen palstoja ole sillain, et pitäis miettiä sopiiko mun omaa mielipidettäni ees laittaa.
Hiljaistahan täällä toki nykyään on verrattuna entiseen, suurin osa kirjoittajistahan on ollu kautta aikain ns. uhrin statuksella täällä, et itse ny ajattelisin että narsistien lisäksi ny välillä voi puhua heistäkin ja aasinsillan siihen ny nappasin ton poiun kommentista. Muita kirjoittajia ny minun ja hänen lisäkseni ny täällä ei juuri olekkaan. Mut jos sattuu, et joku käy lukemassa joskus.
Niin vielä tuli mieleen kun keskustelu ny tälle linjalle lähti, eikä kommenttini varsinainen aihe uhriutuminen kiinnostanut/aiheuttanu tarvetta sitä kommentoida, et kyllähän tää palsta nyk. kovin fiksoitunut tuohon kyseiseen henkilöön.
Et vaikka mitä tänne laittais niin aina joku ajattelee asioita oitis hänen kauttaan, kuten ny tosiaan tässäkin, et asiasisältö sinällään ei kiinnosta mitenkään.
Mut ehkä sekin on tarkoituksellista, että ko. henkilöä vaan ajatellaan, otetaan hänet huomioon joka käänteessä ja pyritäänkin siihen, et kaikki muu keskustelu sammuu. Päätelly vaan tuosta, et ko. henkilö ny on alkanut viime aikoina noita ihan omaksi nimettyjä aloituksiakin tekemään.
Mut joo, tosiaan tähän/ko henkilöön meni ny tääkin keskustelu. Mut toivoa sopii, et jos sattuu joku ajattelis täällä käydessään joskus muutakin kuin tuota ko. henkilöä, et josko vaikka löytäis itselleen tuosta laittamastani linkistä jotain millä vois kohentaa sitä oman elämänsä laatua.
Tyyliin muuta ajatuksesi, muutat elämäsi,
en halua olla loputtomiin uhri vaan voin itsekin vaikuttaa elämääni ja sitä kautta omaan hyvinvointiini.
Kävin lukemassa tosiaan ja ihmettelen, että hoitaja puhuu sairaista tuolla tavalla : "Sairaus on toki ikävä asia ja sairautta/sairasta pitää ymmärtää, mutta ei se tarkoita että pitäisi pyrkiä elämään sairaan ehdoilla ja varoa ilmaisemasta omaa mielipidettään, ettei samalla tulisi ruokkineeksi sairautta tai sairaalle tulisi paha mieli. "
Onneksi, et ole ollut se hoitaja, joka vierälläni on kulkenut tätä ikävää matkaa, joka vaikuttaa ihan arkielämäänkin rajaten sitä äärettömästi. Kiitollinen olen, että vierellä kulkija ei lähtenyt terveiden lirkutuksiin ja houkutuksiin ja silti kukaan ei uhrannut elämäänsä, kuten kirjoituksestasi tulen ymmärtäneeksi.
"Hiljaistahan täällä toki nykyään on verrattuna entiseen, suurin osa kirjoittajistahan on ollu kautta aikain ns. uhrin statuksella täällä, et itse ny ajattelisin että narsistien lisäksi ny välillä voi puhua heistäkin ja aasinsillan siihen ny nappasin ton poiun kommentista. Muita kirjoittajia ny minun ja hänen lisäkseni ny täällä ei juuri olekkaan. Mut jos sattuu, et joku käy lukemassa joskus. " Ja nyt kyllä kysyn, että, miten arvelet oman kirjoittamistyylisi vaikuttavan asiaan? Kun tuntuu, että täältä jahdataan ja lahdataan niitä toisia mielipiteitä pois ja niistä ei saa puhua, tabuja lienee.
" Kun tuntuu, että täältä jahdataan ja lahdataan niitä toisia mielipiteitä pois ja niistä ei saa puhua, tabuja lienee. "
Jahas vuorostaan näköjään itse jahtaaja saapui paikalle, kun näki punaista, mutta joo
kirjoitin tosiaan tuohon tapaan, että
"Sairaus on toki ikävä asia ja sairautta/sairasta pitää ymmärtää, mutta ei se tarkoita että pitäisi pyrkiä elämään sairaan ehdoilla ja varoa ilmaisemasta omaa mielipidettään, ettei samalla tulisi ruokkineeksi sairautta tai sairaalle tulisi paha mieli. "
Ja jos oikein ymmärsin, niin sinusta on tuo väärin, ettäkö oikeampi tapa olisi mennän sairaan maailmaan voivottelemaan ja korostamaan hänen sairauttaan/kärsimyksiään. Pitäisi varoa jokaista sanaansa suomi 24 palstoillakin ettei sairaalle vaan tulisi paha mieli
Tässä kohtaa ny tosiaan lähdin kommentoimaan tuota yksittäistapausta ihan siltä pohjalta vaan, et annettiin ikäänkuin ymmärtää ettei saisi täällä kirjoittaa, ettei tulisi ruokkineeksi hänen sairauttaan. Että liittyi ny siihen, tähän palstakirjoittamiseen lähinnä, kuka mistäkin syystä saa tänne kirjoittaa ja ilmaista mielipitetään.
Mitä tulee minun kirjoitustyyliini, niin aikoinaan on jopa tehty aloituksiakin joissa on toivottu, että poistuisin palstalta, että tiedän hyvin ettei minusta pidetä, mutta kuten jo useasti olen sanonut, kommenttini voi sivuuttaa/jättää lukematta.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi jotakuta haittaa niin totaalisesti mun kirjoittaminen täällä. En edes usko että haittaaa monia vaan kyse on varmaan siittä yhdestä samasta joka aikojen alussa jo kertoi olevansa kaikki muut nimimerkit, paitsi rekisteröidyt.
Mene ja tiedä sit johtuuko siitä, että hän haluaa ainoastaan itse kirjoittaa nimenomaan tällä palstalla ja minä ny sit oon edelleen vähän niinku piikkinä lihassa, kun muut ovat lähteneet.
Ei tarvi puuttua ollenkaan toisen ihmisen elämään niin silloin ei ole vastuutakaan vaikutuksistaan.
Kuten huomanneette minä en ole puuttunut teidän toisten tapauksiinne. Ne on niinkuin te sanotte.
Voitteko selittää mulle mitä järkeä on neuvomisessa ilman vastuunottoa neuvoistaan ? Eikö siitä ole todennäköisemmin haittaa kuin hyötyä kohteelle ?
Miksi aikuinen ihminen ei ottaisi vastuuta neuvoistaan jos neuvomaan ryhtyy ? Eikö myös toisen ihmisen neuvomisen voisi katsoa omaksi teoksi josta on itse vastuussakin ?
Vai onko se jonkinlainen vastuuvapaa tekotyyppi ?
Siksikö on kiva neuvoa kun saa tehdä jotain mistä ei tarvitse ottaa ollenkaan vastuuta vaikka on aikuinen ?
Teon kohde ion yksin vastuussa sun teon seurauksista kun neuvot ?
Sulla ei ole vastuuta omasta TIETOISESTA teostasi ? Neuvominen vaatii aika tietoista aivotoimintaa.
Nyt se selvisikin miksi ihmiset tykkää neuvoa. Sä voit puhua mitä vaan, vastuu on sillä joka kuuntelee ? Silti ihmiset suuttuu jos heitä ei kuuntele . Eikö se ole lapsellista tuollainen ? Että puhutaan täysin vastuuttomasti ja pakotetaan toinen kuuntelemaan tai ainakin miltei pakotetaan ?
Mä kuuntelin elämäni ekat 30 vuotta sellaista vastuunottamatonta neuvomista puolipakolla. Jos yritin yhtään kyseenalaistaa sitä mä kuulemma syyttelin siinä muita.
Mitä mä teen neuvoilla joista neuvoja ei ota mitään vastuuta ?
Eli kyseessä on ihan neuvojan oma hupi- vastuuton puhuminen
Mun tekstit ei ole neuvoja kenenkään omaan elämään. Enintään siihen miten mua vois kuunnella paremmin koskien mua. .
JOs mä nyt vaan toivun mun kauhuviikonlopusta ja yksistä kehon hermosto-oireista
MUt asiasta viidenteen. Jos 50 ihmistä puhuu mulle kun mä olen puolitajuton, mä olen yksin vastuussa heidän puheista ?
Jos linja on se mun mielestä huonokuntoisten soittaminen luureihin on riskaapelia. Ja mihin tarvitaan hyväkuntoisten luureja ?
Mun psykopaatin ja monen muun mielestä vastuussa on se joka soittaa sellaiseen luuriin. Mutta mun mielestä niissä luureissa pitäisi sitten imlman muuta olla maininta: Puhelu omalla vastuulla ja riskillä, sillä käytäntö on että vastaajalla ei ole vastuuta puheistaan
Mun mielestä eettisintä olisi että yksinkertaisesti jokainen on vastuussa omista puheistaan.
Onko se oikein että vanhemmat karjuu ja puhuu niin kamalalla tyylillä, että lapsen pitää joogata kestääkseen ?
Sitten muut voi ihmetellä kummaa teiniä joka vaan joogaa ja meditoi kun muut luuhaa kylillä-
Miksi hermostuit noin kovin?
Minulle on nykyään ihan sama kuka tänne kirjoittaa ja mitä, ku mä luen vaan omia juttujani :)
Niin, mikä tuossa vastineessasi on sellaista, minkä perusteella olet tullut siihen päätelmään, että hermostuin.
Ihan samoja asioita käyny lävitse täällä useampaankin kertaan, ettei ne ny suuremmin hetkauta ja jonkinlainen jahtaajakin tosiaan on perässäni ollut tällä palstalla jo vuosikaudet.
Mutta joo, en usko, että edes ajattelit lukemaasi sen kummemmin, kuhan ny keksit heittää jotain, Ilmeisesti nyt haluat vaan huomiota minulta
Joo, eipä täällä ny juuri muita olekkaan kuin mun ja sun juttuja vaan.
???!!!
Mulla on joitakin oireita, joissa olen vanhempieni sijaissairas, eli että jos jättäisin vanhempani täysin yksinään kärsimään ongelmiaan, jotkin oireet minusta katoaisivat.
Mä en lue nyt yhteenlaskutoimituksen kirjoitusta, koska mulla on vaikeampaa kuin on koskaan ollut, enkä viitsi häiritä keskittymistäni millään.
Tässä on sekin että minä olen ollut alaikäisestä asti uskovainen ja mun vanhemmat ei ole.
Mä kuitenkin puolustin vanhempiani selittämällä että myös ateisti ihminen voi olla omalla tavallaan eettinen. Mutta mun täytyy sanoa, että mun vanhemmat pettymyksekseni eivät ole näyttäneet sitä mitenkään toteen vaan koen heidän yrittävän tuhota minunkin etiikan,
Mun vanhempieni kamalimpia puolia on se että olen kokenut jo vuosikymmeniä että heillä on jonkinlainen tarve mun sairasteluun.
Kyllä mä terveempi olisin jos siihen tahtoa olisi ollut ympäristölläkin.
Tuo tarve johtunee siitä että mä olen terveenä mun vanhempia kyvykkäämpi.
Ainakin jostakusta toisestakin näytti sille kun olin 16-vuotias. Äitini mukaan siitä asti elämäni on ollut KAUHEAA: 25- vuotias Ystävättäreni suositteli tuolloin mulla kirjaa Lahjakkaan lapsen tragedia.
Sanoin eilen äidilleni että tämä meno ei kyllä ole normaalia. Hän vasta aina: "No tämä on (kuule) kaukana normaalista !!!"
Ja mulla on se käsitys että se on hänen tarkoituksensakin jolle hän ei voi mitään psykopatiansa takia. Hän johdattelee ihmisiä ajatuksissaan harhaan. Seurasin sivusta kuinka hän ajatusmatkustututti vierastakin ihmistä tilaisuuden tullen jututtaen varmaan ihan huvikseen.
Puhu hälle niin hän puhuu sut pyörryksiin,
Mulle hän tekee niin että hän hajottaa mun ajatuksen heti alkuun sanoen ensimmäisen lauseen aikana: Sä et osaa sanoa, sä sanot sen liian pitkästi jne. Anna mä sanon sen !!!!
oon kokenut äitini viime tapaamisesta lähtien niin kauheita, että olen nyt samalla tehnyt päätöksen että mulla ei ole pienintäkään virkaa ystävälle tai tittavalle joka ei ota sitä täydestä että äitini on psykopaatti, ei auta edes vaikka olisi maailman mahtavin hurmuri. Mitään hän ei ole mulle jos ei tuota usko.
mikäli ihmiset eivät huomaa äitiäni psykopaatiksi, voin yhtyä äitini näkemykseen etteivät he mitään tiedä tai ymmärrä .
Minä ja luuriväki ajatusmatkailtiin hullunlailla ja mun äiti voi vaan ajatella että ollaan kaikki tyhmää väkeä.
Kerran psykopaattini esitteli minulle nupoa päätään: "Mutta tämä toimii silti !"
Sai mut valtaansa uskottelemalla mulle että mulla on syöpä ja sitten kohtelemalla pelottavasti.
Ei mulla luultavimmin ole mitään syöpää vaan hermovaurioita nuokin.
Sai minut jo nöyränä
sanomaan että ei se mitään vaikka menettäisin ruumiinosiani.
Ja kaupassa kuljin jo niin tokkurassa että sain kamalia paniikkikohtauksia siellä kun en erottanut mitään.
Nyt se on taas näin että ei yhteyttä psykopaattiin.
Ja narsistikin pitää minua nyt kiittämättömänä jos olen tyytymätön asioihin vaikka ei olekaan tiettyä syöpää kuten jo kaikki luulimme.
No jotka ei usko psykopaattini vaikutukseen voisi koittaa muutaman vuoden hänen seuraansa yötäpäivää ja puhua vasta sitten. Ei kukaan läheinen ilmiötä epäile, kun jopa mun narsistia alkaa nopeasti pyörryttää psykopaatin seurassa.
hän on semmonen hypnoottinen. Ilmankos minäkin lapsena keksin miten saan silmäni näyttään käärmeenlumoojalle ja muut lapset sano että näyttää pelottavalle.
http://kauppa.aavetaajuus.fi/product/1533/annukka-salama-kaarmeenlumooja-pokkari
Tuossa vähän sitä meitin tyyliä-
Psykopaatti itse kerran sanoi joskus nuorena vielä luulleensa itseään tavalliseksi ihmiseksi.
Harmi vaan kun epätavallisuus on tässä yhteydessä sorttia joka vaikuttaa kuin kirous. Ja mä en varsinkaan uskovaisena ole siitä kovin innostunut. Mutta nyt mulle vasta alkaa valkenemaan mistä se johtuu että mua nuorena epäiltiin noidaksi. Ihmettelin sitä psykopaatilleni monet kerrat että miten nykyaikana voi tapahtua tämmöstä että jotakuta syyttä epäillään noidaksi ???? Vitsailin sillä aika paljon. Kun mulle se oli joku vitsi.
Mut siitä se alkoi kumma elämäni. Mitä tää on ??? Mua epäillään 1990-luvun Suomessa noidaksi ? Voiks tää olla totta ?
Tein siitä sitten vähän huumoriakin. Laitoin jotain noitarekvisiittaa pilanpäiten.
Olin siis jo silloin uskovainen "filosofi" oikeasti.
Joten vaikuttaisi siltä että meitin "noitamaisuus" on hieman perinnöllistäkin.
Mutta minä en harjoita noituutta ollenkaan. Oon uskovainen.
Vaikka kyllä mäkin vähän tykkään noitatyylistä: Luudista, mustista padoista joissa on nokkoskeittoa ja semmosista noin ulkoisesti tyyliseikkana. Mutta se ei vaikuta minun uskovaisuuteen Jumalaan.
Yhteistä mulla ja mun psykopaatilla on lähinnä vain lempiväri: vihreä
Psykopaatti olisi tuttaviensa kanssa halunnut nauraa mun uskovaisuudelle. Olis halunnu mun rukoilevan ja nauhoittavan hänelle kännykkäkameralla jotta olisivat saaneet kummastella miten erikoinen mä oon. .
Vaikea sitten sanoa uskovatko luurit enemmän noitiin vai Jumalaan vai ei kumpaankaan, ni mitäs sitte ???
Lopuksi:
Mun äiti on lähes kaikin mahdollisin tavoin kiusannut minua (ei ole juuri muuta tehnytkään), miten se on mahdollista ettei sitä kukaan ole huomannut tai huomaa ?
Mutta nyt lähden pohtimaan vaikeammaksi käynyttä tilannettani, kiitoksia...
Mun äiti on todella salakavala manipuloija ja valitettavasti olen tullut oikein kouluttaneeksi hänet siinä opettamalla hänelle neurologiaa, joten hän on nykyisellään taitavampi. Moni ei arvaisi että kukaan voisi käyttää niin hienosyisiä taktiikoita, mutta kun mä tiedän kuinka hienosyisiä juttuja olen hänelle itse selostanut, niin just niin hienosyisiä hän osaa. Sit jotkut luulee että kuvittelen. En takuulla kuvittele mitä itse olen hänelle selittänyt esim. aivotoiminnasta ja mikä siihen vaikuttaa jne-. Hän osaa ainakin n iin monimutkaista manipuulatiota kuinka monimutkaisia juttuja minä itse osaan puhua. Meidän yhteisen sähellyksen tulostahan tämä on
Siis mun elämä perustuu ilmiöiden tutkimiseen ja mun äidin sen infon käyttämiseen epäeettisesti.
Mun supervaarallinen tutkimus oli oman neurologian tutkiminen ja sen kuvaileminen avoimesti ja yksityiskohtaisesti henkilölle joiden ensisijainen kiinnostus ei ole etiikka, siitä alkoi mun nykyinen helvetti.
nää henkilöt on kaikki minua 10-30 vuotta vanhempia ja elämää kokeneita. ja sitte on ne tytöt ja pojat jotka puhelun perusteella ajattelee tietävänsä asiasta enemmän.
Minä tiedän varmuudella mun vanhempien olevan väärässä. Siksi minua pelottaa olla heidän matkassaan heidän "alaisenaan". Mun on pakko tehdä kaikkeni lähteäkseni aivan toiseen suuntaan.
Ja minua pelottaa tuollaisten ihmisten vaikutus ja seura joiden on pakko tehdä asiat niinkuin tietävät sen olevan väärin.
Lisäksi lapsensa käyttäminen henkisenä vessanpönttönä (vaikka vapaaehtoisesti nuorena rooliin suostuinkin hyväntahtoisuuttani, puhuin siitä melkein hienona juttuna kuinka minä olen niinkuin henkinen vessanpönttö hyväntekeväisyystehtävässä) on todella sivistymätöntä ja vaarallista !
Ja mun mielestä on äärimmäisen epäoikeudenmukaista että sellaisiin äidillisiin äiteihin liittyviä juttuja jotenkin epäluonnollisesti koitetaan liittää minun äitiini kun minä en oo semmosta äitiä itselläni nähnytkään. Mun äiti on tää pelottava mikä on.
Mutta mä olen sitä mieltä että aivan kelvottomienkin vanhempien sopii hankkia lapsia. Ei sitä koskaan tiedä millainen yksilö syntyy.
Mä jolain tavalla rakastan mun psykopaattia, mutta en halua olla hänen kanssaan enää tekemisissä koska hän johdattaa minut näkemään kauhumaailman. Mä en halua sinne enää...
Nyt mä ymmärrän täysin mistä johtuu se kumma pelon ja rohkeuden sekoitus jonka tavalliset ihmiset ovat minussa kokeneet. Toiset sanoneet minua käsittämättömän rohkeaksi ja toiset aivan liian pelokkaaksi ja minä olen sitten tuota aina ihmetellyt psykopaatilleni että eihän tuossa ole mitään järkeä että aivan päinvastaisia väittävät vuoron perään että päättäisivät jo. Tuun hulluksi siitä vouhkaamisesta kahteen suuntaan kun se on niin ristiriitaista, Omasta mielestäni olen aika rohkea herkkis. No mutta tuo ristiriitaisuus johtuu siitä että mä en kovin helposti ihmettele erikoisempiakaan ihmisiä ja oon ihan luonnollinen heidän kanssaan kuin kotonani. Siitä saanee rohkean vaikutelman. Mutta pelokkaan sitten siitä että kyllä mua kumminkin pelottaa esim psykopaattien matkassa koska en ole psykopaatti.
Mietin sitäkin että onko mun isä niin Aspergeri ettei tajua psykopaattia olentona ollenkaan. Kun mun psykopaattikin häntä aina nauraa kun on aivan hölmö isäni ja sanonut että kyllä mä sentään asioita ymmärrän häneen verrattuna.
Ja tällähän selittyisi sekin että mistä johtuu että mulla on jokunen hieman epäaspergermainen ominaisuus aspergeristen lisukkeena minkä vuoksi mä joidenkin mielestä en ehkä vaikuta oikealle aspergerille ulkoisesti vaikka mulla onkin kaikki ne aistimustenprosessointiongelmat jne. Mutta varmaan muutama psykopaatin geeniä on antanut mulle niin ilmeikkään olemuksen ja ääni ei ole monotoninen, että en silleen näytä aspergerille. Neurogikin sanoi mulle ettei mun kannata kertoa ihmisille mun aspergeria koska sitä ei minusta näe-
Mietin voisko geneettisesti Asperger ja psykopatia yhdistettynä itseasiassa lieventää niiden ilmenemistä ? Ja siitä osaltaan johtuisi että mun vanhempien yhdistelmällä on yllättävä lopputulos ?
Ja etiikkakiinnostushan on suorastaan itseni elinehto.
Jos mun elämäntarina ei ole se mikä mä kerron, niin mikä se sitten on ? Voisiko joku kertoa ? Tuohon ei ole vielä kukaan koskaan vastannut, vaikka on kyseenalaistanut elämäntarinani. Kukaan ei ole kertonut mitä kertomani tilalta sitten on tapahtunut, jos ei sitä mitä kerron ? Eihän mun elämäntarinan paikalla pelkkää tyhjääkään voi olla.
Mun mielestä mun äiti vois olla synnynnäinen psykopaatti, koska mun mielestä hän on jotenkin psykopaatin näköinen jo pikkulapsivalokuvassaan söpönä mekossaan. Ni se ei äitiä haittaa se psykopaattius koska hän ON semmonen.
Ja koko mun elämän ajan kun j oku on sanonut mulle itsestään: "No mä olen semmonen tavallinen tallaaja", mun reaktio on ollut: "Kuulostaapa erikoiselle ! Mä en yhtään tiedä millainen ihminen on "tavallinen tallaaja", voitko kertoa minulle millaista ihmistä kutsutaan tavalliseksi tallaajaksi ?" Mä en tiedä vieläkään.
Tästä olen eri mieltä. Tietysti nyt sitten taas fasistiksi nimitellään, mutta kun oletus joka paikassa on, että vanhemmat rakastavat lapsiaan ja haluavat heidän parastaan, niin siinä on lapselle liiaksi taakkaa joka paikassa osoittaa että se ei pidä paikkaansa. Minä olisin valmis näillä kokemuksilla peruuttamaan elämäni, koska täällä ei minusta ole elämisen edellytyksiä tällaisille lapsille. Melko lailla pelkkää väkivaltaa joka puolella. Ei lapsi syntyessään ole muuta kuin homo sapiens tietyillä potentiaaleilla, joiden ilmeneminen on riippuvainen ympäristöstä ja siis sosiaalisten piirien mahdollistamaa.
Olet kyllä kai onnekas kyetessäsi uskomaan johonkin taivaan valtoihin, joka varmaan toimii suojana noin murskaavissa asemissa.
Joo mä olen selvinnyt yksinomaan Jumalan avulla. Tästä ei olisi muutoin voinut selvitä näinkään.
Tosin tänään mulla oli niin vaikea päivä että tuntuu maailmanlopulle. Mutta Jumalaa rukoillen jatketaan. Vaikka mun elämä oli millaista kärsmimystä ja kitumusta mä olen tyytyväinen että olen elämäni saanut,
Siinä yksi syy miksi auttajat ei usko mua. He ei usko että jos mun elämäntarina olisi totta mä voisin olla tässä vaan näin. Mutta näin se nyt vaan on. Mä kävin aikoinaan kun mun elämä oli moninkertaisesti helpompaa kuin nyt keskustelemassa jonkun terapeutin kanssa. Hän sanoi: "Eihän tuollaisesta kukaan voi selvitä ....". Ei huvittanu jatkaa. Mun mielipide oli : "Se on selvittävä . Ei sitä mietitä voiko selvitä loogisesti ajatellen."
Jos minussa on mitään hyvää, niin se hyvä tulee Jumalauskosta kaikki-
Se on typerä oletus, koska kaikki vanhemmat eivät rakasta lapsiaan. Jotkuthan jopa myyvät lapsiaan. Vaikka sellaisessa voikin olla äärimmäinen nälkä tai muu sellainen syynä usein.
Varmaan menis paremmin jos sais (olisit saanut) ihmisapua hankaloittamisen sijaan jumalaa ny mitenkään väheksymättä. Mutta ei mahda mitään jos yhteisö ei ole halukas/kyvykäs asiassasi.
Minä en usko että olisin selvinnyt näinkään jos elämä olisi täysin riippuvainen vain mainitsemistasi seikoista.
No toki ja voi mun mielestä Jumalakin toimia myös ihmisavun kautta.
Tosin mua on nyt somessa tullut vastaan vähän erikoinen sivuilmiö. Mulle tarjotaan nopeaa vakavaa "avioitumista pikimmiten" pelkän nettiprofiilin perusteella. Siis useita sellasia tarjouksia.
Siis nää kaikki erikoiset ehdotukset tulee nimenomaan avioitumisehdotusten muodossa ja tyylillä.
Joo se olis jo paljon jos eivät olisi tehneet mitään sen hankaloittamisen sijaan.
Ja mulle oli ihmisavusta haittaa siinäkin että se oli sen tyyppistä mikä enemminkin osoitti mulle helvetin teitä Jumalan sijaan.
Mutta siitä avusta olen kiitollinen että saan ruokaa ja arvostan.
? Absurdia? Tai sitten vaan kovin eripohjainen logiikka, jossa varmaan sinulla ja sinun asioillasi ei ole väliä?
Joo ei heitä kiinnosta yhtään mitä minulla on menossa. En tiiä mikä ilmiö tuo on.
En minä nuohon naimakauppoihin ryhdy. Nämä ei ole taiteilijoita jotka avioliittoja kyselee
Ja voisi he siellä luureissakin ottaa huomioon että ei kaikki soittajat tai heidän perheensä mitenkään voi olla tavallisia tallaajia, koska ei kai tavallista tallaajaa edes olisi jos ei olisi niitä epätavallisia kontrastiksi.
eikä siitä ole mun mielestä mitään syytä suuttua jos joku ei satu sopimaan kuvaukseen "tavallinen tallaaja".
Se tekee mielenterveydelle todella pahaa, jos laitetaan pään sisällä elämään jonkun toisen tai keksittyä elämäntarinaa. Ei siinä voi mitenkään pysyä järkevänä.
Kuka sulle on tänään suuttunut? Viimeiset 16 viestiä ovat sinun kirjoittamiasi, ilman ainuttakaan vastausta.
Puhun muutaman vuoden vanhoista asioista tuossa.
Valitettavasti nekin kokemukset ovat nyt osa neurologiaani.
Mua vähän naurattaa tuo sinun kommentoini mutten jaksais kuitenkaan. Mut sua kuitenkin kiinnostaa mun kirjoitus ? Lasket oikeen mun viestit ?
Yksinpuhelu ei silleen satuta tunteita kuin keskustelut. Siksi pidän sitä terveellisempänä-
Tiedän+100%++varmuudella,+että+tavallisimman+kuuloinen+tarina+ei+ole+tässä+maailmassa+aina+tosin.
Uskomatonta kuinka sekaisin päästään voi olla.
Joo. On polla jollakin pahasti sekaisin.
Olisi hauska kurkistaa mitä siellä tapahtuu?!
Perustele mitä epäloogista olen sanonut ?!
Vammautuessa kyllä mun pää pehmenikin valitettavasti, mutta nuorempana mulla on ollut aika kova logiikka. Mulle jotkut ihmiset ihmettelikin kykyäni sanoa viimeisen sanan johon on vaikea osata sanoa mitään järkevää sitä kumoavaa.
Aspergerdiagnoosikin tulee osaltaan myös sillä perusteella että logiikassa ei ole vikaa. Mutta sosiaaliset taidot on heikot verrattuna älyyn.
Siis ei normaaliolosuhteissa mun älyllä pitäisi olla yhteiskunnan pohjalla. Kyllä se johtuu Aspergerominaisuudesta ja psykopaattisesta väärinkäytöstä. Kyllä mun älyllä muutoin olisi pidemmälle pötkinyt ainakin ennen aivovammaa.
On niitäkin ihmisiä olemassa jotka todella arvostaa sitä että olen valmis perustelemaan perusteellisesti kaiken mitä sanon.
Ja korjaan kyllä viheitä logiikassani sitä mukaa kun niitä löytyy. Joten mulle on tervetulleita aina virheideni perustelut.
Mulle ei ole lainkaan ongelma myöntää erehdyksiä jos sellasia ilmenee, koska se on välttämätöntä hyvän logiikan saavuttamiseksi.
Mutta empaattinen eläytyminen epäloogisten ihmisten sekaviin ajatuksiin on meinannut tehdä minut hulluksi oikeasti sillä olen mennyt siinä todella pitkälle mukaan siihen heidän juttuun koska he ei ole kykeneviä tulemaan mukaan minun logiikkaani.
Luureissa ihmiset perusteli asioita vain esim. naureskellen että "noh, ihmiset ON epäloogisia".
Valitettavasti mulle se ei ole naurun asia. Mä tulen hulluksi jos mä oikeasti vaikeassa tilanteessa menen epäloogisuuteen mukaan. Niinkuin jonkin verran on ollut jo vähällä käytä.
Minä en semmosta mielenterveysapua tarvitse jossa ihmisen logiikkaa heikennetään. Eihän siinä ole mitään järkeä !!!
Jos ihmisen päässä on vikaa niin mun mielestä epäloogisten keskustelujen tai huumeiden sijaan hänet tulisi laittaa vaikka opiskelemaan vaikeaa matematiikkaa. Uudistaisin mielenterveyshoidonkin silleen.
Kun mun aivovaurio oli pahimmillaan minä lääkkeeksi opiskelin arabian kielisiä sanoja.
https://www.elitedaily.com/life/culture/people-talk-to-themselves/1105688
Tuo hieman huumorilla
Joopa joo. Kun riitelee itsensä kanssa, ei ainakaan kukaan sivullinen kärsi!
Totta !
Luurikokemuksesta oli mulle sekin haitta, että nyt mun aivot sitten koko aika kokoaa perusteita tosiasioille joita he eivät uskoneet, vaikka ei mulla muutoin olisi tarvetta tuollaiseen kun mulle asia on selvä.
Tuo on luontainen aivotoiminto. Luin jostain että kun aivoille esitetään kysymys, aivot lähtee automaattisesti hakemaan vastausta. Jotwn kysely toimii aika manipulatiivisesti.
Mä harvoin kyselen mitään.
Mä oon tottunu että kun puhun ihmisille koitan puhua niin ettei siitä olisi haittavaikutuksia kenenkään aivoille. Koitan valita pehmeitä sanoja jne. Psykopaattini ja narsistini ja joidenkin hankalien ihmisten kanssa en ole pystynyt tuota toteuttamaan.
Mun aivojeni hyvinvoinnista viisveisattiin.
Mun psykopaattini yks manipulaatiotaktiikka on valita sanoja joilla tietää olevan mun aivoille haittavaikutuksia ja toistaa niitä. Tuotahan ei ulkopuolinen huomaa.
Mutta hyvää tässä on se että mua on lakannu kiinnostamasta keskusteleminen lähes tykkänään, niin eipä enää kulu aikaa siihen.
Mun kokemuksen mukaan lähes kaikki elämän mentaalinen ja emotionaalin kärsimys aiheutuu yksinomaan keskustelusta. Kärsimys lievittyy heti kun lopettaa keskustelut.
kärsimys syntyy tekstistä jossa eettiset pointit on sivuutettu.
Joku tässä neuvoi mua veisaamaan vaikka virsiä. Sellainen on minusta ihan hyvä idea.
Löysin myös joskus sellasta hyvin "puhdasta" filosofista tekstiä. Sellainen lievittää aivojen kärsimystä. Kärsimystä tuottaa aivoille esim. psykopaattinen sillisalaatti puhe.
Mä kävin kerran yliopiston luennolla joka professori nimitti jonkun uskonnon pyhää tekstiä sillisalaatiksi. En koskaan mennyt niille luennoille toista kertaa.
Mutta oleelliseen:
Köpelöstihän tässä kävisi jos menisin vielä jatkossakin mukaan täysillä psykopaatin juttuihin vain siksi että hän on mun äiti. Ja noinhan suurin osa ihmisiä käytännöllisesti katsoen neuvoisi mua tekemään (mikä on mulle käsittämätöntä), joten luottamus ihmisiin on tässä siinä määrin kärsinyt. Kyllä jotain arvostelukykyä pitäisi voida säilyttää.
Joku siellä luurissa jopa väitti olevansa somaattisen puolen lääkäri jonka vastaanotolla olen käynyt. Mikähän motiivi siinäkin on ollut. Mun psykopaatin mielestä ei voi olla oikeasti ollut. Eli mihinköhän silläkin huijauksella on pyritty mitä saamaan selville ?
Tai jos hän vaan kuuli väärin kun kysyin: "Oletko sinä muka se lääkäri ?" Hän vastasi vähän puolihuolimattoman hermostuneesti: "Joo".
Minä en halua olla aivan sekopää seurassa jottei minustakin tule sellainen. Ku olen herkkiskin ja vähän vaikutuksille altis siinä määrin.
Mun äiti on vihaa täynnä ja raivona siitä etten minäkin ole. Siksikin sanon että hän on psykopaatti, ja sitten ihmiset luulee että minä olen vihainen tai katkera vaikka kuinka lempeästi sanoisin. Mn mielestä se on epäreilua.
Jumalaan uskova ihminen ei helposti tule katkeraksi, koska oikeudenmukaisuus voittaa viimeistään tuonpuoleisessa.... Se on varmaa. täysin varmaa
https://www.youtube.com/watch?v=gIIOcfNPIsQ
tuossa aika hyvä video
https://www.youtube.com/watch?v=VC7CVuyt4LM
Tuossa toista aihetta