Minun on, että kuulisin hänen eronneen ja tapailevankin jotain ystävistäni. En usko, että selviäisin siitä uutisesta.
Mikä on sinun pahin pelkosi?
nainen.80
18710
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
mutta nyt kun mietin, niin kaikista suurin olisi se, että saisin kuulla jolla läheiselle sattuneen jotain. Sitä pahempaa en keksi.
Sama pelko. Ettei koskaan saa tietää mun tunteita.
Toisaalta minkäs sille mahtaa, jos tunteet ei kohtaa? 🤷♀️ Vaikea olisi kyllä pyyteettömästi onnea toisille toivoa.
Varattu josta olet unelmoinut eroaa kertomatta sulle. Ja vielä ottaa kaverisi. Johan olisi karmeaa. Kai nyt jossain vaiheessa kerrot varatulle että olet vaihtoehto sille jos/kun eroaa. Pelottaa sinua jos se eroaa? Kummallista miten voit edes olla asiasta peloissaan?
Ei kun se tunne, kun et olekaan sitten se seuraava valinta. Se on paha paikka. Sitä voi erehtyä kuvittelemaan vaikka mitä pienessä päässään, mutta sitten huomaakin, ettei kuitenkaan toinen näe sillä tavalla.
Että kuolen tänä yönä😵
Mitä turhaa pelkäämään jos näin olisi niin sä et vaan olisi täällä sitä enään kertomassa!!
Enpä tiedä, niin paljon pahoja pelkoja ja vastoinkäymisiä kohdannut, että en osaa sanoa. Ehkä se, että menettää elämänhalun kokonaan. Vähän monista asioista tottunut siihen, että jos joku asia on hyvin niin eipä aikaakaan, kun taas revitään matto jalkojen alta. En soisi kenenkään kokevan sellaista.
Kokemusta paljon täälläkin ja pahin pelko kaiken tuon jälkeen, pahin mitä voisi tapahtua olisi lapseni kuolema.
Se ettei elämä koskaan päätykään eli helvetti on ikuinen.
Komppaan.
Snä päätät, onko elämäsi minkänäköinen.
Mitä te sitten täällä teette vittuilemassa ja laittamassa kapuloita rattaisiin? Jos ihminen muka itse päättää minkänäköinen elämä on. Peruskoulu on pakollinen ja kestää 9 vuotta sinäkään aikana ei päätäntävaltaa eikä jatkossakaan voi mitään päättää ilman että joku muu laittaa kapuloita rattaisiin. Voihan sitä ihminen haluta olla vaikka tuolikauppias ja elää sillä mutta te päätätte että yhtäkään tuolia ei osteta eli kyseessä on valheellinen vapaus.
Sitä en sulle koskaan tekisi. Siihen voit luottaa.
Pahin pelkoni olisi menettää usko elämään. Eilen loppui tapailusuhde, jota oli kestänyt kuukausia ja kyseessä oli hidas tapailu, mutta siitäkin sai kivasti virtaa arkeen ja oli mukavaa vaihtaa ajatuksia. Kyseessä kahden kypsemmän iän ihmisen tutustuminen (lähemmäs 50v) ja aika moni asia osui yksiin. Tästäkin on toivuttava ja minulle se tapahtuu jakamalla tunteitani ja toiminnalla. Järjestän itselleni ohjelmaa lähipäiviksi ja käyn ulkona syömässä, istun rannalla ja katselen kevättä.
Kun elämä kipuilee, on aika rakastaa itseään lisää, teen hyviä asioita minulle, ajattelen itsestäni hyvää.
Heikkoina hetkinä joskus pelkään, että lapsille sattuu jotain pahaa. On kuitenkin luotettava, että elämä kantaa. Pelko estää elämästä täyttä elämää, ei sen pidä antaa viedä liikaa tilaa.
Voikaa hyvin, puhukaa, uskokaa elämään vievän eteen päin.
Minun suurin pelkoni on, että lapsille sattuisi jotakin pahaa. Se olisi kamalinta, mitä tiedän.
Niin paljon kaikkea kamalaa jo elämässä tapahtunut, että ei kai juuri mikään enää juuri pelota. Toki ainahan elämässä voi jokin olla vielä pahemmin, kuin on ollut, mutta kokemukset kasvattaa ihmistä selviytymään.
Mun top 2;
1.) Ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon.
2.) Rakkaani joutuisi kokemaan jotain niin pahaa että siitä jäisi hänelle pysyviä jälkiä, joko henkisellä tai fyysisellä tasolla tai molemmilla. Mutta yhtä lailla pelkään, että hän kuolisi ennenaikaisesti, ennen kuin on valmis täältä lähtemään.