Oon 18-vuotias mies ja oon todella rakastunu yhteen tyyppiin. Tavattiin joskus joulun aikoihi baarissa ja meillä alko samantie juttu luistaa. Aattelin että tää o varmaa semmonen "yhen illan tuttavuus" eikä sen kummempaa. Kuitenki tän illa jälkeen alettiin pitää yhteyttä yllä ja alettiin tavata toisiamme tosi paljon vapaa-ajalla. Tajusin aika pian että alan tuntea tätä ihmistä kohtaan sellaisia tunteita, joita en ole ennen kokenut. Rakastuin häneen. Kaikki hänessä oli täydellistä. Pystyimme puhumaan vakavista asioista ja kertomaan toisillemme miten paljon välitimme toisistamme. Olin niin onnellinen että vihdoinkin löysin jonkun kennen kanssa uskallan olla oma itteni ja pystyn luottamaan tähän ihmiseen.
Yhtäkkiä tämä tyyppi otti kuitenkin ihan täyskäännöksen ja ilmoitti aloittaneensa parisuhteessa yhden tytön kaa. Sydämmeni särkyi. Olimme mm. suudelleet ja tehneet hyvin intiimejä juttuja keskenämme. Rakastimme toisiamme. Hän kuitenkin päätti että en pysty hyväksymään itseäni ja aloitti heteroauhteen niinkin helpolla tavaöla kuin kaukosuhteella.
Puhuin hänelle sitten myöhemmin tästä ja hänestä näki kuinka paljon hän haluaisi olla kanssani, mutta ei uskalla myöntää tätä itselleen.
Koen niin iso surun ja menetyksen tuntieita tällä hetkellä, että en tiedä miten minun pitäisi ikinä päästä tästä yli.
En ole vihainen hänellä tai hänen tyttöystävälleen. Olen onnellinen heidän puolestaan, että ovat saaneet toisensa ja vat onnellisia. En vain itse pysty nielemään sitä faktaa, että tämä olisi toiminut ihan varmasti. Hän on itsekkin sanonut että olisi ollut onnellinen kanssani, mutta ei vain uskalla tulla kaapista.
Yhtäkkiä tämä tyyppi otti kuitenkin ihan täyskäännöksen ja ilmoitti aloittaneensa parisuhteessa yhden tytön kaa. Sydämmeni särkyi. Olimme mm. suudelleet ja tehneet hyvin intiimejä juttuja keskenämme. Rakastimme toisiamme. Hän kuitenkin päätti että en pysty hyväksymään itseäni ja aloitti heteroauhteen niinkin helpolla tavaöla kuin kaukosuhteella.
Puhuin hänelle sitten myöhemmin tästä ja hänestä näki kuinka paljon hän haluaisi olla kanssani, mutta ei uskalla myöntää tätä itselleen.
Koen niin iso surun ja menetyksen tuntieita tällä hetkellä, että en tiedä miten minun pitäisi ikinä päästä tästä yli.
En ole vihainen hänellä tai hänen tyttöystävälleen. Olen onnellinen heidän puolestaan, että ovat saaneet toisensa ja vat onnellisia. En vain itse pysty nielemään sitä faktaa, että tämä olisi toiminut ihan varmasti. Hän on itsekkin sanonut että olisi ollut onnellinen kanssani, mutta ei vain uskalla tulla kaapista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.