Jos on kokenut psykoosin kahdesti ja jonka seurauksena ollut osastohoidossa. Onko kellään kokemusta/tietoa, voiko psykoottisuus tulla takaisin edes jossain määrin päälle vaikka olisi siihen määrättyjä estolääkkeitä?
Voiko psykoosi uusiutua lääkityksestä huolimatta?
orvokki77
40
3676
Vastaukset
- fdsasfad
Erittäinkin mahdollista ajautua psykoosiin estolääkityksellä. Monien naturalististen pitkäaikaistutkimusten mukaan se on jopa todennäköisempää pitkällä aikavälillä, kuin ilman tätä "estolääkitystä". Esimerkiksi Harrow et. al (2007) mukaan ei-lääkkettömistä skitsofreenikoista toipui täysin 45 %, kun taas lääkkeellä olevista vain 5 % 15 vuoden seurantajaksolla. Psykootttisia oireita oli 28 % ei-lääkityillä ja 64 % lääkityistä potilaista. Moilasen (2013) tutkimuksessa ei-lääkityistä skitsofreniapotilaista 63 % oli oireettomia, lääkityistä 20 %. kymmenen vuoden kuluttua seurantajaksolla Neuroleptit eivät ole mitään psykoosin estäjiä. Tunnetusti ei-lääkityt psykoosipotilaat ajautuvat todennäköisemmin uudestaan psykoosiin parin vuoden sisällä ensipsykoosistaan verrattuna lääkittyihin, mutta tämä voi johtua pelkästään siitä,että hoidetut potilaat saavat enemmän psykososiaalista tukea. Kymmenen vuoden sisällä yhteys varhaisen hoidon ja hoitomyöntyvyyden ja hyvän ennusteen välillä taas katoaa johtuen oletettaaasti siitä, että lääkkeet vauroittavat hermostoa ja heikentävät toimintakykyä, kun niitä käyttää vuosikausia.
- Toi875
Ei pidä paikkaansa!
Minulla on estolääkitys ja se toimii!
Jos alat uskomaan tämän palstan huru-ukkoihin, jotka pelottelee omien SADISTISTEN mielihalujen ajamina lääkkeiden haitoista, joudut ojasta allikkoon! - Lolloloo
Toi875 kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa!
Minulla on estolääkitys ja se toimii!
Jos alat uskomaan tämän palstan huru-ukkoihin, jotka pelottelee omien SADISTISTEN mielihalujen ajamina lääkkeiden haitoista, joudut ojasta allikkoon!trollololol looo
- fdsadfsa
Toi875 kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa!
Minulla on estolääkitys ja se toimii!
Jos alat uskomaan tämän palstan huru-ukkoihin, jotka pelottelee omien SADISTISTEN mielihalujen ajamina lääkkeiden haitoista, joudut ojasta allikkoon!Mistä tiedät toimiiko se vai ei, koska et ole koskaan kokeillut elää ilman lääkitystä pidemmän aikaa? Ei yksi ihminen pysty päättelemään objektiivisesti lääkkeen tehoa, koska a) sinun omat kuvitelmasi vaikuttavat siihen, miten tulkitset lääkkeen tehon b) sinulla ei ole vertailukohtaa. Siksi ne sedät ja tädit siellä jossain kaukana akateemisissa instituutioissa tekevät sellaisia pikku tutkimuksia, joissa ne yrittävät ottaa selville, että ovatko lääkkeet todellakin tehokkaita vaiko ei. Samaa tutkimustyötä tehdään myös lääkeyhtiöiden toimesta, joiden tekemiin kokeisiin itse asiassa suurelta osin perustuu tutkimusnäyttö. Tämä on pieni ongelma. Jos tohtorisedät- ja tädit saavat rahaa lääkeyhtiöiltä, he luonnollisesti tekevät tutkimuksia, joissa todistavat rahoittajiensa tuotteet tehokkaiksi. Esimerkiksi tällaisiin kokeisiin perustuva Leuch et. al (2009) meta-analyysi toimii käypä hoito -suositusten pohjana, ja siinä tutkimuksen keskimäärin kestävät muutaman kuukauden. Tutkimusastelma on näissä aina samanlainen -kroonikkopotilaat vieroitetaan nopeasti plasebolle ja lääkkeelle ja tutkitaan siten, kummalla ryhmällä on vieroituspsykoosi todennäköisempi. Tätä "vieroituspsykoosia" sitten kutsutaan psykoosin uusiutumiseksi, vaikka se on tiedetysti yksi neuroleptin vieroitusoire. Se ei ilmene kaikilla, mutta riittävän usealla, jotta saadaan tilastollinen ero aikaan.
Esim. Tiihonen (2018) tutkimuksessa vieroituspsykoosi tulee sitä todennäköisemmin, mitä pidemmän aikaa on käyttänyt lääkitystä. Myös esim. Seemanin tekemien eläinkokeiden mukaan neuroleptit alussa heikentävät amfetamiinin vaikutusta, mutta myöhemmin herkistävät eläimet sen vaikutuksille. Mekanismi on löydettykin jo kauan sitten, koska Seeman on huomannut, että neuroleptit herkistävät dopamiinijärjestelmää eli lisäävät D2-reseptorien tiheyttä aivoissa. Tämä tarkoitaa, että jos psykiatrien niin kovasti hellimä ajatus psykoosin ja dopamiinin yhteydestä pitää vähänkään paikkansa, niin tämä heidän hoitonsa altistaa pitkällä aikavälillä psykoosin uusiutumiselle joillakin potilailla. Se, että lääkkeet herkistävät dopamiinijärjestelmää, on fakta, joka on selvitetty lukuisissa tutkimuksissa. Se että sinä et ymmärrä sitä etkä todennäköisesti yhtään mitään muutakaan, mitä olen tähän kirjoittanut, ei välttämättä johdu siitä, että kirjoittaja on sadisti vaan siitä, että lukija on vähän ehkä jälkeenjäänyt, eikä ymmärrä lukemaansa. Siksi hänen on ehkä vähän vaikea argumentoida mitään järkevää. Olen itse by the way ollut kymmenen vuotta ilman mitään antipsykoottia ja en tosiaan ole mennyt mihinkään psykoosiin seitsemään vuoteen, vaikka olen papereiden mukaan hullu ja psykiatrien mukaan minulla oli jokin epämääräinen diabetes-tauti aivoissa, jonka johdosta dopamiinitasoni heittelevät hurjasti yms. Jos olisin ollut tämän hirveän kauhean taudin lisäksi yksinkertainen ja uskonut psykiatreja, niin olisin varmaan myös sinun tilanteessasi estolääkityksellä haukkumassa toisten näkemyksiä "sadistisiksi". Oletko ehkä kärsinyt vieroituspykoosin? Ja kun olit joutunut ojasta allikkoon, psykiatrisetä sanoi sinulle, että se johtui sinun aivoissasi jylläävästä hurjasta diabeteksesta, eikä lääkkeen vieroitusoireista? - Soitstrue
Neuroleptit aiheuttaa harhaisuutta, sekavuutta, aisti ja nakoharhoja, pakkoliikkeita, lihavuuttta, prolactoniinia, joja estaa somatomediinien tuotannon, josta seuraa haiman, maksan, munuaisen ja sydamen rasvoittuminen ja se tilttaa 7 vuotta aiemmin, jos on 20 vuotta kaytanyt jos 30 vuotta niin 12 vuotta aiemmin..
6 eniten myytya neuroleptia tuotti tukkuhinnoin v.2007. 141 miljoonaa, kela maksaa..
Tasta syysta laakaritsiftaa psykoosiksi joka kehon.kivunkin.ja varsinkin jos unettomuuden seurauksena menettaa lyhyeksi aikaa todellisuuden tajunsa.
En usko etta mielisaifauksia on olemassakssaan, voi olla vitamiini ja hiven.vajeita, koululaaketiedekun ei70 vuodenaikana loydettyjahiven.ja vitamiineja ja entsymmeja ole alkanut tutkia ihmisilta, koska psykkepillerista saa tuhat kertaa enemman, joten koululaaketieteen liikelaitos syottaa psyykkepillereita vitamiini/ hiven ja entsyymi vajeisiin.
joten koululaaketiede on jamahtanyt keskiaikaisiin FFEUDIN panjunukakku tieteisiin ja kiduttaa ja noyryyttaa niilla ihmisia.
On taysin vastuutonta etta koululaaketeide tekee pannukakku tieteita ihmisista ja puoskaroi niilla ihmisten kanssa.
- orvokki77
Tietenkin haluaisin uskoa siihen, että estolääkitys toimii (jo nimensäkin puolesta) mutta pelko on suuri että mitä jos psykoottiset oireet ovatkin lääkitystä "vahvempia". Nyt menee kolmea eri pilleriä. On niin erilaisia mielipiteitä lääkkeistä ja niiden vaikutuksesta pidemmän päälle. Välillä tottakai tuntuu, että lääkäritkin tyrkyttävät vain lisää lääkettä sen takia ettei vain "pahin" taas uusiutuisi. Helppohan se on olla niin väsynyt että makaa vain päivät pitkät kotosalla. Ei sekään ns. normaalia elämää ole.
- Freudwasdevil
Ensinnakin mieti missa tilanteessa sinulle eka hullun paprut tehtiin.
Siftattiinko kehon kivut mielisairaudeksi, koska ei haluttu laskea yleislaakarilta eteenpain, eli syrjittiin tutkimuksissa ja tilalle tehtiin hullun paperit?
Torttoilitko itse humalassa, jolloin kyse ei ole mielisairaudesta vaan huumaavan aineen valiaikainen vaikutus..
- valvoitko ja menetit todellisuuden tajua valiaikaisesti, jos niin silloin oikea diaknoosi on unettomuus, eika psykoosi, joita koululaaketiede latoo ihmisten paalle paastakseen noyryyttamaan ihmisia ja tienaamaan heista rahaa...
Jokatapuaksessa jos pilleria pitaa syoda loppuika, se tarkoittaa etta pillerilla on blasebo vaikutus, koska tauti ei ole parantutnut lainkaan..
Ota vaikka velkaa ja mene antioksidantti klinikalle ja saat kattavat mineraali -vitamiini ja hivenaine - entsyymi labrat Q 10 sta kaikkiin vitamiineihin 1000 eurolla kattavasti..
Mina en pystynyt kavelemaan kuin kepin kaa, voimattomuus jms..labrassa selvisi etta B1 vitamiinia ei ollut lainkaan ja parin euron purkilla olo kohentui..
Jos olisin mennyt vanhan aikaiselle koululaaketieteelle valittaa oireita ,(.he tutkii vain.b 12 vitamminin joka loydettiin 75 vuotta sitten)
He olis puoskaroineet ja psykiatrisoineet ja pakottanee vakivaltaisesti ja noyryyttamalla tuottamaan minut rahaa hermomyrkky tehtaille..
Ymmarra etta koululaaketiede hokee FREUD gurun satuja, joita toiset GURUT ovat jatkojalostaneet, mutta ne eivat ole tieteita, vaan vaarallisia harha oppeja kuten psykitarien tekema eugenismi, jossa psykiatrit mittasi ennen kaasutusta juutalaisten kallon mitat ja tarkisti silman varit ennen kaasutusta..
Koululaaketiede on moraaliton ja psykiatrit teki poliittisena tilaustyona eugenismi teorian juutalaisten tappamisen oikeutamiseksi.
Kun juutalaisten vaino kiellettiin, rasvanahka psykiatrit alkoi vainota kehonkipu potilaita ja heita kiskottiin kuin kulakkeja mielisairaaloihin, monet kuoli munuais myrkytyksiin ja hoitamatoomiin aivokalvon tulehduksiin, mutta koululaaketiede vain injektoi vakivalloin heihin hermonyrkkyja saadakseen rahaa
Ja ihmisia pidettiin kaasuttomissa keskitysleireissa, joissa kaasun tilalla vakivalloin barbaarit injektoi hermomyrkkyja...
Ja perus syy oli siina etta he meni koululaaketieteelle valittaa kehon vaivoja ja koululaaketiede on vainoharhaisia sadistisia Gladiattori sadistisia kidutus oppeja pitanyt ylla FREUDIN oppeja seuraten,
Koska ainoastaan eugenismi kiellettiin, vaikka koko psykiatria on samaa vainoharhaista eugenismia, ja olisi pitanyt kieltaa kaikki pannukaakku teorioitten tekeminen ihmksista, nain ei kaynyt ja siksi me joudumme noyryytetyksi, hyljeksityksi, simputetuksi ja sadismin tikkatauluksi jos menemme koululaaketieteelle vaivoja valittaan, sehan on listannu joka kehon kivunkin paasta varpaisiin mielisairauden merkiksi, paastakseen vainoamaan ja kiduttamaan mahdollisimman monta vainoharhaisilla teoruoillaan, josta he tulevat "oikeaoppisiksi" ja koviksi kuin kommunistit marxin teoriassa ja kiskovat syyttomia ja mieleltaan terveempia kuin he itse keskitysleireille noyryytettvaksi ja kidutettavaksi..
Koska juutalaisia ei enaa saa kiduttaa, psykkatrit kiskovat meita juutalaisten tilalle, koska he eivat sadisti persoonina tule toimeen ilman kidutettavia,
He keksivat kidutusta varten teorioita, koska koululaaketieteessa tieteen tekoon tarvitaan vain teoria, joita pitkilla puheilla markkinoidaan kuin pannukakkua.
Kukaan ei alya kysya labroja tai faktoja.
Isot opukset kuin pannukakussa joita narsistiset yliviisaat ovat teheneet, ja komminstin kovina opettavat, mutta niissa ei ole yhta ainutta labra tai fakta nayttoa tieteen teon pohjana,
Ne ovat pannukakku teorioita ihmisita, joilla koululaaketiede puoskaroi, kiduttaa, simputtaa ja harjoittaa sadismia ja laittaa juutalaismerkkeja eli leimoja eli daavidin tahtia, oikeuttaakseen kidutuksen leimatuilleen..
Varo koululaaketiedetta, se on julma vainoharhaisten ja sairaiden sadisti teorioitten brutaali kehto.
- f-u-psychiatry
Olen aina kysynyt, että miksi noita kutsutaan psykoosin estolääkkeiksi? Omalla kohdallani vakavampaa masennusta alettiin lääkitä antipsykooteilla ja tätä seurasi psykoosi. Olin koko käyttöajan hyvin sekaisin ja itsetuhoinen, potien sisäistä levottomuuden tunnetta, minkä lääkkeet laukaisi. Minulle määrättiin lääkkeitä kolmea samaan aikaan eikä antipsykootti ollu ainoa. Jälkikäteen olen epäillyt, että pelkotilojen ja sekavuuden ja levottomuuden taustalla oli antipsykootti ja kärsin jonkinsorttisista lääkkeiden toksisista yhteisvaikutuksista, koska tunsin niin kamalia oloja lääkkeissä välillä täristen pahassa voinnissa. Tunsin oloni antipsykooteilla jotenkin fyysisesti sairaaksi. Kun lopetin lääkkeen olin sekava vieroitusoireiden ajan, kunnes alkoi helpottaa. Masennuskaan ei ole niin kamalaa, kuin antipsykoottien vaikutukset ja psykiatri oli täysi valehtelija valehdellessaan että antipsykootit tehoaa masennukseen. Joo, samalla logiikalla ihmisen nukuttaminen, huumaaminen tai kännit tehoaa masennukseen tai aivovamman tuottaminen. Kun aivot ei enää toimi normaalisti, e i pode masennustakaaan, mutta ei ihminen siitä kovin ylös nouse toimintakyvyltään. Mielestäni on aikalailla parantumisen este, että lääkitään puolivihannekseksi eikä kykene mihinkään eikä kykene tuntemaan kuten ennen.
Eikä ainakaan omaan masennukseen tepsi, että jo turtunutta oloa, jossa sentään saa jotenkin käsiteltyä tunteitaan esim. itkemällä, seuraa vielä turtuneempi lääkehuuruinen olo,jossa mikään ei kiinnosta, ei pysty itkemään ja tuntuu kuin kaikki elämä ja äly olisi leikattu lääkkeillä pois minusta ja ainut mitä pystyin oli tuijottamaan seinää suunnilleen. Jokaikinen asia tuntuu vaikealta suoritukselta noiden lääkkeiden vaikutuksen alla koska tunsin itseni tyhmäksi zombiksi. Minua suorastaan ahdisti se keinotekoinen turrutettu maailma minkä antipsykootit aiheutti, jossa tunsin olevani jonkun lääkkeen ahdistavan vaikutuksen alla. Kuin koko kehoni olisi laitettu täyteen puudutusainetta aivoja myöten missä mikään ei tuntunut millekään. Ei liikunta, ei musiikki, ei seksi, ei lämmin vesi suihkussa, ei auringonpaiste, ei ruoka. Ei mikään mikä ennen tuotti jonkun tunteen. Olin kuukausia tekemättä mitään mitä ennen tapasin tehdä ja mistä pidin. Hyi helkkari. Nykyajan lobotomia, kunpa olisin tuolta kokemukselta välttynyt ja ollut haluamatta osastolle hakemaan apua. Psykiatriaan lakkasin suunnilleen uskomasta silloin, kun hoitoneuvottelussa psykiatri sanoi, että näytän voivan paremmin ja on hyvä käyttää psykoosinestolääkitystä, vaikkakin psykoosi oli puhjennut lääkkeitä kokeilemalla ja voin huonommin kuin koskaan lääkkeitä vetämällä. Katsoin häntä epäuskoisena. Lisäksi minua pakotettiin käyttämään lääkkeitä uhkailemalla aina laittamalla kehooni ne, ja psykiatrian traumatisoiva luonne selvisi minulle, missä ihmisten oikeuksia poljetaan heidän harhaisten oppiensa takia ja vetoavat sääntöihinsä jotta heidän ei tarvitse tarkistella mitä he oikeasti ihmisille tekevät. He vain noudattavat sääntöjä. Minulle valehdeltiin että antipsykootit estää aivovauriota, ovat muka aivoja suojaavia ja estävän ihmisiä joutumasta kroonisesti hulluiksi laitokseen kuten entisaikoina. Minä näin osastolla lääkehuuruisia ihmisiä, joiden silmät näyttivät huumatuilta. Minustakin tehtiin sellainen. Kamppailin tieni pois tuosta tilasta täysin yksin, muista samaa kokeneista ihmisistä tukea vieroitukseen hakien. Psykiatriasta tuossa ei ollut apua heidän ideologioidensa kanssa. Heistä ei ollut mitään apua. Heidän mielestä minun olisi pitänyt jatkaa lääkitystä ainakin 2 vuotta!
Nykyään ihan lääkkeeton ja psykoosia ei ole ollut sen koommin vuosiin. Vaikka käyn psykiatrilla, ei hän ole sen koommin antipsykootteja suositellut. Ahdistaa vieläkin ajatella, mitä olantsapiinin syöminen aiheutti puolen vuoden jaksona.
Kun olin sekava, psykiatri vaan pumppasi lääkettä maksimiannokseen ja tunsin silkkaa kauhua annoksen kasvattamisesta kaksinkertaiseen. Jokaikinen haitta mitä olin kokenut kaksinkertaistui. Viha psykiatriaa kohtaan on ja pysyy varmaan elämässäni lopun elämää. Katkeruus ja kauna eivät lähde. He leikkivät tietävänsä asioista enemmän kuin tietävät. Mokomatkin puoskarit. Jos olisin kuollut heidän lääkkeisiinsä tai kokemani jälkeen päättynyt päättämään päiväni traumojen tai lääkkeiden aiheuttaman olon ym takia, olisin vain yksi mielisairauden takia päivänsä päättänyt tai uhri joita nyt syntyy kun noudatetaan suosituksia, kun joillekin nyt tulee vakavia haittoja, mutta lääkäri toimii oikein "hoitaessaan" kumminkin potilastaan neurotoksiineilla. Jotkut potilaat vaan sattuu kuolemaan.- fu-psychiatry
Vältyin myös skitsofreniadiagnoosilta, kun tajusin lopettaa aineet ajoissa. Jos olisin jatkanut, ja olisin ollut tuollaisessa olossa, minulle olisi todennäköisesti ennenpitkää diagnosoitu skitsofrenia ja oireet olisi nähty positiivisina ja negatiivisina oireina ja kun en voinut paremmin, minulle olisi todennäköisesti suositeltu lisää lääkkeitä. Kun niillä olisin todennäköisesti voinut taas huonommin, olisi suositeltu taas uusia lääkkeitä. Oireet apatioineen ja sekavuuksineen katosivat lopettaessa lääke ja olo korjaantui muutamassa kuukaudessa. Neuroleptien vieroitusoireet eivät myöskään ole mitään leikkiä.
Olen havainnut jälkikäteen, että parasta masennuksen hoitoa on pysyä mahdollisimman kaukana kenestäkään psykiatrista.
- EiSoviKaikille
Lääkitys ylläpitää ja luo psykoottisia oireita. Ainakin pelkotiloja ja harhaluuloisuutta.
Ehkä yksilöllistä. - Injektiolääkityksellä
On ehkä järkevämpi syödä pienellä annoksella estolääkitystä, kuin jos lopulta saa skitsofrenia-diagnoosin. Silloin injektoidaan pakolla kunnon eliminaatioannos, jolloin ajatus ei enää kulje ja alkaa taantua hiljalleen. Sanon tämän kokemuksella. Olen alle 40- vuotias, mutta olo kuin vanhuksella, samoine vaivoineen. Toki vaivat voi johtua osittain sairaudesta, mutta tietäähän sitä, miten samat lääkkeet "auttaa" vanhuksia.
- sllsllll
Sinulla ehkä näin, mutta eipä itsellä. Minulla lopetus paransi elämää eikä enää koskaan antipsykootteja.
- opaksfposkapok
Miten neuroleptit muka ehkäisevät skitsofreniadiagnoosin saamista? Kysyn vaan. On ihan täysin utopiaa väittää, että ne estäisivät tai ehkäisisivät yhtään mitään. Ne eivät ehkäise psykoosia, menin lääkkeitä kokeillessani psykoosiin. Alkudiagnoosi oli masennus.
Minulla niiden lopetus ehkäisi skitsofreniadiagnoosin saamisen. Oireet mitä minulla oli niitä käyttäessäni hävisivät lopettaessa ne. - dfsdsf
Sinun järjenkäyttösi ei ainakaan perustu mihinkään tieteelliseen näyttöön, vaan lähinnä vahvoja eturistiriitoja omaavien lääketieteen "asiantuntijoiden", vai sanoisinko lääkeyhtiöiden huorien, tuottamaan yleiseen propagandaan. Jos haluat perustaa lääkkeiden käyttösi järjenkäyttöön, niin suosittelisin sinua lukemaan ennen sitä esimerkiksi Robert Withakerin ja Lisa Cosgroven kirjoittaman kirja psykiatrian institutionaalisesta korruptiosta: Psychiatry Under the Influence: Institutional Corruption, Social Injury, and Prescriptions for Reform. Neuroleptit ovat malliesimerkki siitä, miten psykiatrian liitto lääkeyhtiöiden kanssa on johtanut miljoonien ihmisten vammautumiseen ja heidän ongelmiensa kroonistumiseen, koska ikävää totuutta näistä "lääkkeistä" ei haluta julkaista. Mieluummin manipuloidaan tutkimustuloksia, tehdään tarkoitushakuisa tutkimuksia, joissa tutkimusastelmalla ja ajalla saadaan haluttuja tuloksia, sivuutetaan ikävät ja negatiiviset tutkimukset jne. Ajatus siitä, että nuo lääkkeet jotenkin "estäisivät" psykooseja ei perustu mihinkään muuhun kuin lyhyen aikavälin tutkimuksiin, joissa potilaita vieroitetaan lyhyessä ajassa nopeasti lääkitykseltä, jolloin vieroitusoireena kehittyy joillekin psykoosi. Sitten tulkitaan tämä vieroituspsykoosi sairauden uusiutumiseksi, ja suositellaan hermomyrkkyjen käyttöä "estolääkityksenä" Vähän samalla logiikalla voitaisiin suositella heroiinin piikittämistä heroiinin vieroitusoireiden eli sairauden uusiutumisen estämiseksi heroiiniaddikteilla. Mitään mieltä siinä ei ole, mutta tuottaa ilmeisen hyvin rahaa ja antaa psykiatrialle sen himoitseman lääketieteellisen statuksen. 1960-luvulta lähtien, itse asiassa ajalta jolloin ensimmäiset neuroleptit tulivat käyttöön, on tehty tutkimuksia, joiden tuottamat tulokset varsinaisesti mairittele näitä antibiootteihin verrattuja ihmelääkkeitä. Palkittu tiedetoimittaja Robert Withaker on kirjoittanut monia ansiokkaita kirjoja siitä, kuinka satu näiden "estolääkitysten" tehosta levisi yleiseen tietoisuuteen ja yleisesti hyväksytyksi faktaksi vastoin lukuisia tutkimuksia, jotka viittasivat niiden lisäävät psykoosiriskiä pitkällä aikavälillä. Nämä tutkimukset on haudattu jonnekin hyvin syvälle pois yleisön silmistä. Valtamedia vain toistaa lääkeyhtiöiden tuottamia myyttejä siitä, kuinka tehokkaita nämä lääkkeet ovat ja miten ne hoitavat tiedettyjä ongelmia ihmisten aivoissa, ja ihmiset uskovat kyseenalaistamatta kaiken. Vain lääkkeiden kannalta positiivisia tutkimuksia julkaistaan ja niistä puhutaan. Negatiiviset taas sivuutetaan täysin, ja tutkijoita jopa kehotetaan olematta julkaisematta vääriä tuloksia, koska se tekisi hallaa psykiatrian maineelle.
Yhtä huvittavalla tavalla lääkeyhtiöt ovat liittoutuneet geenitutkijoiden kanssa. Esimerkiksi THL tekee yhteistyöt neljän eri lääkeyhtiön kanssa SUPER-tutkimuksessa, jonka tarkoituksena on kartoittaa psykoosisairauksien periytymismekansimeja huolimatta tuhansista edeltävistä tutkimuksista, joiden mukaan esimerkiksi mitään skitsofreniageenejä ei ole olemassa. On vain heikkoja yhteyksiä ja geneettisiä "riskejä", jotka nostavat skitsofrenian sairastumisen riskiä 0, 1% ja selittävät yhdessä vähän yli 3 % kyseisen epävalidin häiriön vaihtelusta populaatiossa. Tästä huolimatta on melko varmaa, että näillä massiivisen kallilla tutkimuksilla löydetään taas jotain ilmavia tuloksia, joissa heikot, hädin tuskin tilastollisesti merkitsevät, yhteydet tulkitaan järisyttäviksi löydöiksi, jotka auttavat rahoittajatahoja taas aivopesemään ihmisiä omaa taloudellista asemaansa edistäviin satuihin. Ihmiset eivät ehkä ymmärrä, miten järkyttävän läpitunkevaa lääkeyhtiöiden taloudellinen vaikutusvalta on lääketieteellisessä tutkimuksessa ja miten se ohjaa kaikkea tutkimusta ja niiden tulkintaa ja niiden julkaisua. Mitään "psykoosisairauksia" ei ole olemassa. Sinulla ei ole mitään tunnettua sairautta, joka aiheuttaisi sinun vaivasi. Suurin osa niin sanotusti psykooseiksi kutsutuista tiloista ovat ohimeneviä, ja niiden syntymekanismia ei täysin ymmärretä. Ne eivät takuulla ole ainakaan geneettisiä, koska ei ole löydetty tuhansien tutkimustenkaan jälkeen mitään, mikä selittäisi niitä suoraan tai edes epäsuoraan.
- Mitämitämitä
Mitäs te oikein olette ehkäisemässä?
Elämään reagoimisen estäminen kuulostaa idioottien puuhalta. Toisaalta, jos tiedätte mitä olette tekemässä niin saahan sitä.- hdmd
vaikka tämä elämään reagoiminen johtaisi itsemurhaan?
- Mitämitämitä
hdmd kirjoitti:
vaikka tämä elämään reagoiminen johtaisi itsemurhaan?
Jos henkilö haluaa kuolla, en näe asiassa mitään ongelmaa. Itsensä tappaminen on jokaisen oma päätös ja teko. Etkö ole valmis kunnioittamaan jokaisen ihmisen oikeutta päättää omasta elämästään ja kuolemastaan?
- laajemminaatellen
Periaatteessa joo. Voidaan kysyä voiko alkoholisti vastata omasta juomisestaan, pyromaani omista pyromaanisista ajatuksistaan tai neurootikko omista pakkotarkastuksistaan? Missä menee yhteiskunnan ja yksilön vastuun raja?
- liily6
Käytännön syistä yhteiskunnalla menee paremmin kun kaikkia pidetään vastuullisina teoistaan. Muuten nousee kysymys että mihin vedetään raja.
- Mitämitämitä
laajemminaatellen kirjoitti:
Periaatteessa joo. Voidaan kysyä voiko alkoholisti vastata omasta juomisestaan, pyromaani omista pyromaanisista ajatuksistaan tai neurootikko omista pakkotarkastuksistaan? Missä menee yhteiskunnan ja yksilön vastuun raja?
"Voiko alkoholisti vastata omasta juomisestaan?"
En tiedä miksi kutsut alkoholia juovaa alkoholistiksi, vai ymmärsinkö oikein. Joka tapauksessa jokainen vastaa omasta juomisestaan. Ja pitääkin vastata,
"Pyromaani omista pyromaanisista ajatuksistaan?"
En tiedä mikä on pyromaani, mutta jos tykkää sytytellä toisten omaisuutta tulee niin tietenkin vastaa teoistaan.
"Neurootikko omista pakkotarkastuksistaan?"
Sama tässä. En tiedä mikä on neurootikko, mutta jokainen ajattelee omilla aivoillaan. Vastaamme omista ajatuksistamme. Kukaan ei voi ajatella meidän puolestamme.
Käytät niin vaikeaa kieltä, että sitä on vaikea tulkita. - Mitämitämitä
liily6 kirjoitti:
Käytännön syistä yhteiskunnalla menee paremmin kun kaikkia pidetään vastuullisina teoistaan. Muuten nousee kysymys että mihin vedetään raja.
Ainoa poikkeus vastuuasioissa on alaikäisten ja inkompetenteiksi julistettujen kohdalla. Inkompetentti on esimerkiksi pitkälle edennyttä Alzheimerin tautia sairastava henkilö. Muut syyt ovat tekosyitä. Syyntakeettomaksi julistaminen ilman oikeaa sairautta on epärehellisyyttä ja oikeuden pilkkaa. Esimerkiksi vetoaminen mieli(kuvitus)sairauksiin tai riivaukseen ei käy rehellisistä syistä.
- gerte
Sellaisissa tapauksissa täytyy olla vankkaa näyttöä kyseisestä tilasta.
- Laajemminaatellen
Tietysti jokainen vastaa teoistaan mutta kuka määrittelee mikä on oikea sairaus? Googleta pyronania ja neuroottisuus jos et ymmärrä käsitteitä. Ajattelemneko että kaikki on vain reagointi ihmiselämään eikä mitään tarvitse hoitaa? Jokainen oman onnensa seppäkö?
- kytit
Psykiatria on sitä varten että määrittelevät.
- Mitämitämitä
Laajemminaatellen kirjoitti:
Tietysti jokainen vastaa teoistaan mutta kuka määrittelee mikä on oikea sairaus? Googleta pyronania ja neuroottisuus jos et ymmärrä käsitteitä. Ajattelemneko että kaikki on vain reagointi ihmiselämään eikä mitään tarvitse hoitaa? Jokainen oman onnensa seppäkö?
Kysymys ei ole kuka määrittelee sairauden vaan miten sairaus määritellään. Ymmärrän mihin pyromanialla ja neuroottisuudella viitataan, mutta pidän niitä humpuukitermeinä. Pyromanian kohdalla järkevämpää on puhua itse teosta eli siitä, että joku on mennyt polttamaan jotain toisen omaisuutta. Neuroottisuus on niin ikään kapulakieltä, jota ilman ymmärtäisimme paremmin mistä puhutaan.
Kaikki mihin viittaat, tai oletan ainakin sinun juurikin viittaavan, on nimen omaan reagoimista elämään. Sairauksia ei määritellä siten miten ihminen käyttäytyy, ajattelee ja/tai tuntee. Koska pyromanialla viitataan vain ja ainoastaan käytökseen, kuten myös alkoholisimilla ja neuroottisuudella. ei mitään sairautta ole. Huomaa, että mikään käytös, ajatus ja/tai tunne ei ole eikä voi olla sairaus. Sairauksia ei määritellä niin. Tästä seuraa, että kaikki niin sanotut mielisairaudet ovat pseudosairauksia eli ne eivät ole oikeita sairauksia. Psykiatria valtion kanssa huijaa tai yrittää huijata meitä kansalaisia niin luulemaan tai ajattelemaan, mutta tieteellisesti katsoen psykiatria-valtion väitteet ovat palturia.
Mitä hoitamiseen tulee, on absurdia puhua hoitamisesta, niin kauan kuin sitä käytetään lääketieteellisessä merkityksessä, koska mitään sairautta ei ole. Vanhuksia, lapsia, puutarhaa, huonekaluja voi hoitaa, mutta tällöin sana hoitaa on eri merkityksessä. Toiseksi, mitään oikeitakaan sairauksia ei tarvitse hoitaa. Niitä voidaan hoitaa, jos henkilö itse niin haluaa. Jotkut haluavat, että heidän sairauksiaan ei hoideta, toisen taas haluavat, että hoidetaan. Jokaisen päätäntävaltaa omista asioistaan tulee kunnioittaa. Jos henkilö haluaa apua, hän sitä pyytää. Apuaan saa myös tarjota, mutta jos kohde ei sitä haluaa, pakottaa ei saa koskaan. Näin toimitaan vapaassa tasa-arvoisessa valtiossa. - laajemminaatellen
Tajuan kyllä tämän. Ehkä tämä on näkökulma kysymyskin. eikä nämä asiat ole mitenkään yksioikoisia. Alkoholismi ei ole sairaus? Onko humalajuominen vain jonkun ihmisen halu? Kuulostaa oudolta.
- Mitämitämitä
laajemminaatellen kirjoitti:
Tajuan kyllä tämän. Ehkä tämä on näkökulma kysymyskin. eikä nämä asiat ole mitenkään yksioikoisia. Alkoholismi ei ole sairaus? Onko humalajuominen vain jonkun ihmisen halu? Kuulostaa oudolta.
"Alkoholismi ei ole sairaus? Onko humalajuominen vain jonkun ihmisen halu? "
Alkoholismi nimistä sairautta ei lääketiede tunne. ("Suomeksi": sellaista sairautta ei ole, paitsi ihmisten mielikuvituksessa ja poliitikkojen huulilla).
Ihmiset juovat, koska he haluavat juoda. Monet maailman ihmisistä tykkäävät päihtyä. Jos uskot, että ihmiset juovat koska eivät voi päättää omasta käytöksestään, olet mennyt psykiatria-valtion vipuun. Minusta se, että alkoholismi, tai pyromania tai uhkapelaaminen tai valehtelu, ei ole sairaus ei kuulosta lainkaan oudolta vaan itsestään selvältä. Ymmärrän, että oudolta se saattaa kuulostaa, jos on tottunut uskomaan mediaa ja sairaus-myytistä hyötyvien tahojen puheita ylipäänsä. Näitä tahoja ovat muun muassa ennen kaikkea poliitikot ja psykiatrit (kaikki jotka ovat tekemisissä niin sanottujen addiktioasioiden kanssa. Huomaa muuten, että sellaistakaan sairautta kuin addiktio ei ole tieteellisesti katsoen olemassa). - Laajemninaatellen
Ehkä noinkin. Siihen en kuitenkaan usko että ihminen tykkää päihtyä niin paljon että juo itsensä hengiltä. Taustalla on aina jotain muuta. Kuolinsyy tilastoissa alkoholilla kuitenkin merkittävä rooli.Opittu käyttäytyminenkin on ontuva selitys jos ajattelee että valtaosasta alkoholistien lapsista ei tule alkoholisteja.
- Mitämitämitä
Laajemninaatellen kirjoitti:
Ehkä noinkin. Siihen en kuitenkaan usko että ihminen tykkää päihtyä niin paljon että juo itsensä hengiltä. Taustalla on aina jotain muuta. Kuolinsyy tilastoissa alkoholilla kuitenkin merkittävä rooli.Opittu käyttäytyminenkin on ontuva selitys jos ajattelee että valtaosasta alkoholistien lapsista ei tule alkoholisteja.
Ihmiset kuolevat juodessaan monesti ihan vahingossa. Eivät tule huomanneeksi, että esimerkiksi maksa on pettämässä. Toisaalta juomalla kuollaan myös siksi ettei enää välitetä terveydestä tai hengestä. Syyt siihen voivat olla moninaiset, mutta taustalta paljastuu usein, ei aina, epäonnistumisia tai henkilölle merkittäviä vastoinkäymisiä elämässä, jotka ovat vieneet halun elää.
- anoreksiaako
Mites syömishäiriöstä kärsivät? Jättävätkö hekin ihan vahingossa syömättä? Miksi syöminen on joillekin, etenkin naisille ongelma? Ystäväni teki itsemurhan tämän seurauksena viime kesänä.
- ininibnuibdweubdjubu
kannattaa polttaa paljon kannabista..sit se psykoosi ainakin tulee....!!
- uytutru
Kannattaa juoda paljon alkoholia, sit se kuolema ainakin tulee. Parempi psykoosi kuin kuolema. Kannabis ei edes aiheuta psykoosia. Psykoottiset käyttävät sitä itsensä lääkitsemiseen, siksi tämä harhakäsitys.
- Anonyymi
Kokemusta on, että suurinpiiretein kaikki ongelmat psykoosidiagnooosin jälkeen pistetään psykoosin uusiutumisen piikkiin näitten mielenterveyshemmojen toimesta. Kannattaa asioida ihan eri ihmisten kanssa, jos vaikka työpaikalla tai muualla on ongelmia.
- Anonyymi
Paraneeko skitsofrenia?
Varhaisimmat luotettavat seurantatutkimukset skitsofreniasta toipumisesta löytynevät 1940-luvulta. Niiden mukaan vuosina 1946 – 1950 diagnosoiduista uusista skitsofreenikoista Warren State – sairaalassa Pensylvaniassa 73 prosenttia oli parantunut itsenäiseen elämään kolmen vuoden kuluttua (7).
Vastaavia tuloksia saatiin monista seurantatutkimuksista USA:ssa ja Isossa -Britanniassa. Hieman yli puolet palasi muutamassa vuodessa itsensä elättäviksi melko tavallisiksi yhteiskunnan jäseniksi (8,9).
Tilanteeseen tuli muutos Ranskasta. 1951 laivaston kirurgi Henri Laborit kokeili klooripromatsiinia leikkauspotilaillaan. Aine vahvisti muiden nukutusaineiden tehoa. Esitellessään aineen vaikutuksia kongressissa Brysselissä joulukuussa 1951, hän ehdotti sen käyttöä myös psykiatriassa. Se ”tuottaisi todistettavan, lääkkeillä aikaansaadun lobotomian”, hän totesi (10).nukke
Dopamiini – avain skitsofreniaan?
Vuonna 1952 psykiatrit Deniker ja Delay ottivat tämän uuden aineen käyttöön Pariisissa psykiatrisessa sairaalassa. Nopeasti klooripromatsiinin käyttö levisi Keski -Euroopassa. Psykiatristen osastojen potilaat hiljenivät. Hoito muuttui.
Klooripromatsiini vaikuttaa aivojen dopamiinijärjestelmään. Dopamiini on välittäjäaine joka säätelee aivoissa mm. palkkio- ja motivaatiojärjestelmää, liikkeiden koordinaatiota sekä energisyyttä ja tunteita. Klooripromatsiini estää dopamiinia vastaanottavien ns. dopamiinireseptorien toimintaa.
Dopamiinia säätelevä aine rauhoitti monia skitsofreenikoita Skitsofrenian syyn toivottiin samalla selvinneen. Ehkä skisofreenikoilla oli liikaa dopamiinia tai dopamiinireseptoreita? Tällaista ei kuitenkaan todettu (11,12) . Sen sijaan neuroleptilääkitys lisäsi dopamiinireseptorien määrää! Aivot pyrkivät säilyttämään lääkitystä edeltäneen tasapainotilan, ja kun lääkkeellä estetään reseptorien toimintaa, aivot kehittävät niitä lisää (13)
Hämmentäviä seikkoja
Gilbertin aineiston uudelleen tarkastelu kuitenkin yllätti: Adele Viguera Harvardin yliopistosta havaitsi, että potilailla joiden lääkitys lopetettiin vähitellen, uusiutumisen todennäköisyys oli paljon pienempi. Se oli samankaltainen kuin niillä, keiden lääkitystä jatkettiin.
Alkuperäisen vuoden 1961 yhdeksän sairaalan tutkimuksen 344 potilasta seurattiin vuosi kuuden viikon jakson jälkeen. Valtaosa eli melko hyvin aktiivisina yhteiskunnan jäseninä. Neurolepteillä lääkittyjä oli kuitenkin joutunut takaisin sairaalan paljon suuremmassa suhteessa kuin lumetta saaneita! (16)
Uusi yllättävä havainto tuli kahdesta uusiutumistutkimuksesta.
Kun verrattiin lääkkeen annostusten vaikutusta paranemiseen, niin mitä suurempi annostus oli ollut, sitä todennäköisempi oli akuutin vaiheen uusiutuminen lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen (17) .
Käytännön havainnot myös herättivät epäilyjä. Näytti että monien potilaiden oireita saatiin nopeasti lievennettyä, mutta oireet tulivat takaisin entistä rajumpina. Syntyi käsite ”pyöröovi efekti” Pitkäaikaistutkimukset tukivat havaintoa, että ennen lääkkeitten aikakautta hoitotulokset olivat olleet pysyvämpiä ja paljon useammat toipuneet olivat palanneet aktiivisiksi yhteiskunnan toimijoiksi. ”Melko yllättäen näyttää siltä etteivät lääkkeet olekaan hyödyksi” totesivat psykiatrit Bookoven ja Solomon vuonna 1975 (18) - Anonyymi
Neuroleptien pitkäaikaishyötyjen tutkimuksia
Asian ratkaisemiseksi NIMH rahoitti useita tutkimuksia 1970 luvulla.
Carpenter ja McGlashan havaitsivat, että ilman lääkkeitä hoidetut voitiin kotiuttaa sairaalasta nopeammin kuin lääkkeillä hoidetut. Lääkkeillä hoidetuista 45 prosentilla psykoosi uusiutui seuraavan vuoden aikana, ilman lääkkeitä hoidetuilla 35 prosentilla. Ilman lääkkeitä hoidetuilla oli vähemmän masennusta, tunteiden latistumista ja liikuntavaikeuksia kuin lääkityillä.
McGlashan ja Carpenterin mukaan lääkkeittä hoidettut potilaat kertoivat kokemuksen olleen paitsi ahdistava, myös palkitseva ja opettava. He elivät psykoosin läpi ilman tunteita lamaannuttavia lääkkeitä. McGlashan ja Carpenter päättelivät lääkkeittä hoidettujen oppineen kokemastaan ja olevan kyvykkäämpiä selviytymään elämänsä tulevista haasteista (19).
Rappaportin Kalifornian yliopistossa tekemä tutkimus ja sen tulokset olivat vakuuttavat. Hän satunnaisti 80 ensimmäistä kertaa skitsofreniaa sairastavaksi diagnosoitua nuorta miestä kahteen ryhmään. Ensimmäistä ryhmää hoidettiin sairaalassa tavanmukaisella lääkityksellä, toista hoidettiin lumelääkkeillä.
Psykoosilääkkeillä hoidettujen huomattavimmat oireet vähenivät nopeammin. Silti molempien ryhmien potilaat toipuivat ja kotiutettiin keskimäärin kuudessa viikossa. Tässä vaiheessa kaksi ryhmää jakaantuivat. Molemmista ryhmistä puolta potilaista lääkittiin nyt ”uusiutumisen estämiseksi”. Rappaport seurasi potilaita kolme vuotta. Potilaista, jotka olivat päässeet ryhmään mitä ei lääkitty lainkaan, 8 % joutui sairaalaan tilan uusiutumisen takia. Koko ajan tehokkaasti lääkityistä potilaista päätyi seuranta-aikana sairaalaan tilan uusiutumisen vuoksi 73 prosenttia!
”Tulosten perusteella antipsykoottinen lääkitys ei ole suositeltava hoitomuoto, ainakaan osalle potilaista, mikäli olemme kiinnostuneitä potilaiden pitkäaikaisesta edistymisestä” totesi Rappaport (20).
Tutkimustuloksista huolimatta 1980 – ja 1990 luvuilla neuroleptit muuttuivat rutiiniksi skitsofrenian hoidossa. Niiden käyttö yleistyi myös muihin potilasryhmiin. Neurolepteistä tuli johtavia tuotteita lääketeollisuudelle, joka oli noussut ylivoimaisesti tuottoisimmaksi teollisuudenalaksi yhdysvalloissa (23).
WHO yllätti itsensä
Maailman terveysjärjestö WHO vertasi 1968 alkaen skitsofreniahoidon tuloksellisuutta yhdeksässä maassa. Oletus oli, että mitä korkeatasoisempi hoitojärjestelmä ja tehokkaampi lääkitys, sitä paremmat olisivat tulokset.
Kahden ja viiden vuoden seurantajaksot toivat selvän ja yllättävän vastauksen: mitä köyhempi maa, sen paremmat olivat hoitotulokset. Maiden väliset erot olivat suuria tarkasteltiinpa sitten oireiden poistumista tai sosiaalisen toimintakyvyn palautumista (25).
Odottamaton tulos poiki vastalauseita, epäilyksiä ja uuden tutkimuksen. WHO toteutti sen nyt 1978 kymmenessä maassa. Tutkimus tehtiin suurella tarkkuudella, jotta edellisen hämmentäville tuloksille saataisiin selitys. Seurattavaksi valittiin potilaita, joilla oli akuutti skitsofrenia ensimmäisen kerran. Diagnoosit tehtiin tarkasti länsimaisten kriteerien mukaan.
Uusi tutkimus vahvisti tarkasti edeltäjänsä tuloksen: Köyhissä maissa – Intiassa, Nigeriassa ja Kolumbiassa – kahden vuoden kuluttua toipuneita oli 64 prosenttia, vauraissa maissa 36 prosenttia. Rikkaissa maissa oli siis lähes kaksinkertainen määrä kroonistuneita kehitysmaihin verrattuna. Tutkijat eivät antaneet ilmiölle edelleenkään mitään selitystä. Erityisen hämmentävää oli, että vain 15,9 prosenttia köyhien maiden potilaista sai asianmukaista lääkitystä (26). Tutkimuksessa ilmeni vahva korrelaatio hyvien hoitotulosten ja vähäisen lääkityksen välillä. Huonoimmat tulokset olivat Moskovassa ja parhaat Agrassa Intiassa. Moskovassa lääkittiin eniten ja Agrassa vähiten.
Vuonna 1997 WHO:n tutkijat haastattelivat uudelleen kahden aiemman tutkimuksen potilaat. Kehitysmaissa enemmistö entisistä potilaista ei kärsinyt enää lainkaan psykoosioireista ja kolme neljästä oli mukana työelämässä. Maissa, joissa potilaita ei pidetty säännöllisessä lääkehoidossa, enemmistö toipui sairaudestaan ja eli hyvää elämää 15 vuoden kuluttua. - Anonyymi
Olen kokenut psykoosin n 6-7 kertaa.Voin oman kokemukseni äänellä sanoa että kyllä ne lääkkeet auttaa.On totta että kuulemma pitkä aikainen lääkehoito voi mennä ohi,sillä tavalla että henkilöllä kehittyykin toleranssi lääkkeeseen ja hän voi sairastua.tähän auttaa lääkkeen vaihto.Mutta kyllä mä kokemuksen äänellä voin sanoa että lääkitystä ei kannata lopettaa jos on psykoosi sairaus.Olen saanut aina muutakin kaikkea tukea ja koittanut vaikka mitä hoitoja.Mutta silti psykoosi on uusiutunut jossain vaiheessa.Välillä siihen meni vuosi pari välillä oli terve lääkketön jakso jopa yli 5 vuotta.kunnes taas sairastui.Lääkitys on auttanut sitten sen jälkeen.
- Anonyymi
Avoimen dialogin hoitomallista on hyvä dokumentti, löytyy netistä haulla "avoin dialogi youtube". Se on kuvattu Keroputaan sairaalassa, haastateltu lääkäreitä ja hoitajia. Siellä on paljon asiallista tietoa siitä mikä voisi olla todellinen vaihtoehto nykyiselle psykoosien hoidolle.
Ja niin, muuten, sielläpäin ei psyykooseja edes kutsuta psykooseiksi vaan henkisiksi kriiseiksi. Joten ei tartte olla hullu kokeakseen elämässään jotain vaikeaa, hyvinkin vaikeaa, ja saadakseen siihen apua muilta ihmisiltä... Voi kävellä sairaalasta ulos ihan tavallisena fiksuna ihmisenä, ja mennä töihin, ja elää omaa elämäänsä niin kuin ei olisikaan mikään pöpipää... ollut koskaan.
On tutkittu jopa, kun on tilastoilla seurattu, että Avoimen dialogin mallilla psykoosin vuoksi hoidetut pärjäävät jatkossa työelämässä keskimääräistä väestöä PAREMMIN. Siis kuvitelkaa. Ovat kymmenen vuoden päästä paremmissa asemissa töissä ja opiskelussa kuin muut, jotka eivät ole koskaan tarvinneet mitään hoitoa.
Kriisi vahvisti heitä.
Menkää kattomaan. - Anonyymi
Ei ole olemassa ainuttakaan uskottavaa pitkän aikavälin tutkimusta, jonka mukaan säännöllinen pitkän aikavälin lääkitys laskisi yleisellä tasolla psykoosiriskiä. Käypä hoito -suositukset kaikkialla maailmassa perustuvat lyhyen aikavälin kokeisiin, joille on tyypillistä lääkeyhtiörahoitus, vieroituoireiden sekoittaminen relapsin oireiisin ei-lääkityissä ryhmissä, relapsiin liittyvien kriteerien kirjavuus (usemmiten relapsi ei viittaa skitsofrenian lääketutkimuksissa psykoosiin eikä sairaalaan joutumiseen, vaan paljon lievempiin oireisiin -kuten lääkityksen vieroitusoireisiin) ja tutkimustulosten hyvin tarkoitushakuinen tulkinta suosimaan pitkäaikaista lääkitystä. Esimerkiksi keskimäärin käytettäessä lääkeriippuvaisia skitsofreenikkoja neuroleptien NNT on kohtuullisen "hyvä", eli 17 % sadasta hyötyy lääkityksestä, kun plasebovaikutus poistetaan. On kuitenkin kirjavuutta siinä tulkinnassa, mitä kokeissa pidetään "hyötymisenä", koska läheskään aina ei relapsin kriteeriksi edellytetä psykoosioireina. PANSS-skaalalla ahdistuneisuus ja ärtyneisyys ovat oireita, jotka voidaan merkitä "relapsiksi" huolestuneiden läheisten ja lääkärien toimesta, vaikka kyseessä olisi loogisesti ajateltuna se, että suurimmassa osassa näistä kokeista potilaat vieroitetaan alle kahdessa viikossa neuroleptilta plasebolle, mikä itsessään nostaa pisteitä PANSS-skaalalla johtaen relapsiksi tulkittavaan ärtyneisyyteen, mutta ei psykoosiin.
Pitkän aikavälin tutkimuksia on paljon vähemmän, kuin lyhyen aikavälin, ja suurin osa niistä on naturalistisia eli potilaat itse valikoituvat ryhmiin, joita vertaillaan keskenään. Näissäkin tutkimuksissa voidaan kuitenkin kontrolloida ennusteen vaikutusta tutkimustuloksiin, ja esimerkiksi Harrowin ja kumppaneiden (2013) tekemän 20-vuotta kestäneen seurantatutkimuksen mukaan ennusteen kontrolloimisen jälkeenkin lääkitys NOSTI psykoosiriskiä, ei laskenut sitä. Kaikki dopamiiniteoriaan uskovat voivat myös selittää psykoosiriskin nousua hyvin tunnetulla neuroadaptaatiolla, jota on havainnnollistettu eläinkokeissa mm. tutkimalla, miten lääkityt eläimet reagoivat amfetamiinin dopamiinitasoja nostavaan vaikutukseen ja miten neuroleptit vaikuttavat ja ihmistenkin dopamiinireseptorien tiheyteen. Jos siis todella pidät dopamiinia jonain ihmeellisenä psykoosiin erikoistunena spesifinä välittäjäaineena, joka selittää kaikki psykoosioireet näköhallusinaatioista telepatiauskoon, niin todellakin välttäisin lääkityksen pitkäaikaiskäyttöä. Minusta on itsestäni vähän lapsellista uskoa, että olisi olemassa jokin vääriin ajatuksiin ja uskomuksiin erikoistunut välittäjäainetyyppi ja reseptorityyppi, joka ei olisi vastuussa laaja-alaisesti muustakin tunnesäätelyyn ja kognitioon liittyvistä toiminnoista ja johon vaikuttamalla ei saataisi tehokkasti sekaisin ihmisen keskushermostoa ja tätä kautta tunnesäätelyä, motorisia tomintoja, aineenvaihduntaa ja kognitiota.
On empiirinen fakta, että neuroleptit lisäävät dopamiinireseptorien määrää, etkä sinä voi muokata tätä neuroadaptaatiota vain vaihtamalla lääkitystä, joka vaikuttaa samoihin välittäjäainejärjestelmiin kuin edellinenkin lääke. Itse asiassa tiedetään, että pitkään lääkkeitä syöneet skitsofreenikot reagoivat spesifimmin tiettyihin lääkkeisiin kuin ensipsykoosiin sairastuneet ja tämä selittynee sillä, että heidän aivonsa ovat mukautuneet tiettyjen keskushermostoa muokkaavien aineiden vaikutuksiin paremmin kuin toisten. Lääkkeethän ovat siinä erilaisia, että ne vaikuttavat vähän eri välittäjäainejärjestelmiin eri tavoin ja niiden vaikutukset ovat näin ollen keskenään vähän eri tyyppisiä. Ensipsykoosiin sairastuneet taas "hyötyvät" keskimäärin helpommin mistä tahansa aivojen toimintaa lamaavasta sedatiivista.
Vieroitusoireiden vaikutuksesta lääkekokeiden tuloksiin:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30923288
Relapsien vaihtelevista kriteereistä:
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0920996419303913?via=ihub
Skitsofrenian antipsykoottien pitkäaikaistutkimuksista:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5980604/ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole olemassa ainuttakaan uskottavaa pitkän aikavälin tutkimusta, jonka mukaan säännöllinen pitkän aikavälin lääkitys laskisi yleisellä tasolla psykoosiriskiä. Käypä hoito -suositukset kaikkialla maailmassa perustuvat lyhyen aikavälin kokeisiin, joille on tyypillistä lääkeyhtiörahoitus, vieroituoireiden sekoittaminen relapsin oireiisin ei-lääkityissä ryhmissä, relapsiin liittyvien kriteerien kirjavuus (usemmiten relapsi ei viittaa skitsofrenian lääketutkimuksissa psykoosiin eikä sairaalaan joutumiseen, vaan paljon lievempiin oireisiin -kuten lääkityksen vieroitusoireisiin) ja tutkimustulosten hyvin tarkoitushakuinen tulkinta suosimaan pitkäaikaista lääkitystä. Esimerkiksi keskimäärin käytettäessä lääkeriippuvaisia skitsofreenikkoja neuroleptien NNT on kohtuullisen "hyvä", eli 17 % sadasta hyötyy lääkityksestä, kun plasebovaikutus poistetaan. On kuitenkin kirjavuutta siinä tulkinnassa, mitä kokeissa pidetään "hyötymisenä", koska läheskään aina ei relapsin kriteeriksi edellytetä psykoosioireina. PANSS-skaalalla ahdistuneisuus ja ärtyneisyys ovat oireita, jotka voidaan merkitä "relapsiksi" huolestuneiden läheisten ja lääkärien toimesta, vaikka kyseessä olisi loogisesti ajateltuna se, että suurimmassa osassa näistä kokeista potilaat vieroitetaan alle kahdessa viikossa neuroleptilta plasebolle, mikä itsessään nostaa pisteitä PANSS-skaalalla johtaen relapsiksi tulkittavaan ärtyneisyyteen, mutta ei psykoosiin.
Pitkän aikavälin tutkimuksia on paljon vähemmän, kuin lyhyen aikavälin, ja suurin osa niistä on naturalistisia eli potilaat itse valikoituvat ryhmiin, joita vertaillaan keskenään. Näissäkin tutkimuksissa voidaan kuitenkin kontrolloida ennusteen vaikutusta tutkimustuloksiin, ja esimerkiksi Harrowin ja kumppaneiden (2013) tekemän 20-vuotta kestäneen seurantatutkimuksen mukaan ennusteen kontrolloimisen jälkeenkin lääkitys NOSTI psykoosiriskiä, ei laskenut sitä. Kaikki dopamiiniteoriaan uskovat voivat myös selittää psykoosiriskin nousua hyvin tunnetulla neuroadaptaatiolla, jota on havainnnollistettu eläinkokeissa mm. tutkimalla, miten lääkityt eläimet reagoivat amfetamiinin dopamiinitasoja nostavaan vaikutukseen ja miten neuroleptit vaikuttavat ja ihmistenkin dopamiinireseptorien tiheyteen. Jos siis todella pidät dopamiinia jonain ihmeellisenä psykoosiin erikoistunena spesifinä välittäjäaineena, joka selittää kaikki psykoosioireet näköhallusinaatioista telepatiauskoon, niin todellakin välttäisin lääkityksen pitkäaikaiskäyttöä. Minusta on itsestäni vähän lapsellista uskoa, että olisi olemassa jokin vääriin ajatuksiin ja uskomuksiin erikoistunut välittäjäainetyyppi ja reseptorityyppi, joka ei olisi vastuussa laaja-alaisesti muustakin tunnesäätelyyn ja kognitioon liittyvistä toiminnoista ja johon vaikuttamalla ei saataisi tehokkasti sekaisin ihmisen keskushermostoa ja tätä kautta tunnesäätelyä, motorisia tomintoja, aineenvaihduntaa ja kognitiota.
On empiirinen fakta, että neuroleptit lisäävät dopamiinireseptorien määrää, etkä sinä voi muokata tätä neuroadaptaatiota vain vaihtamalla lääkitystä, joka vaikuttaa samoihin välittäjäainejärjestelmiin kuin edellinenkin lääke. Itse asiassa tiedetään, että pitkään lääkkeitä syöneet skitsofreenikot reagoivat spesifimmin tiettyihin lääkkeisiin kuin ensipsykoosiin sairastuneet ja tämä selittynee sillä, että heidän aivonsa ovat mukautuneet tiettyjen keskushermostoa muokkaavien aineiden vaikutuksiin paremmin kuin toisten. Lääkkeethän ovat siinä erilaisia, että ne vaikuttavat vähän eri välittäjäainejärjestelmiin eri tavoin ja niiden vaikutukset ovat näin ollen keskenään vähän eri tyyppisiä. Ensipsykoosiin sairastuneet taas "hyötyvät" keskimäärin helpommin mistä tahansa aivojen toimintaa lamaavasta sedatiivista.
Vieroitusoireiden vaikutuksesta lääkekokeiden tuloksiin:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30923288
Relapsien vaihtelevista kriteereistä:
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0920996419303913?via=ihub
Skitsofrenian antipsykoottien pitkäaikaistutkimuksista:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5980604/Minä suhtauduin alusta asti epäillen lääkkeisiin. Lakkasin siinä vaiheessa uskomasta psykiatriaan, kun hoitaja sanoi minut nähdessään, että olen hyvävointisen näköinen. Tottakai voin paremmin, kun olin hitaasti vierottautunut lääkkeistä. Pöhötys alkoi laskea, kasvoille tuli ilmeitä ja aloin elehtiä enemmän. Eipä se hoitaja saanut tietää, että olen lopettanut lääkkeet eikä saa koskaan tietää, jos se minusta on kiinni. En ole enää sairas enkä sairaan näköinen. Kaikenlaisten lääke kokeilujen ja osastojaksojen jälkeen pääsin eläkkeelle. Nyt vain haen lääkkeet säännöllisesti Apteekista ja vien sitä mukaa vanhat pois. Pienesti kusetan tätä systeemiä. Toisaalta jos ottaisin noita lääkkeitä, niin olisin takuulla tosi huonossa kunnossa henkisesti ja fyysisesti. Näin on parempi. Avohoitoa käytän jutteluun. Onhan se mukava, että joku kuuntelee ja tsemppaa kerran kuussa työnsä puolesta. Kai silläkin on positiivinen vaikutus mielialaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä suhtauduin alusta asti epäillen lääkkeisiin. Lakkasin siinä vaiheessa uskomasta psykiatriaan, kun hoitaja sanoi minut nähdessään, että olen hyvävointisen näköinen. Tottakai voin paremmin, kun olin hitaasti vierottautunut lääkkeistä. Pöhötys alkoi laskea, kasvoille tuli ilmeitä ja aloin elehtiä enemmän. Eipä se hoitaja saanut tietää, että olen lopettanut lääkkeet eikä saa koskaan tietää, jos se minusta on kiinni. En ole enää sairas enkä sairaan näköinen. Kaikenlaisten lääke kokeilujen ja osastojaksojen jälkeen pääsin eläkkeelle. Nyt vain haen lääkkeet säännöllisesti Apteekista ja vien sitä mukaa vanhat pois. Pienesti kusetan tätä systeemiä. Toisaalta jos ottaisin noita lääkkeitä, niin olisin takuulla tosi huonossa kunnossa henkisesti ja fyysisesti. Näin on parempi. Avohoitoa käytän jutteluun. Onhan se mukava, että joku kuuntelee ja tsemppaa kerran kuussa työnsä puolesta. Kai silläkin on positiivinen vaikutus mielialaan.
Tuo pieni systeemin kusetus on pieni ongelma systeemissä, jossa julkista valtaa käytetään yksityisten taloudellisten intressien edistämiseen. Jos lääkeyhtiöt rahoittavat suurelta osin omien tuotteidensa turvallisuuden ja tehokkuuden tutkimuksen, ja kaikki lääkärit saavat koulutuksestaan alkaen pienempiä tai suurempia lahjuksia lääkeyhtiöiltä (käypä hoito -suosituksista päättävät saavat useimmiten niitä suurempia, niin tutkimusnäyttö ei voi mitenkään muodostua objektiiviseksi, eikä edes siihen pyrkiväksi. Aku Kopakkalalla oli hyvä kirjoitus Hullun Suomessa sivustolla siitä, miten kaupalliset sidonnaisuudet muokkaavat lääkärien mielipiteitä ja näkemyksiä erilaisten hoitomuotojen tehosta koulutuksesta lähtien. Lääkärikoulutus muokkaa myös psykiatrien asenteita suhteessa tutkimusnäyttöön tavalla, joka heikentää heidän kykyään tutkimusten objetiiviseen analysointiin. Vaikutusvaltaiseen asemaan pääsee myös helpommin ne, jotka ovat samaa mieltä establishmentin kanssa kuin ne, jotka ovat eri mieltä. Nämä kaikki mekanismit mahdollistavat nykyisen joukkopsykoosin kaltaisen tilan, jossa ihmisiä hoidetaan vuosikausia ja jopa vuosikymmeniä hermoston ja koko kehon toimintaa sotkevilla psykoaktiivisilla aineilla ilman minkäänlaista kunnon ymmärrystä, mitä itse asiassa edes hoidetaan.
Kaikkein realistisimman käsityksen neuroleptien tehosta saavatkin potilaat, jotka nauttivat niiden aivotoimintaa lamaavista, pakkoliikkeitä, akatisiaa, sydänpysädyksiä ja aineenvaihduntahäiriöitä aiheuttavista "sivuvaikutuksista". Itsekin olen ollut hoidossa psykoosipotilaana ja oli todella silmiinpistävää, miten pintapuolisesti hoitajat ja psykiatrit prosessoivat potilaidensa ongelmia ja miten vähän heidän piti oikeastaan ymmärtää ihmisestä voidakseen määrätä neljä eri lääkettä päällekkäin pelkästään sen perusteella, miten potilas ilmaisee tunteitaan ja kokemuksiaan maailmasta. Normaalijärkiselle ihmiselle käy nopeasti selväksi, että eivät nuo valtion viroissa toimivat käytännössä huumediilereinä toimivat psykiatrit oikeastaan välitä, mistä potilaat oikeasti kärsivät. Heidät on koulutettu reagoimaan jokaiseen inahdukseen uudella psykoaktiivisen aineen reseptillä. Huumeiden kaltaisten psykoaktiivisten aineiden jakelu holtittomasti huono-osaisille on tavallaan heillä selkäytimessä, ja tullut koulutukseen sisältyvän aivopesun kautta. Olenkin samaa mieltä Kopakkalan ja monien muiden kanssa, että käypä hoito -suosituksistakin pitäisi olla vastuussa lääketieteen ulkopuolelta tuleva ihminen, jolla on ymmärrys ensisijaisesti tutkimusmetodeista, eikä niinkään puhdasta substanssiosaamista lääketieteellisistä sairauksista. Koska siitähän noissa suosituksissa on kyse - tutkimusnäytön objetkiivisesta arvioinnista. Myös potilaiden näkemys olisi hyvä ottaa huomioon, koska tutkimukset etenkin tässä muodossa ovat informaatioarvoltaan suhteellisen rajoittuneita.
https://madinfinland.org/erilaisia-sidonnaisuuksia-eli-mielipiteeni-kaypahoito-kansalaisaloitteesta/
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 937858
- 403782
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle
Vauva-palstalta tuttua kaipaamista uudessa ympäristössä. Kaipuu jatkukoon 💘1021896- 241210
Taas ryssittiin oikein kunnolla
r….ä hyökkäsi Viroon sikaili taas ajattelematta yhtään mitään https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011347289.html321073Valtimon Haapajärvellä paatti mäni nurin
Ikävä onnettomuus Haapajärvellä. Vene hörpppi vettä matkalla saaren. Veneessä ol 5 henkilöä, kolme uiskenteli rantaan,281013Rakastuminenhan on psykoosi
Ei ihme että olen täysin vailla järkeä sen asian suhteen. Eipä olis aikoinaan arvannut, että tossa se tyyppi menee, jonk53837Olisinko mä voinut käsittää sut väärin
Nyt mä kelaan päässäni kaikkea meidän välillä tapahtunutta. Jos mä sit kuitenkin tulkitsin sut väärin? Se, miten sä käyt31792Vanha Suola janottaa Iivarilla
Vanha suola janottaa Siikalatvan kunnanjohtaja Pekka Iivaria. Mies kiertää Kemijärven kyläjuhlia ja kulttuuritapahtumia10790Tähän vaivaan ei auta kuin kaksi asiaa
1. Tapaaminen uudestaan tai 2. Dementia Anteeksi kun olen olemassa🙄60749