Kysymys Pirkko-papille

Kysymys 1: kyllä toteutetaan. Lasten uskonnon voivat vanhemmat päättää, koska kun lapsi kasvatetaan pienestä asti johonkin tiettyyn uskontoon, hän ennen pitkää alkaa sydämestään uskoa siihen, eikä hän silloin edes halua vaihtaa uskontoaan.
Kysymys 3: en todellakaan, sillä faktat tulee tunkea lapsen päähän jo pienenä...

Mirka-hyvä.

Olemme tästä samasta aiheesta jutelleet jo aiemmin, mutta ei se mitään. Mielelläni vastaan kysymyksiisi.

1. Toteutuuko uskonnonvapaus, mietit, kun vanhemmat tuovat lapsensa kasteelle. Kyllä se minun mielestäni toteutuu. Vanhemmat saavat tuoda tai jättää tuomatta. Se on heidän valintansa. Lasta ei ole pakko kastaa eikä pakko jättää kastamatta. Kaste ei ole lapsen valinta, jota sinä peräänkuulutat, totta. Mutta lapsen puolesta vanhemmat päättävät monia asioita, koska lapsi ei kykene siihen itse, jota asiaa sinä nostat esille. Niin se on. Vahemmat saavat ja suorastaan joutuvat päättämään lapsensa puolesta monia asioita. He tahtovat lapselleen hyvää, valitsevat he sitten kumman tahansa vaihtoehdon. Uskonvapautta on se, että me saamme valita kuulummeko seurakuntaan ja uskommeko vai emme. On maita, joissa se ei ole itsestään selvyys, iloitaan siitä mahdollisuudesta. Arvovapaata kotia tai ihmistä ei olekaan, kaikilla on jonkinlainen vakaumus. Joten toki vanhemmat monessa asiassa välittävät ja viestivät lapselleen sitä omaansa, outoa olisi, jos voisimme kieltää, ettei lapselle saa puhua Jumalasta tms.

2. Onko vanhemmilla oikeus päättää, että lapsesta aivopestään uskis, kysyt. No jaa. Aika provosoiva kysymys. En pidä missään mielessä minkäänlaisesta aivopesusta, onneksi en ole sellaista joutunut kohtaamaankaan. Eikä kaste tarkoita aivopesua, onneksi. Kastetulla on kulläkin oikeus kuulla meitä rakastavasta Jumalasta.

3. Koenko minä syyllisyyttä työstäni. En tosiaan. En yhtään. Iloitsen tärkeästä työstäni. Ja nyt kesän tullen kastan nuoia, jotka itse valitsevat kasteen ja seurakuntaan liittymisen, kun vanhemmat ovat jättäneet lapsen kastamatta, nyt he viettävät rippikoulun yhteydessä kastejuhlaansa. En tuputa, kerron. Olisipa mkava, että olisit joskus paikalla, voisimme keskustella asiasta lisää. Oletko ollut mukana seurakunnan tilaisuuksissa, nähnyt erilaisia juttula? oletan, ettet ole, tuomitset tiukasti kokematta ja näkemättä ja kuulematta ja tietämättä...

Kaikkea hyvää kevääseesi,
Pirkko-pappi

donatkaa v-bucks

moi

Hei taas.

Meillä on monenlaisia mielipiteitä asioista, myös tästä uskonvapaudesta ja sen toteutumisesta. Onneksi niin saa olla. Toisen ihmisen mieipiteitä tulisi aina kunnioittaa, ajattelen.

Joku sanoi, että nuoret haluavat kasteen ja osallistuvat konfirmaatioon saadakseen lahjoja ja pysyäkseen joukon mukana. Voi olla jonkun kohdalla niin, mutta ei kaikkien. Jos niin onkin, se lienee heidän päätöksensä, jota emme voi tuomita. On myös nuoria, jotka ovat aidosti kiinnostuneita ja jäävät seurakunnan toimintaan aktiivisesti mukaan.

Totetuuko uskonnonvapauslaki Suomessa, kysyi joku. Kyllä, mielestäni niin on. Pidän uskonnonvapautta oikein hyvänä ja tärkeänä asiana. En ole valmis lähtemään mukaan adressiin, josta oli puhe. Ne, jotka ovat sillä kannalla, ovat vapaat tekemään sen minkä kokevat tarpeelliseksi. Muistutan myös, ettei Suomi ole suinkaan ainut maa, jossa lapsia kastetaan. Ja siitä, ettei arvovapaata kotia ole olemassakaan. Aina vanhemmat välittävät omia asenteita ja arvojaan kodissa lapsilleen. Tottakai kristityt vanhemmat saavat tuoda juli ja antaa lapselleen kristillistä kasvatusta. Ihan yhtä lailla kuin ei uskovat tai ateistit tuovat omia asenteitaan ilmi.

Hyvää kevättä,
Pirkko-pappi

Olen jo kypsässä keski-iässä.Olin mukana jo nuorena seurakunnan partiossa.Rippikoulun jälkeen erilaisissa nuorisotyömuodoissa , kuorossakin.Olin ja olen ns kirkon uskova.Nuoruuden ajasta olen kiitollinen ja se on antanut sen arvomaailman mitä pidän oikeana ja tärkeänä.En ole tähtipölyä , elämälläni on suurempi tarkoitus mitä itse ymmärrän.Työssäni olen joutunut näkemään kyllä kuolemaa tarpeeksi.Sen edessä olen silti yhtä orpo kuin muutkin.Mutta kristityillä on toivo ja usko paremmasta.

Uskontojen paikkakohtaisuus todistajaa ettei uskonvapaus toteudu.

Kannatan kirkon jäsenyydelle ja uskonnoille 18v ikärajaa. Tästä ei ole ihmisille mitää haittaa.

Suomen nykyinen järjestelmä ei takaa lapsille uskonvapautta. Toivottavasti tähän tulee pikaisesti muutos.

Olen pettynyt kirkon toimintaan. Kirkko menetti nyt mahdollisuuden aivopestä lapsiani. Aion myös erota kirkosta. Keksin kyllä parempaakin käyttöä sille rahalle.

Miten voi olla yhtäaikaa kristitty ja kirkon jäsen?

"Muutosta perustelee myös se, että monen lukiolaisen perheen katsomuksellinen ja muukin perhetilanne on nyt eri kuin se oli opiskelijan varhaislapsuudessa, jolloin hänet vauvana liitettiin kirkkoon. Kirkosta on eronnut yli 650 000 aikuista. Vaikka nuori nyt haluaisi erota kirkosta, muun muassa mahdollistaakseen elämänkatsomustiedon opiskelun, ja huoltaja sen hyväksyy, toisen huoltajan kielto riittää estämään eron ja siten elämänkatsomustiedon opiskelun lukiossa. Kieltämistapauksissa ei aina ajatella nuoren lukio-opiskelun ja sen jälkeisten jatko-opintojen parasta." http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2018/05/14/sivistysvaliokunnalle-et-vapaaksi/

Pirkko-pappi sanoit näin "outoa olisi, jos voisimme kieltää, ettei lapselle saa puhua Jumalasta tms."
Outoa onkin, ettei kirkko voi antaa henkilön itse päättää onko halukas olemaan seurakunnan jäsen.
On todella outoa, että kirkko haalii joukkoonsa alaikäisiä, eikö kirkkoon kuuluminen pitäisi olla omasta vapaasta tahdosta olevaa?
On myöskin erittäin outoa, että kirkko tarvitsee kouluja levittääkseen jumalan sanaa, ei toteudu uskonvapaus missään muodossa.
Outoa myöskin, että kirkko ei hyväksy mahdollista seurakuntaan liittymiseen 18v ikärajaa.
Outoa miksi papit eivät kerro inkvisitiosta lapsille ja mitä todellakin kirkko on tehnyt vuosisatojen aikana.
Kerro Pirkko-pappi hiukan Kemin Lapin papeista miksi eivät saaneet piikoja pappilaan!
On outoa se, että ette pysty kertomaan avoimesti mitä todellakin kirkko on ollut ja on nykyisin.

Pelätäänkö uskonnollista painostusta?

Vuonna 2011 syntyneistä, eka luokalle menevistä 20,5 prosenttia on uskontokuntiin kuulumattomia (HS 6.8.).

Kuitenkin heidän vanhempiensa ikäluokista, 25-44 -vuotiasta 39 prosenttia on uskontokuntiin kuulumattomia. Peruskoulussa olevista lapsista puolestaan vain noin 6 % on uskontokuntaan kuulumattomille tarkoitetussa elämänkatsomustiedon opetuksessa.

Mistä näin isot, omituiset erot kertovat?

Mielestäni ne kertovat yhtäältä uskonnollisesta painostuksesta, todellisesta tai kuvitellusta, jota koetaan päiväkoteihin ja kouluihin liittyen sekä toisaalta elämänkatsomustiedon syrjinnästä opetusjärjestelyissä.

Monet uskontokuntiin kuulumattomat perheet eivät "tule kaapista" koulussa peläten altistavansa lapsensa painostukseen, todelliseen tai kuviteltuun. Eikä kaikkien alakoulujen alaluokilla ole ET-opetusryhmää aloittavalle ekaluokkalaiselle.

Näin lapsi jää uskonnonopetukseen eikä pääse ET-opetukseen.

Kuitenkin yhteiskunta maallistuu, sekulaaristuu koko ajan. Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa rehtoria ja opettajakuntaa ehkäisemään syrjintää myös uskontoon vai vakaumukseen liittyen. Tarvitaanko lasten vanhempien henkistä vapautusliikettä!? Tarvitaanko rohkaisua, keskinäistä tukea?

Toivottavasti alkavana lukuvuonna yhä useampi ekaluokkalainen pääsee ET-opetukseen. Siihen voi vielä viime hetken valinnoilla vaikuttaakin. Ja ET-opetukseen voivat nyt peruskoulun 2.-9. luokalla aloittavat.

Uskonnonvapaudessa ei ole kyse vain oppiaineista. Jos koulu vielä liittyy jumalanpalveluksia ja hartauksiansa lukuvuoden ohjelmaan, myös kirkkoon kuuluvilla lapsilla on oikeus niiden sijaan osallistua ei-uskonnolliseen ohjelmaan.