Olen miettinyt tätä elämäämme elollisina. Mikä kumma se on , että vain luomakunnasta ihminen on lajikumppanikaan kohtaan raadollinen raatelija.
Kenen mieliksi meidän pitäisi elää, että voisimme sanoa eläneemme hyvän elämän?
Kumpa itse edes voisin sanoa onnistuneeni edes siinä, että en löisi lyötyä. Usein sorrun parjaamaan toisten rinnalla, arvostelemaan ja
leikkimään besserwisseriä. Hyi minua ..tukistan itseäni!!
Mitä pitäisi tapahtua meille itsellemme, ennenkuin ymmärtäisimme lähimmäisen ainutlaatuiseksi olennoksi, jolla on oma tapansa elää?
Kenen mieliksi meidän pitäisi elää, että voisimme sanoa eläneemme hyvän elämän?
Kumpa itse edes voisin sanoa onnistuneeni edes siinä, että en löisi lyötyä. Usein sorrun parjaamaan toisten rinnalla, arvostelemaan ja
leikkimään besserwisseriä. Hyi minua ..tukistan itseäni!!
Mitä pitäisi tapahtua meille itsellemme, ennenkuin ymmärtäisimme lähimmäisen ainutlaatuiseksi olennoksi, jolla on oma tapansa elää?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kyllä luomakunnassa eläimetkin tappavat lajikumppaneitaan ja tappelevat verissäpäin. Mutta totta se on, että ihmiset ovat itsekkäitä oman napansa ympäri pyörijöitä. Ihmiset eivät kykene ymmärtämään sitä logiikkaa, että millä mitalla he itse toiselle antavat, sillä mitalla heille itselleen lopulta annetaan. Ihminen on tyhmä olento eikä kykene näkemään nenäänsä pidemmälle, saatikka sitten sietämään toista ihmistä. Lopulta se kostautuu, ellei ennemmin niin viimeistään tuomiopäivänä. Sitten pettyneitä on paljon ja helvetissä tilaa heille kaikille.
täällä netissä kirjoitettu kommentti vaikuttaa tylymmältä ja jyrkemmältä kuin live elämässä, vaikka kuinka yrittäisi saada mukaan noita tunnetta ilmaisevia merkkejä :)silti saattaa sanoma jäädä hyvin töksöksi.Oikeassakin elämässä virhetulkinnat ja ylireagoinnit ovat jokapäiväistä...saati sitten täällä netissä...*huokaus*
Kukaan ei ole täydellinen vaikka eräät niin itsestään luulevat tai ainakin haluavat netissä luulla :::)))
sytytys.. nyt vasta välähti..:)))
Hyvää jatkoa!
tyytyväinen...vaan pelokas
Epäonnistumista?
ja täällä netissä varsinkin pettymistä..sitähän täällä moni pelkää..täytyisi osata rakentaa kunnon suojamuurit ennen kuin aloittaa...
Ne jotka täällä rähisevät ovat todennäköisesti itse epäonnistuneita IRL!
sairaus, tai jonkin katastrofi meidät, vaiko lähimmäisen kuolema, että ymmärrämme toisen ihmisen elämänvalintoja?
Miksi pitäsi kasvattaa suojia ympärilleen, miksemme anna itsellemme ja muille tilaa elää ja tehdä virheitään.
Kaikkialla niin paljon täydellisyyden vaatimuksia, alkaen töistä, perheestä ja yksilöstä itsestään.
Joskus olisi mukavaa olla keskeneräinen ja opetella sitä elämänvaihettaan mitä elää. Oletammeko muiden vaativan sitä , vai vaadimmeko vain itse?.
olen ainakin pyrkinyt tuota tilaa antamaan kanssaihmisilleni, aina ei vain tiedä, halutaanko tietyllä hetkellä tilaa vai läheisyyttä...mielestäni virheet kuuluvat jokaisen elämään...kuin myös taito antaa anteeksi...vaikka siinä olisi vielä paljon opeteltavaa...
Tilan antamiseen kuuluu myös tietenkin ettei loukkaannu kaikista muiden mielipiteistä,tämähän on keskustelufoorumi!
ja hauska täällä on rupatellakin, mutta jonkinlaiset suojat, jos nyt ei ihan muurit olisi hyvä ensin itselleen hankkia...:)
Täällä muutamien kirjoittelut kannattaa ottaa vitseinä ;D
tosikoksi ole koskaan itseäni tuntenutkaan..kuin tänään...:( ei erota huumoria virrenveisuusta ei sitten millään...:)))jotain apua tarttis varmaan saada...:)
Herää väärällä kyljellä!
varmaan lukea tuo huumorin lyhyt oppimäärä uudestaan ..vai olisko muita neuvoja,
että pääsis taas kikatuksen makuun..:)
Kunhan se ei ole pysyvää ;D
mikään masentunut koe olevanikaan, ja hyvä kun ei ihan täydellinen tarvitse olla...:) jokapäivä..:)
...Hymyillä suu virneessä tai kirjoitella hekotellen.
Itselläni ainakin tuppa olemaan niitä synkistelypäiviäkin. Olen muuten huomannut, että luovuuteni on silloin suurimmillaan. Hassua, kun ajattelen sitä, kynänjälkeni on jotenkin terävempää ja sielukkaampaa.
Heh, tai sitten vai itse luulen ;))
nauraminen on vaan mulle niin tärkeä asia,jos on suru puserossa ei luovuuskaan kukoista..
kuitenkin myös monen suomalaisen taitteilijoiden luovuuden polttoaineita.
Iloisena tulee vaan höpöteltyä, sielun kivusta saattaa syntyä upea runo ;))
olla, että iloisuuden alle kätkee niitä elämänsä tummia asioita, mutta minun taiteeni värit ovat niin räiskyviä, että pensseliin en pysty allapäin kajoamaan ollenkaan...
kuuntelin tuon Yö:n uuden CD:n ja tämä sopii tähän kuin nappi otsaan ..tai johonkin..
Vaikka polkuni mun on
usein raskas, valoton
et koskaan sitä silmistäni nää.
Sillä laulujen tie minut kauaksi vie,
ja sen ilon koitan säilyttää....
jotenkin vaan taas kolahti...
meidän pitäisi elää"...kirjoitit. Käytännössä ei kenenkään mieliksi. Yksilön arvon toteutuminen lähtee siitä "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi ", siinä toteutuu samalla se mitä sanoit
" että voisimme sanoa eläneemme hyvän elämän".
Siis yhdessä lauseessa on niin paljon, että se antaa kokonaisen elämän, sitä kannattaa miettiä...:)))
"mitä meille pitäisi tapahtua, ennenkuin ymmärrämme" . Meille ei välttämättä tarvitse tapahtua mitään, jos oivallamme sen, että meidän väärien tekojemme, lahjakkuuttamme väärin käyttäen, ammattitaitoa väärin käyttäen jne...Tästä seuraa aina, että kehen se tekomme kohdistuu, kärsii tekomme tähden ja me vain puhumme selän takana hänestä pahaa, lisäten vain kärsimystä....:(. Jonakin päivänä tämä kärsimys palaa sinne, kuka sen on aiheuttanutkin ja silloin sieltä on ilo kaukana.
Kuinka niin vain ihminen on luomakunnastamme lajikumppaniaan kohtaan raadollinen raatelija? Koko luomakunta käy koko ajan eloonjäämiskamppailua ja kamppailua paikasta auringossa. Vain jos yksilö hyötyy toisesta, voi se toisen kanssa liittoutua, oli kyseessä eläin tai kasvi. Muuten on oma asia tärkein. No niin, ethän tuota kysynyt, mutta en malttanut tuohon olla puuttumatta.
Olisko niin että ei eläisi kenenkään mieliksi? On kuitenkin mielestäni hyvä miettiä kaiken tarkoitusta ja tehdä siitä sitten omat johtopäätökset ja elää sen mukaan. Jos uskoo hyvään ja hyvän voittoon, elä sen mukaan että sitä toteutat. Polulla tapahtuu poikkeamisia mutta kun polun on valinnut uskoisin sen vievän perille. Muita miellyttämällä on aina muiden tiellä.
Hei, olemme ihmisiä, emme täydellisiä. Toivottavasti tunnustat erheesi muuallakin kuin täällä jos olet asiasta itsekin pahan mielen saanut.
..todella mielenkiintoista, että sinä sanot noin...