Kaukaa sinua katselen
kaukaa sinua ihailen.
Vain kaukaa,
sillä lähellesi tulla en saa
sinua en voi koskettaa.
kaukaa sinua ihailen.
Vain kaukaa,
sillä lähellesi tulla en saa
sinua en voi koskettaa.
Kaukaa
saara
161136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mielesi haluaa,
järkesi vastustaa,
ruumiisi janoaa,
sitä läheisyyden sanomaa
joka toiset luoksemme ajaa..
Ajattelen sinua, vaikka en ajatella sais.
Katselen sinua, vaikka en katsella sais.
Koskettaisin sinua, jos vain uskaltais.
Kaukaisen katseesi kuulen,
kaipaavan kosketuksesi näen,
tunteeni sekavalta tuntuu,
tää onko sitä aistien elämää..
En haluais enää odottaa huomiseen
joka yhteinen eilinen ois,
tulisitpa jo,
aikamme jo on..
ääh...menee kieli solmuun jo ennen aikojaan, you know..=)
Odottaa en minäkään jaksaisi,
kulkee aika niin nopeaan.
Tiemme jos yhteen kulkisi,
Pääsisin vierellesi kulkemaan.
Tunteet sinua kohtaan vahvat on,
onko odotukseni turhaa?
On ikävä rajaton,
näin saanko sulle kirjoittaa?
Mä niin usein eksynyt oon
tähän Ikävän viidakkoon...
Poluilta poiketen,
läpi metsien,
kysyen ja löytäen,
pienen toivehen,
oljenkorren viimeisen..
Katseeni kauas kantaa,
edessäni hahmosi nään,
tää on vain ikävää,
joka aikaamme edeltää..
Niin kauan olen kaivannut,
niin kauan olen odottanut,
niin kauan olen halunnut
vierelläsi kulkea.
Kiiruhda luokseni mun,
haluan vierellesi sun.
Ikävä askeleitasi kiihdyttää,
vai haaveeksiko tämä jää.
Hmm..huomaan katkeran ikävän maun
olevan vain muisto menneestä kuin
loppuun pureksittu purkka,
tämä uusi viettelevä maku makeasta vie minut
mukanaan kohti tulevaa..
Suuntaan matkani makuani maistellen,
miten se viekään tietäni luo sinun,
miten tahtoisinkin jakaa sen kanssasi,
sulattaa sen rakkauden liekillä,
tarjota sen huulillesi suudellen, maistellen, nauttien..=)
Katselen hiljaisuuteen
yöhön pimeään.
Suljen silmäni,
kuuntelen kuinka ajattelet minua.
Täällä kaukana
takana pimeän yön,
lasken tunteja
sekuntteja luoksesi.
Haaveko saavuttamaton?
Sinä uniini ilmestyt
ja mieleni valtaat,
haaveillasi haltuun otat ja
sijaat yhteistä paikkaa..
Tämä uni jota todeksi elän,
ikuisuuteen tahtoisin kestävän,
vaan kello tuo joka huomisen tuo,
vie lumon öisestä mennessään,
mä miten siihen pääsen taas elämään,
herkkiä hetkiä kanssasi viettämään..
Aamuun sateiseen
Ilman sinua herään
Hukun tähän ikävään
En tunne sinua
En löydä sinua
Kättäsi minun kädestäni
Koetan nousta vuoteesta
Taas jaksettava on
Kaikki tuntuu raskaalta
Ilman sinua olen voimaton
Mä päiväni kirjaani kirjoitin,
tyhjän sivun avasin,
pitkän viivan piirsin ja ihmettelin,
tuo viiva toistaa vaan
edellisten sivujen aukeamaa,
sitä miettimään jäin,
ei jatkua voi tää näin..
Viivani kertooko elämästä,
ikävästä tyhjän täyttämästä,
mä vielä joskus teen muutoksen
ja piirrän viivan kaarevan,
sinulle kynää lainaten,
silmillä sen koristaen..=)
Rannalla istun yksinäin
mietteissäin.
Mietin tätä ikävää katkeraa
joka sydäntäni kaihertaa.
Katson kaukaisuuteen
mihin päin tästä meen.
Onko aika uusi alkanut
kun olen ystävän kohdannut.
Sinä veisit minut pois täältä
elämäni heikolta jäältä.
Pelastaisit hukkuvan
näenkö käden auttavan.
Ystävää nyt kaipaan,
tulisitko auttamaan.
Kepin katkenneen
näen jonkun unohtaneen
se apunako on ollut,
sillä haettuko on hurmaa..
Peittynyt valkoinen maa
on vain harhaa pettävää,
se alleen kätkee jään
joka säröistä helähtää..
Takkini sanoista tyhjentyneen,
heitän ystävän etehen,
sillä autan sinua nousemaan,
ylös jaloillesi palaamaan...
Kiitollinen avustasi olla saan
tartun takkisi hihaan.
Ylös jaloilleni nousen
hymyn suon ystävällisen.
Oli matkani lähellä loppua,
nyt ei meillä hoppua.
Minä sinut nään vierelläin,
on hyvä meillä olla näin.
Otathan kiinni kädestäin?
Ja hymysi tuo,
minulle iloa suo.
Oi tulithan viimein
minun luo.
Yes.. oli mukava kirjoitella kanssasi,
en ihan sattumalta vastannut viestiisi,
oli siinä vinha peräkin, Saaran nääs joka
välillä mieleeni palaa..=)
Välillä vaan on mukava antaa ajatusten viedä
ja sopivasti sanoja sekoittaa, en näitä "runoja"
rustaile sen enenpää, silloin tällöin vaan tulee
mieleen jotain ja pakkohan ne on maailmalle huutaa..
Anyway, mukavaa kevään odotusta ja pysyhän pinnalla..=)
"Ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon,
ja se minua niin ravistaa..."
Samoin voin sanoa sinulle.
Ajatuksin kirjoittelin minäkin.
Ei elämä ehkä noin synkkää ollut
mutta se runosuoni sykkii ja tulee
kirjoiteltua.. ( tiedäthän? )
Pinnalla pysyn niin kuin tähänkin asti.
Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa!!!
Hyviä keväisiä päiviä ja annetaan runosuonen taas sykkiä kun siltä tuntuu :)
KIITOS!