Äsken kävi puukiipijä syömässä talipötköllä. Asumme etelä rannikolla.
On asustellut pari kesää tonttimme lähistöllä. Tänä vuonna näin sen vasta ekaa kertaa talvella.
On asustellut pari kesää tonttimme lähistöllä. Tänä vuonna näin sen vasta ekaa kertaa talvella.
Vastaukset 23
Vanhimmat
puukiipijä talipötkössä. en ole koskaan aiemmin nähnyt moista??
Meillä pihassa on pari- kolmekin selvästi erottuvaa puukiipijää oleillut jo useamman vuoden ajan ympäri vuoden. Viimeksi tänä aamuna, autoa käynnistäessäni tarkkailin edessäolevan kuusen tyvessä seikkailevaa lintua.(etäisyys alle 8m).
mielestäni aika uusi ilmiö, että puukiipijät ovat alkaneet hyödyntää ihmisen tarjolle asettamia talipötkylöitä ja -palloja.
Itse en ole otusta vieläkään nähnyt ruokintapaikallani.
Kyllä tikoille viritetyillä ruokinnoilla puukiipijöitä pyörii läskien kimpussa lähes kaikilla kohteilla.
varmaan erotatkin pähkinänakkelin puukiipijästä?
Kyllä erotin, sillä pääsin katsomaan parin metrin päästä ikkunasta. Sain tarkastella oikein rauhassa hetken aikaa. Se nokka on ohut ja pitkä. Mennä vipelsi kovaa vauhtia puun runkoa ylös.
Parin vuoden aikana on pihaamme ilmestynyt uusia syöjiä. Kyselenkin, että mikä puskaradio kertoo meillä olevan ruokaa. -:)
Tikat ovat löytäneet pihamme, pari käpytikkaa, toisella on rusehtavampi rinta, pikkutikka ja vihertikkakin ovat käyneet.
Nämä Suomessa nähdyt vihreät tikat ovat käytännössa aina harmaapäätikkoja.
Totta kyllä, mutta voi sitä vihertikankin nähdä!
Itselläni on ollut onni bongata vihertikka vuosien varrella kaksi kertaa; kerran Turun Ruissalossa ja toisen kerran Nötössä Saaristomeren kansallispuiston liepeillä.
Nyt joku lintuammattilainen siellä takarivissä ajattelee että puhu mitä puhut, harmaapäitä ovat olleet.
Sen verran kuitenkin olen lintuharrastanut ja usean harmaapään nähnyt että erotan lajit toisistaan.
Koko päälaen yli ylettynyt punainen "pipo" ja kirkkaanvihreä "takki" sekä koko - joka tosin on epävarma tunniste kaikissa olosuhteissa - kertoivat kummassakin tapauksessa kyseessä olleen juuri vihertikan. Se harmaa sävykin puuttui pään sivuilta. Tosin kyllä harmajapäänkin nuttu yllättävän kirkasvärinen on, ei sille lintukirjojen kuvat tee oikeutta. Mutta vielä: se Ruissalon yksilö "avasi sanaisen arkkunsa" eli kertoi päivän kuulumiset kevätkesän kiireidensä ohessa omalla kielellään. Ja vihertikan ja harmaapään ääniä ei vähänkään asiaan vihkiytynyt toisiinsa sekoita.
Nötöläinen oli vaitonainen, mutta näin sen varsin läheltä (n. 8 metriä) istuessani sen Nötön soivan kiven vieressä pohtimassa maailman menoa ja sen kinkkisyyttä. Toukansurma ei huomannut tai huomioinut minua ja tuli itse noin lähelle koputtelemaan. Ja lie ollut kiinnostunut lahosta päästänikin.
Tuo on muuten usein hyväksi havaitsemani bongausmenetelmä: Kun tiedät missä siipikansaa liikkuu, mene ja istu jossain ihan hiljaa haistellen, katsellen ja kuunnellen. Ja eväitä maistellen. Saattaa sattua tuollaisia yllättäviä ilmoittautumisia lähietäisyyksiltä. No, tästä hiukka kehiteltyä menetelmää kutsutaan piilokojuksi...
Niin että näin. Voisiko olla, että tähän asti meillä miltei superharvinainen vihertikka on hiljaa ja huomaamatta yleistymässä maassamme? Tähän kaivataan kyllä pitkä liuta pätevien tosibongareiden havaintoja ennen kuin se alkaa uskottavalta vaikuttamaan. Minun on vain niin vaikea uskoa että minulla olisi kaksi kertaa käynyt noin hyvä tuuri.
Tosin olen kyllä löytänyt kerran pudonneita silmälaseja etsiessäni kehrääjän "pesänkin" (3 munaa) emon saappan alta tapahtuneen lentoonlähdön opastamana joten voihan olla että olen syntynyt suotuisten tuulten vallitessa näiden asioiden suhteen... Panin paikan tarkoin mieleeni ja vaivihkaisilla merkeillä merkitsinkin nähdäkseni poikaset, mutta niitä en valitettavasti koskaan nähnyt. Ehkä ne olivat siinä jossain, ehkä eivät, niiden suojavärityshän on mestarillinen. En uskaltanut kovin laajoja etsintäkuvioita siinä saapastella konsa pelkäsin tallaavani koko kirskulintujen jälkikasvun.
Siellä samassa Nötössä muuten eräällä reissulla lauloi ruisrääkkä keskellä aurinkoista elokuun päivää täysin palkein mutta näkemään sitä ei päässyt. Vaikeni peijakas jo noin 70 metrin etäisyydeltä äänilähdettä lähestyttäessä...
Jotta tämmöstä. Päivät pitenee, käpylintu pesii ja kohta onkin jo kevät!
Päästään bongailemaan...
Kyllä niillä linnuilla on puskaradio; eri lajitkin tulkitsevat hyvällä menestyksellä toistensa ääntelyä ja käyttäytymistä tieten tai tietämättään. Ja miksi ei, eläväthän ne samassa ympäristössä toistensa kanssa ikänsä kaiken.
Ymmärtäväthän ihminen ja koirakin toisiaan jossain määrin vaikka kielioppi ei ihan prikulleen samanlainen olekaan ja tarkkasilmäisimmät saattavat jopa erottaa hienoisia eroja habituksessakin...
Tunetuin esimerkki lintujen poikkilajisesta viestinnästä lienee haukkavaroitus; eli jos vaikkapa rastas tai närhi ääntävät petolintuhälytyksen niin samaan syssyyn piiloutuvat niin tiaiset, uunilinnut kuin muutkin tittiäiset. Ja päinvastoin.
Eli jos naapurin tintit häipyvät jonnekin, muut tsekkaavat että minne ja miksi. Ja aiemmin niin tuntematon ruokintapaikkasi onkin tuota pikaa kaikkien tietämä lounasapaja.
Ei se sen monimutkaisempaa ole.
onnittelut vaan.Taitaa se melko harvinainen Suomessa olla tuo vihertikka.Meidän mökillä Ruotsissa aika tavallinen.Harmaapäätikkaa en taas itse tunne mutta luulis äänestä tosiaan ainakin erottavan.Vihertikan ääni jokatapauksessa on lievästi sanottuna läpitunkeva.
Omasta mielestäni oli melko epätavallista ensi tapaamiseni vihertikan kanssa.24 vuotta sitten näin ja kuulin ensimmäisen kerran tämän linnun mökille mennessä.Viimeisellä kadulla ennenkuin meille käännytään.Kadun/tien nimi on vihertikan polku.Se tapahtuma todellakin jäi mieleen ikuisiksi ajoiksi.Monta kertaa on sen jälkeen tavattu sekä mökillä että muualla.
Hyvä että näin on. Mielelläni minä niitä ruokin ja saan siitä samalla iloa katsellessani niitä.
Vaikka tonttimme ei suuren suuri ole niin siinä viihtyy paljon lintuja. Eräs nurkkaus on jätetty kompostin ympäriltä satunurkaksi. Viime vuonna kun piti uusia komposti niin sen ympäristöstä tuli varoittavia lausuntoja siirtää työ täksi vuodeksi.
Voi, että odotan taas kevättä ja kesää saadakseni kesäasukkeja joiden kanssa voi keskustella.
aina välillä sitä on oikein pysähdyttävä kuuntelemaan, että mitä se luonto meille oikein yrittää kertoa=)
..kahdesti vihertikkaa suomessa, tuskin edes kerran, lajia kun havaitaan maamme sisäpuolella noin kerran kymmenessä vuodessa, ja eiku silmälekurille tai osta parempi opas..
Tiesinhän minä että jostain se löytyy tämmöinen besservisseri joka tietää itseäni paremmin mitä olen nähnyt ja mitä en.
Mutta vihertikka ei muuksi muutu vaikka ripustaisi kakkuloita naamalle minkä nenänvarsi myöten antaa ja ostaisi oppaita hyllyt täyteen.
Ja kuka sen niin varmasti tietää montako vihertikkaa maassamme vaikkapa esittämäsi kymmenen vuoden aikana liikennöi, ei se menemisiään mainosta. Mahdollisuuksien rajoissahan on sekin, että sen elämänsä ainoan vihertikan nähneet pitävät havaintoaan automaattisesti harmaapäätikkana, ellei se nyt satu kiljaisemaan. Syynä muun muassa sinunlaisesi "tuskimpa" -tyypit jotka eivät edes sanaa osaa oikein kirjoittaa mutta kaikkeen vähänkään epätavallisempaan hokevat suureen ääneen että tuskinpa tuskinpa TUSKINPA!
Yritä nyt vielä ymmärtää, että vaikka et itse jotain ole nähnyt niin joku muu on sen voinut tehdä. Jopa useampikin muu. Ja eikun asennekasvatukseen ja rassaamaan kalkkia pois aivoista...
Olisit hiljaa ennemmin kuin heittäisit tuollaisia valheita ilmoille. Ja mitä sinun harrastuneisuuteesi tulee niin termien käyttö aivan väärissä yhteyksissä paljastaa sinun olevan aivan keltanokka mitä lintuihin tulee..
Vihertikka, ja vielä kaksi kertaa..joo..varmaan..
Pari "faktaa" vihertikasta.
Suomen Rariteettikomitea on hyväksynyt 5 havaintoa vihertikasta maastamme, joista viimeinen syksyllä 1991 Uukunniemeltä.
Tämähän tietysti ei ole koko totuus, luonnollisesti lintuja on Suomessa paljon enemmän kuin niitä nähdään ja nähdyistäkin vain harvoista tehdään virallinen ilmoitus.
RK:lla on myös tiukat kriteerit näin harvinaisten lajien hyväksymiselle.
Maallikoiden ilmoittamia vihertikkoja käydään säännöllisesti tarkistamassa ja tietääkseni näistä ei yksikään ole osoittautunut oikeaksi vihertikaksi. On kuitenkin myös paljon tapauksia, jolloin lintu ei ole näyttäytynyt uudestaan, jolloin varmistusta lajista ei ole saatu.
Myös piharuokinnoilla kuvattujen "vihertikkojen" kuvia näkee silloin tällöin. Myös nämä ovat poikkeuksetta olleet harmaapäätikkoja.
Se, että sinun kohdalle on osunut vihertikka jo kahdesti, ei suinkaan ole mahdotonta, mutta virallisesti laji on siis nähty hyväksyttävästi 5 kertaa.
Kyllä tämä puukiipijä on ottanut meidän talipötköt ruokintapaikakseen. Olin muutaman päivän matkoilla ja tänään tullessani kotiin huomasin puukiipijän ruokailemassa. Eikä ollut enää niin arkakaan. Saimme seurailla pidemmän aikaa. Kiva näin.
joulukkuun puolessa välissä v.2004 tuli vihertikka pihapiirin haapapuuhun oli jonkin aikaa (katselin ikkunasta )sitten lensi vanhaan kottarais pönttöö kurkisteli pitkän aikaa
edelliseen! sori jäi mainitsematta paikkakunta paikka oli etelähämeessä lahdesta 21km lounaaseen
kun ette te maallikot erota mokomia toisistaan. Vai miksi ei ole rk:lle mennyt selvitystä havainnosta? Harmaapää mikä harmaapää.
en tiedä mikä on RK ? ja miksi minun pitää tämmöisestä ilmoitella .eksyin vahingossa näille sivuille ja mainitsin täten nekemästäni terv. punahattuinen tikka kärkölästä
turha vaiva, ei kuulu linnustoomme/
Certhia familiaris