Mitkä asiat aiheuttaa alkoholismin?

Mielestäni geenit ja ympäristö vaihtelevissa suhteissa.

Käsittääkseni geenit voivat vaikuttaa, mikäli henkilö muutoin mahdollistuu alkoholismille. II-tyypin alkoholismi, joka oli oma ongelmani, syntyy nuoruusiällä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Alkoholismi

Joissain suvuissa periytyy tietynlaiset mielenterveysongelmat, kuten masentuneisuus, itsemurhataipumus tai esim. alkoholismi. Monesti alkoholismi "hyppää yhden sukupolven yli", eli isovanhemmissa tai etäisimmissä sukulaisissa esiintyy alkoholismia, muttei välttämättä omissa vanhemmissa. "Isoisä oli juoppo", näin lapsenlapsessa voi syntyä sama ongelma. Tällaisiin sukuihin syntyneen tulee tiedostaa vaara.

Tämä ei tarkoita, että itse välttämättä lankeaisi näihin, mutta vaikeat olosuhteet ja henkinen heikkoustila kuten traumaattinen elämänkokemus, voivat mahdollistaa sen, että henkilö turvautuu alkoholiin "kestääkseen" eri asioita, "rentoutuakseen" esim. henkisten tai fyysisten paineiden jälkeen.

On ymmärrettävä, että alkoholisti itse, yleensä tiedostamattaan, kokee alkoholinkäyttönsä "lääkkeenä" eri asioille.

Henkilö ei useinkaan alkoholinkäyttönsä alkuvaiheessa tiedosta, että hänestä, esim. "siististä ihmisestä! Ekonomista!", voisi jossain vaiheessa tulla alkoholisti, jopa rappioalkoholisti. Ihmisille kaduilla haistatteleva, asunnoton, likainen muovikassimummo. Että tie esim. hienostokodista tai akateemisesta koulutuksesta huolimatta voisi myös johtaa nk. siltojen alle.

Naiset alkoholisoituvat ja yleensä myös nk. alamäki on nopeampi kuin miehillä. Tämä on tietenkin yksilöllistä. On myös havaittu jännittävä ilmiö: monet aloittavat raitistumisensa 16 vuoden putken jälkeen. Esim. AA:ssa istuu lukuisia "ensin 16 vuotta ryypänneitä". Myös omalla kohdallani oli tuo 16 vuotta.

Otin vastaan kaiken mahdollisen avun ja tuen ja todellakin selvitin itseni ulos ongelmista. En ole enää päälle 30 vuoteen ollut se surkea tyttö joka lopulta itkien ja täristen, seinistä tukea ottaen, haki apua Kyläsaaren katkolta ja kysyi "mikä tää alkoholismi oikee o?" Siitä alkoi muutamien vuosien hoitoputki mutta varsinkin itse taistelleena, Jumalan ja Jeesuksen avulla olen nyt tässä.

Päihteiden käyttäjien yleisin persoonallisuushäiriö on narsismi, sairas itsekkyys, kateus, epävarmuus, mustasukkaisuus, väkivaltaisuus , sairaalloinen yliherkkyys ja vaikeus kohdata arkielämän normaaleja, joskus vaikeitakin asioita ilman päihteitä. Parasta mitä läheinen voi juopolle tehdä on ajaa hänet rahattomana kadulle ja yhteiskunnan olisi evättävä kaikki taloudellinen tuki ja sairaalahoito juopoilta, kunnes järki palailee.

Olosuhteet låhinnä.

Tarkoittaako olosuhteiden vuoksi alkoholisoituminen myös käytösmallia (ettei tiedä muusta tavasta elää) vai meneekö se auttamatta geenien syyksi. Selitystä ja syytä kaikki hakee muualta kuin itsestään.
Ps. Onko alkoholin keksijät olleet syntyjään alkoholisteja vai mitä olivat? Kemistejäkö? Ketä syytetään?

Uskon myös geeneillä olevan osuuttaa asiaan.

Itseäni aikoinaan sanottiin isäni täydelliseksi kopioksi ja vuosia myöhemmin tuli tuurijuoppous rasitteeksi. Isäukolla oli tapana juoda tolkuttomasti useamman päivän ja sitten sairasti yhtä monta päivää. Nyt kun itse olen 60 minullakin on tai oikeastaan oli samat kuviot.

Himo juomiseen hävisi yhtä yllättäen kuin tulikin ja iltaisin otan pari keskaria ja korkeintaan kolme. Jääkaapissa on aina kaljaa ja oloneuvoksena olisi mahdollisuus kiskaista niitä pitkin päivää, mutta ei vaan tee mieli.

Sainhan myös perintönä huonot hampaat ja korkean verenpaineen...

Liiallinen viisaus aiheuttaa alkoholismin ja siksihän minä sitä viinaa juonkin. Jos katsoo näitä menneitten vuosisatojen ja nykypäivän suuria ajattelijoita niin poikkeuksetta he ovat alkoholisteja.,mutta tämä tosin koskee vain miehiä, naisissa alkoholismi ilmenee päinvastaisella tavalla.

Alkoholi liuottaa aivot.
Suurkuluttajien aivot liukenevat ja degeneroituvat varsin nopeasti aiheuttaen sortumisen alkoholismiin ja muihin primitiivisiin toimintoihin, kuten onanointi, julkisella paikoilla örveltäminen , raha-asioiden hoitamatta jättäminen , irtolaisuus ja sukupuolielämän riskikäyttäytyminen, raiskaukset, homostelu ja perversiot.
Monet suurmiehet ja ajattelijat ovat taantuneet nuorena paljon saavutettuaan rapajuopoiksi, kun houkutuksia ja selkään taputtajia riittänyt. Alkoholistit ja suurkuluttajat ovat syntyjään kieroon kasvaneita , eikä heitä paranna samanlaisten luusereiden vertaistuki, vaan suljettu laitos neuroleptihoidolla tai lobotomia.

Elämäntilanne. Hyvä ystävä jonka kanssa vietin suurimman osan vapaa-ajasta hylkäsi ja siitä se juominen lähti. Ei enää motivaatiota kuntoilla jne ja elämä tyhjää eikä mitään tulevaisuudentoiveita, alkoholilla kulutan aikaa illat.

Hyvin sanottu. Mikäli ystävystyy vahingossa alkoholistin kanssa saa huomata olevansa sairaala, pankki, taksi, hotelli, matkatoimisto ja bordelli, mutta ei ihminen, sillä alkoholisti etsii tuttavuuksista vain keinoja hyödyntää suhdetta saadakseen rahaa ryyppäämiseen.
Parantumaton sairaus , jonka voi hoitaa pienellä leikkauksella, lobotomialla tai kemiallisesti neurolepteillä.

Valinnanvapausgeenikö se täällä tekee aloituksia esiintyen minuna.
Säälittävää.

Huomaa, että sana asiat on monikko, joten predikaatin tulee olla myös monikkomuodossa.
Muuten ihan hyvä kysymys.

Ai niin, kirjoitan nimimerkkini J:n isolla.
t. XJuappo

Alkoholistin määritelmän täyttää se jos juo illallisella päivittäin lasin punaviiniä.

Oikeastikin tuo alkoholisti-määritelmä on vähän vanhentunut, pitäisi määritellä sen perusteella mitä se aiheuttaa se alkoholinkäyttö, aiheuttaako haittaa itselle tai kanssaihmisille.

Ja että pystyykö hoitamaan työtehtävänsä jne...

No höh, Jokkaane valitsee itse drinkkinsä, niin että prkl kyl jokane omista teoistaan ja valinnoistaan tietää kaiken tarvittavan ... turha uhriutua, alkoholi on vaan pirun hyvää :P

Kypsymätön luonne, matala ÄO, empatian puute ja narsismi. Loputon itserakkaus ja asenne kohdella läheisiä kuin karjaa.
Onneksi kuolevat ennenaikaisesti keltaisena vatsa auki viillettynä tuskissaan tai massiivinen verensyöksy vie hengen.

Alkoholismi johtuu eri alkoholisteilla eri syistä. Yleensä tapa alkoholin käyttämiseen opitaan jossain vaiheessa, ja pikkuhiljaa koko elämä vain alkaa pyöriä juomisen ympärillä, jolloin sen haitalliset vaikutukset eivät jää ainoastaan alkoholin kuluttajan itsensä kannettaviksi, vaan niistä kärsivät myös hänen läheisensä ja joissain tapauksissa koko lähiympäristö.

Alkoholi saa käyttäjässä aikaiseksi hyvänolon tunnetta, ja sekä pitkään että runsaasti käytettynä se tekee käyttäjästään fyysisesti riippuvaisen. Näiden lisäksi alkoholinkäyttöön liittyy yleensä myös sosiaalinen kuvio, mikä on omiaan aiheuttamaan riippuvuutta.

Joillain yksilöillä on ilmeisesti perintötekijöistä johtuva alttius tulla riippuvaiseksi alkoholista hyvin nopeasti. Yleensä alkoholistiksi ei kuitenkaan tulla ensimmäisen ryypyn jälkeen, kuten ei tupakastakaan tulla riippuvaisiksi ensihenkosten myötä. Riippuvaiseksi tuleminen vaatii pitkää tottumisaikaa, mikä alkoholin tapauksessa on yleensä paljon pidempi kuin esimerkiksi tupakan kanssa.

Juomisen lopettaminen on hankalaa vaikkei siitä fyysisesti riippuvainen olisikaan ja pelkäisi kokevansa siihen liityvät vieroitusoireet kaikkine harhoineen päivineen. Kun ihminen on tottunut rytmittämään esimerkiksi työ- ja vapaa-aikansa alkoholinkäytöllä, voi juomisen tilalle olla vaikea keksiä enää mitään muuta mielekästä tekemistä - ainakaan mitään muuta, mikä tuntuisi yhtä hyvältä kuin juominen.

Lopettaminen on vaikeaa myös juomiseen liittyvän sosiaalisen kuvion myötä. Vuosia kestäneen juopottelun aikana tuttavapiiriksi muodostuu yleensä toiset juopot. Mikäli juomisen lopettaa, huomaa nopeasti olevan yksin, mikä masentaa, mihin auttaa alkoholi.

Kun ajatellaan myyttisiksi muodostuneita syitä aloittaa rappiojuominen, joiksi voidaan katsoa sydänsurut eli vaimo tai tyttöystävä on jättänyt, työpaikka on mennyt taikka joku muu tragedia, löytyy ihmis-, tai työsuhteen katkeamisen taustalta monesti henkilön oma alkoholinkäyttö. Juominen on vain riistäytynyt tapahtuman jälkeen hallinnasta, koska mitään hillitsevää tekijää sille ei enää ole.

Tragedioiden tapauksessa mikään onnettomuus taikka lapsuuden aikainen henkinen trauma ei sellaisenaan saa ihmistä alkoholisoitumaan. Erilaisistä psykologisista syistä ihminen saattaa kärsiä syyllisyydentunteista, ahdistuksesta taikka monesta muusta epämiellyttävästä tunteesta, mitä alkoholi on omiaan lieventämään. Tällöinkin olo tuntuu paremmalta maistissa kuin selvinpäin, mikä on luonnollisesti yleisin syy juoda.

Eräissä tapauksissa ihminen juo itsetuhoisista syistä, kuten vaikkapa vaikeassa masennuksessa, mutta tällöinkin hän kokee olonsa juopuneena paremmaksi kuin selvänä.

Alkoholiriippuvuutta ei voida parantaa, mutta sen oireita voi lievittää lopettamalla juominen. Kuten ylläolevasta olemme huomanneet, ei juomisen lopettaminen kuitenkaan ole aivan sama asia kuin korkin kiinni ruuvaaminen. Kyse on elämän- ja elämäntapamuutoksesta sekä uudelleen asennoitumisesta elämään ja sen arvoihin, missä juomisen lopettaminen on vain ensimmäinen askel. Näin on oikeastaan kaikkien addiktioiden tapauksessa, kun niistä pyritään pääsemään eroon.