Kannattaa säästää metsä = arvokkain (hintavinkin)

Sull on tosi hyvä tietämys kasvien biologiasta. Miltähän se metsä näyttää muutaman vuosikymmenen päästä? Tällä seudulla on ilo ajella hyvin hoidettujen eri-ikäisten metsäkuvioiden reunustaessa tietä.

Siitä vaan säästät omat metsäsi, jos mieli niin kovasti tekee tuhota metsäomaisuutta arvottomaksi!
Hoitamattomalla ja tuottamattomalla metsällä ei ole arvoa, jos se on vielä suojeltu, niin ei sitä vähääkään.
Myynnissä on jatkuvasti myös jo valmiiksi suojelualueita, voit ostaa niitä myös itsellesi kovaan hintaa, jos mieli tekee. Omistajat varmasti myyvät ne sinulle hyvään hintaan!

Jo nämä Natura-alueetkin aiheuttivat melkoisen ongelman.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/natura-alueita-koskevat-rajoitukset-kiristyvät-helmikuussa-1.82804

Kallion päällysiä ja suon silmäkkeitä, joissa ei ole hakattu koskaan riittää yllin kyllin. Jos laatumetsää haluat suojella niin sitä kyllä on myynnissä sinullekkin.

Hyvä avaus. On jotakuinkin varmaa, että metsän kokemuksellinen arvo nousee lähitulevaisuudessa. Vain vähäjärkinen luonnostavieraantuja haluaa katsella kulkemattomaan kuntoon möyrittyä rytelikköä, jossa kasvaa parimetrinen männikkö, jossa on enemmän puutavaraa oksistossa kuin rungossa.

Älä säästä metsää, säästä sensijaan itseäsi ja osta puurahoilla hyvinvointipalveluja!

Eikös tuota metsää ole jo Suomessa ihan tarpeeksi luonnontilaisena, tuskin tarvitaan enään yhtään lisää. Ei muualla Euroopassa ole näin paljoa, mitä Suomessa on. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsä/artikkeli-1.238992

Elämänsä herkuttaminen tekee ihmiselle monenlaista hallaa: ensinnäkin ihminen turpoaa muodottomaksi so. "laardiutuu", jolloin kävely on lyllertämistä, nivelet paukkuu ja suonet tukkeutuu ja ratkeilee, tulee suolisyöpiä ym. Mieli rasvoittuneessa kehossa myös sairastaa masennusta ja yleistä alakuloa. Tätä yritetään korjata säntäämällä ja ostelemalla kaikkea;hetken helpoitus vain.

Ihminen on luotu kohtuuteen ja liikkumaan; kaikentapainen reippailu kotimaisessa vanhassa metsäluonnossa isojen puiden joukossa tekee hyvää sielulle ja mielelle. Vanhoilla puillahan on suuri sielu: Suomen vanhimmat puut ovat eläneet ja nähneet jo keskiajan. Jos ymmärrät, niin kunnioitat. Puut katsovat arvoikkaina ja vaieiten surullisina pienen ihmisen keskeneräisyyttä ja päättömyyttä. Pysyvä tyynen mielen saavuttaminen on lopultakin helppoa: oleile vain ja säästä vanha metsä: et tarvitse paljon aineellista; kuuntele aisti koe luonto.

Peiliin katsoessa heti huomaa että keho kärsii liiasta energiasta. Miksi siihen naamassa olevaan aukkoon pitää silti tunkea lisää? Eikö mies pysty hillitsemään itseään? Syöpöttelyn ja juopottelun sijaan voi lähteä reippailemaan vanhaan metsään. Hypellä ja loikkia siellä ja vedellä leukoja isossa oksassa.