Kumpaa suosittelisitte: juuri luovutusikäistä pentua vai n. vuoden ikäistä koiraa? Kysyn mielipiteitä puolesta / vastaan lähinnä koiran koulutuksen kannalta. Miten paljon noin vuoden ikäiseen koiraan voi vielä vaikuttaa, tai kuinka ison työn takana on kitkeä epätoivotut tavat tms pois?
pentu vai vanhempi koira?
koiraa harkitseva
5367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koulutuksen kannalta pentu on ehdottomasti parempi: pentuun ja sen sosiaalistumiseen sinulla on mahdollisuus vaikuttaa. Aikuisen koiran taustasta et voi tietää ihan tarkasti (ellet ota sitä joltain hyvin tutulta). Koira leimautuu voimakkaimmin ennen 12 viikon ikää ja oppii tuolloin mm. leikkimään ja sen on sitä vaikea oppia, mikäli ei ole tuohon mennessä oppinut. Koulutuksen kannalta leikkimisen taito on hyvä asia, sitä voi käyttää palkkiona. Pennun ottaessasi pääset myös käyttämään hyväksesi sen suunnatonta oppimiskykyä ja se tottuu elämään juuri niin kuin teidän perheessä eletään Jokainenhan saa juuri sellaisen koiran kuin ansaitsee.
Toistan siis edellä olevaa: kyllä pentu on helpompi.
Usein vanhempana saatava koira (ainakin jos ei tule kasvattajalta) on ollut jo perheessä mahdollisesti ongelmallinen (ellei allergian vuoksi uudelleensijoiteta) ja silloin menneisyyden haamut tekevät koirasta hankalamman, kun looginen yhteys raktioon puuttuu. Meidän koiraa on hakattu ensimmäisessä kodissa remmillä ja jos toruu koiraa samalla, kun on lähtemässä ulos, saa koira pelko-paniikki-reaktion, vaikka itse en ikinä ole remmillä hutkinut.
Myöskin koira pentuna oppii talon tavat helpommin ja leimautuu niin vahvasti, ettei luottamusta tarvitse erityisesti rakentaa. Vanhempi koira on skeptisempi luottamuksen suhteen eikä sitä voi "ottaa hyllyltä käyttövalmiina", vaikka ikä valmiimpaa koiraa antaisi olettaa kuin pentu.
ja vielä rotukoiraa :)
Mä ottaisin luovutusikäisen, mutta sanonta: vanha koira ei opi uusia temppuja ei pidä paikkansa!! mutta joistan kuonoista tavoista voi olla huono päästä eroon
koirista.
Meillä tuli eka koira vuoden vanhana, sitä on hakattu, pidetty paljon yksin, ja se ei osannut edes leikkiä! Seurauksena sillä on eroahdistus. Ja pelkää edelleen saavansa kädestä!
Mutta....ihanampaa koiraa saa etsiä. Oltuaan meillä 5kk, se oppi leikkimään! Voi sitä riemua. Tuo koira on koiran uskollisuuden täydellinen ilmentymä!
Toinen koira on kohta 5-vuotias, ollut meillä muutaman viikon. Otin sen vaikean perhetilanteen vuoksi ihan tavallisesta perheestä, se osaa sen, mitä sille on opetettu. Tässä tapauksessa ihan perusasiat.
Ihan olen tyytyväinen näihin. Ja minä nimenomaan otan mieluiten aikuisen koiran. Otan niin tarkkkaan kuin mahdollista sen taustat kyllä selville. Näidenkin käytöksen ja luonteen tiesin tasan tarkkaan, ja otin sellaisenaan.