Tänä vuonna on henkisten ongelmien ohella ollut jatkuvasti jos jonkinlaisia terveysmurheita ja on tullut hypättyä lääkäriltä toiselle. Nyt viimeisimpänä jo monta viikkoa kestänyt polvikipu niin ettei meinaa pystyä edes kävelemään.
Huomenna olen menossa magneettikuvaukseen ja ahdistaa jo pelkkä ajatuskin että joudun varmaan johonkin leikkaukseen ja sitten en voi nauttia alkavasta kesästä sitä vähääkään.
Huomenna olen menossa magneettikuvaukseen ja ahdistaa jo pelkkä ajatuskin että joudun varmaan johonkin leikkaukseen ja sitten en voi nauttia alkavasta kesästä sitä vähääkään.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ainahan sitä on kaikenlaista, iso ja pientä. Elämä on välillä yhtä kärsimystä, mutta nekin menee ohi, ja kun aurinko taas paistaa niin kaikki murhe unohtuu.
Moi AhdistunutMies,
Tekstisi oli kuin kirjoittamani, mutta muita vaivoja on aiemmin ollut enemmän tai vähemmän.
Kirjoitan mikä minulla on auttanut ja omista kokemuksistani.
Eli olen koko ikäni lapsesta saakka juossut ihan hirveästi lääkäreillä, ja se on pidemmällä tähtäimellä uuvuttavaa. Kuten myös jatkuva itsensä ja eri kolotusten tarkkailu, koska niistähän lääkärit kuitenkin kysyy. Nyt olen päässyt pahimmasta mielen kierteestä eroon.
Mulla on auttanut sellaisen henkilön kuin Joyce Meyer, kirjojen lukeminen ja puheiden kuunteleminen. Hän on kokenut kovia elämässään, myös sairastellut vakavasti ja selvinnyt niistä. Hän on siis uskossa ja kertoo kansantajuisesti miten hän on eri jutuista ja elämän hirveistä asioista selvinnyt.
Kirjat jotka mulla ovat auttaneet ovat:
Joyce Meyer / Mielen taistelukenttä (tää on yksi suosituimmista hänen kirjoistaan)
https://www.kristillinenkirjakauppa.fi/tuote/mielen-taistelukentta-joyce-meyer/
Joyce Meyer / 100 tapaa helpottaa elämää
https://www.adlibris.com/fi/kirja/100-tapaa-helpottaa-elamaa-9789515852847
Uskon että noi voi löytyä kirjastostakin, ettei tarvitse ostaa jos ei halua. :)
Kuuntelen lisäksi hänen puheitaan Tv7:n arkistoista, siellä on aina aiheittain niitä puheita aina raha-asioista sairasteluun tai pahasta olosta tsemppaaviin puheisiin, tässä linkki:
http://www.tv7.fi/vod/series/27/
(Noissa on tekstitys kaikissa)
Tsemppiä kuvauksiin, ne menevät ihan varmasti hyvin!
Jos haluat, niin kokeile rukoilla, Jumala aina kuulee rukoukset, aina. Mitään siinä et häviä, tsemppiä sulle kesään ja elämään!
Kuvaus meni hyvin mutta nyt ahdistaa mitä siitä löytyy jos joudun johonkin leikkaukseen.
Ymmärrän fiilikset ja sen tietyn kauhun ja epätietoisuuden tunteen kun odottaa tuloksia.
Oliko noista kirjoista mikään sellainen mitä voit harkita?
Mulla on noissa prikulleen samoissa tunnelmissa auttanut se että yritän rauhoittaa itseäni, hokemalla itseksiin esim että kaikki järjestyy, hengitysharjoituksia esim jännittävissä tilanteissa, rukoilemalla että Jumala antaa voimia juuri nyt tähän tilanteeseen. Tiedän et nää kaikki on nii helppo sanoa vaa, mut kun on oikeesti siin tilanteessa ni se vaatii voimia ja tsemppiä paljon.
Mitä jos sulla onkin kaikki hyvin ja saat vaikka fysioharjoituksia vaan ja sitten tulet kuntoon... Sit voi harmittaa kun on hyvät stressit ja harmaat hiukset menny ihan hukkaan ;)
Mä vahvasti uskon että kaikki järjestyy ja menee hyvin vaikkei nyt varmasti siltä tunnukaan.
Hyvä että kuvaus on nyt ohi, toivottavasti näistä vinkeistä olisi apua... oon ollu samankaltaisissa tilanteissa monta kertaa ja tiiän ettei toi oo helppoa. Mut siitä voi selvitä ja päästä tosta ahdistavasta tunteesta yli. Oon varma että sä pääset ja pystyt tsemppaa ja kaikki menee hyvin.
Kovasti tsemppiä sulle ja kiva kun kirjoitit tänne :) Olen hengessä mukana!
Kiitos tsempistä! Olen vain tosi huono lukemaan yleensäkkään kirjoja ja varsinkaan mitään englannin kielisiä. Täytyy myöntää että en ole juurikaan uskonnollinen ihminen mutta on sitä aina joskus rukoiluakin silti tullut koitettua.
Näinä hetkinä sitä toivoo että olis se elämänkumppani jonka kanssa voisi jakaa myös vaikeat asiat mutta ei minulla sellaista ole koskaan ollut enkä jaksa uskoa että tulee olemaankaan. Olenhan kuitenkin jo 29-vuotias.
Jaa, nuo kirjat olikin suomenkielellä. En ensin huomannut kun en avannut laittamiasi linkkejä.
Eipä kestä :) Yritän auttaa minkä voin, kun tiiän noit fiiliksiä mistä kirjoitit.
juu, suomen kielisiä ovat. Ja ei se mitään ei lukeminen oo kaikkien juttu. Mäkin oon oikeasti tosi huono lukemaan, pidän itse asiassa enemmän esim hyvien kannustavien puheiden kuuntelemisesta. Tai ihan saatan joskus etsiä youtubesta vaikkapa sateenropina-luontoääniä tai ukkossäätä. Se on jotenki rentouttavaa. :)
Mä oon pikkuisen sua vanhempi ja olin sinkku just saman ikäisenä kuin sä nyt oot. Tuntui että eikö ikinä löydy sitä oikeata, odottavan aika on pitkä. Sittemmin löysin kyllä, ja oli oikeastaan hyvä että sain itseäni vähän kasaan ennen suhdetta. Mutta se ihan eri kun jonkun kanssa saa jakaa surut ja ilot. Uskon että säkin tuut löytämään unelmiesi naisen jonka kanssa jakaa tulevaisuus.
Ootko ajatellut koskaan lavatansseja? Mä aloitin sun ikäisenä tanssimisen(vaikka aluksi hirvitti kun tuntui että on kaksi vasenta jalkaa :D) lavoilla on huutava pula miehistä :) ja "tarjonta" naisista on ihan erilaista kuin vaikka baareissa. Siellä on tosi nuorekkaita naisia, se ei oo vaa vanhojen juttu niinku mä ainakin luulin aluksi. Lisäksi siinä on helppo tutustua ihmisiin tanssin lomassa. Kursseja järkätään esim pitkin suomea ennen varsinaisia tansseja kun joku laulaja tulee sinne. Kannattaa suosia nuoria esiintyjiä jos alat käymään tollasissa, ne vetää nuorempia tanssijoitakin(itse erehdyin aluksi menee tansseihin joissa joku Reijo Taipale ja sit papparaiset tanssitti koko illan, iiks :)) . Tansseista voisin suositella foksia, koska kun sen oppii niin samoilla askelilla voi mennä tangoakin. Myös fusku on kivaa, vähän rockimpaa jos tykkää. Nyt on kesä vielä tulossa joten hyvin kerkiäisi jos nappaa. Kesälavoilla on tosi helppo tutustua, ja uskon että se vois olla sellainen yksi paikka mistä löytyy ihan kavereitakin tai jopa joku ihana sun tyylinen nainen.
ihan varmasti tuut löytää puoliskosi, ihan varmasti!
Ainiin, mutta oliko sulla polvessa vaiva, anteeksi, en muistanut.
Yksi missä oon kans helposti tutustunut uusiin ihmisiin on esim. eri kurssit, nyt kesä on edessä ja vaikka taidekurssille voi olla kiva mennä. Kuvanveisto tai ulkona maalaaminen, ainakin taideseuroilla on näitä.
Ootko koskaan harkinnut alkaa kirjoittamaan, musta sä kirjoitat tosi hyvin. :)
Mut joo, noita on eri vaihtoehtoja, ajattelin että ne voisi piristääkin jos vaan energiaa mennä johonkin mikä tuntuu omalta.
Mun miespuolinen tuttu käy kitarakurssilla, musta se on hieno harrastus myös. Ootko ajatellut alkaa tekemään lauluja, oot hyvä kirjoittamaan, oman musiikin tekeminenkin on hyväksi mielelle.
Sorry jos tuli lennokkaita ajatuksia, ajattelin jos noista saat jotain idiksiä. Ota hyvät vinkit ja jätä huonot.
Jaksamisia sulle ja kiva kun kirjoittelet tänne :o)
Kirkon eli evankelisluterilaisen niin kuin vapaiden seurakuntien vastustajia ja kirkosta eronneita on paljon. Pakanuus on lisääntynyt. Ihmisten usko on horjunut.
Usko itseään korkeampaan on auttanut jopa sotavuosien jälkeen ihmisiä rakentamaan Suomea uudelleen. Tämän ajan trendi on usko itseensä, mistä on seurauksena narsismia. Tahdon kaiken, tahdon minua kunnioitettavan, en anna papin edes kastaa lastani, annan nimen lapselleni minä itse. Ihmiseltä puuttuu nöyryys ja kunnioitus Jumalaa kohtaan. Ei edes uskota sitä totuutta, että Jumala on luonut tämän maapalon ja kaiken täällä olevan eläinkunnan, ihmisen, kasvikunnan jne. Puhutaan evoluutioteoriasta, jopa sellaisesta, että ihminen olisi kehittynyt apinasta. Missä ovat välimuodot? Ei niitä ole, koska Jumala loi kaiken, Jumala loi jopa apinan eläinkuntaan eläimeksi.
Tämä Jumalauskon hylkääminen näkyy pahana olona yhteiskunnassa. Se näkyy täällä mielenterveyspalstoilla, masennusta, pakkomielteitä, unettomuutta, toisten kiusaamista jne. ja väsymyksenä, voimattomuutena jne. jne. jne.
Seurakunnissa kävi paljon ihmisiä aikoina, jolloin Jumalaa ja siis Pyhään Kolminaisuuteen uskottiin. Ihmiset tapasivat siellä toisiaan ja niin tapaavat ihmiset nytkin ,ne jotka käyvät eri seurakuntien tilaisuuksissa. Seurakuntien sunnuntaikahvilla on mahdollisuus tavata samoja ihmisiä, keskustella, vaihtaa ajatuksia. Sieltä saa jopa hyviä ystäviä. Seurakunnissa on myöskin rukouspalvelua ja esirukouspyyntöjä voi jättää. ( siis ihan lapulle kirjoitettuna laatikkoon ).
On oma valinta, mihin uskoo ja millaiseen jumalaan uskoo ja luottaa. Oma valinta on pakanuus, oma valinta on ateismi, oma valinta n myöskin Valkeuden Jumala, Hänen Poikansa Jeesus Niin kuin Pyhä Henki. Valinta on vapaa. Valkeden Jumala tahtoo omilleen hyvää, muista jumalista en menisi takuuseen.
Komppaan edellistä kirjoittajaa liittyen noihin rukouspyyntöihin.
Lisäksi jos googlettaa "radio dei rukouspuhelin", niin sinne voi soittaa muistaakseni ilta seitsemän jälkeen, soitto on ilmainen, ja pyytää että siellä rukoilisi sun puolesta että paranisit vaivoistasi ja saisit mielenrauhan tilanteeseesi.
Mä en aluksi meinannut kirjoittaa tätä, mut jotenkin kirjoituksesi kosketti. Mä aikanaan sairastuin vakavaan pelottavan sairauteen, mun puolesta rukoiltiin suorassa radiolähetyksessä kun laitoin sinne rukouspyynnön, koin kun Jumalan voima meni tuon sairaan paikan läpi, kuin lämpöaalto, ei siis tuntunut pahalta, pitkä tarina lyhennettynä niin kun seuraavan kerran menin lääkäriin tutkittavaksi, niin mitään ei löytynyt. Sitä ei osannut selittää lääkäri, kerroin hälle kokemuksestani, mutta hän jäi vain ihmettelemään.
Kannattaa jättää rukouspyyntöjä, jos itsellään ei ole energiaa rukoilla niin pyyntöjä että muut rukoilisi.
Edelleen tsempit sinne, sä tuut selviytymään tästä voittajana, uskon niin.
Sain jo viime lauantaina magneettikuvien tulokset eikä löytynyt polvesta mitään vakavaa. Outo homma ja silti polvi on kipeä. Oli kyllä maininta jalan suhteellisen pinnallisista suonikohjuista joita minulta on jo kerran leikattu mutta ilmeisesti se toimenpide ei onnistunut kun ovat tulleet takaisin jo vajaassa 2 vuodessa. En jotenkin kuitenkaan usko että nuo kivut polvessa niistä suonikohjuista johtuu?
Jos ne johtuukin siitä leikkaukesta. Minut olis ainakin kerran lähetetty minulle vahingolliseen vakavaan toimenpiteeseen. En minä ainakaan menisi mihin tahansa toimenpiteeseen mitä lääkäri ehdottaa. Kiinnitin huomiota sanaan jos "joudun" leikkaukseen. Minäkin meinasin "joutua" suureen toimenpiteeseen, mutta kirjoitn tiukat paperit etten mene ja ettei mulle saa tehdä toimenpiteitä..
Siihen suonikohju operaatioon menin kyllä ihan omasta tahdostani mutta olikohan se sitten virhe jos siitä aiheutui tällainen haitta? Epäilen kuitenkin että voiko johtua siitä kun tuosta toimenpiteestä on jo 1,5 vuotta eikä tämä polvi ole oireillut kuin viime vuonna yhden kuukauden ajan ja tänä vuonna 2 kuukautta.
Onko tuo kipu niinku pinnalla vai syvemmällä. Mietin vain että voisiko ihan esim. OMT-fysioterapialla mennä ohi?
Heitän tässä ajatuksia ilmaan, unohda huonot ja hölmöt ajatukset.
Mutta tuli mieleeni että voisiko Back On Track-tuotteista olla apua? Ne ovat infrapunaan perustuvia tuotteita jotka oikeasti auttavat moniin kipuihin vaikka huuhaalta kuulostavatkin. Tässä eräs linkki missä niihin voi tutustua, mutta niitä myydään monissa paikoissa.
https://www.hooks.fi/hooks-academy/materiaali-toiminnallisuus/back-on-track-miten-se-toimii?gclid=EAIaIQobChMIzZjC7OeK2wIVxcYYCh1p9wCmEAAYAiAAEgJbRfD_BwE
Ei kannata ihmetellä että niithin liitetään ain ahevoset ja koirat, mutta niitä on tosiaan ihan ihmisillekin tehty, eli vaikka kyynärpäähän, polveen, huivi, peitto ym. Itselläni tuo on toiminut vaikka aluksi olin erittäin epäluuloinen niistä.
Minkälaista kipusi on? Onko se tuikkivaa, sykkivää, jatkuvaa, viiltelevää tms.? Tuostakin voi päätellä jotain. En millään usko että on mitään vakavaa, oikeasti.
Tsemppiä jälleen toivotan sulle ja kiva kun kirjoitat tänne. Kyllä ihan varmasti elämä vielä iloksi muuttuu!! Jaksamisia!