Nyt kun tällä ystävyyskortilla mennään: Jos et oikein halua tavata (muualla kuin perusympyröissä), et läheskään aina vastaa viesteihin, et juurikaan ole aloitteellinen viesteilyssä, et läsnäolollasi arvosta työtäni, - mistä se kertoo?
Siitä, että ystävyys on yksipuolista. Ymmärrätkö kuinka se loukkaa? Tympii? En minä viitsi aina olla se aloitteellinen osapuoli, viestittelemässä, pyytämässä, kinuamassa. Odottamassa, että annat aikaasi. Olet muodostunut pikku hiljaa yhdeksi tärkeimmistä ystävistäni, ellet tärkeimmäksi. Ihmiseksi, joka todella tuntuu näkevän minut. Mutta kuinka kanssasi voi olla ystävä, jos pidät aina jonkin pienen varauksen niin, etten koskaan tiedä, haluatko oikeasti.
Ihmiset, jotka ovat ystäviä, kunnioittavat ja arvostavat toisiaan, päästävät toisensa omaan elämäänsä. Sinä valikoit. Et tule minun elämääni etkä päästä omaasi. Meidän ystävyytemme toteutuu vain "perusympyröissä".
Jos sinua ärsyttää se, että näen sinusta paljon asioita, niin voin kertoa että ärsyttää se minuakin. En haluaisi "tietää", vaistota niin paljon. Yhteys on välillä tosi rasittava. Mutta minkä minä sille teen? On ollut monta juttua, joista kerrottusi olen itsekseni hämmästyneenä tajunnut tietäneeni sen jo. Ehkä tulen sitten niin lähelle, että sinun on sietämätöntä olla. Ehkä sinun on vaikea olla kanssani, koska et voi feikata, koska näen sen heti. Se ärsyttää sinua ja saa olosi epävarmaksi... Vai mistä on kyse??
Tämä viesti olisi fiksuinta kirjoittaa IRL tai (tai edes Ystävyys -osioon) mutta en halua. Enkä uskalla. Yritän nyt pitää väliä ja tilaa. Vaikka kaipaan sinua paljon!
Olet monesti ilmaissut, kun sinulla on asioita, jokin olotila josta palat halusta puhua kanssani. Ja että minä olen kuin elämäsi juuriharja ja peili josta näet kipeät asiasi ja muutoksen tarpeet. Suhtaudun asioihisi suurella kunnioituksella ja mielelläni kuuntelen ja autan, jos suinkin voin. Näin siksi, koska olet minulle rakas ystävä. Mutta.. minullakin on asioita, paljon, joiden purkamiseen kaipaan ystävää, sinua. Olen todellisuudessa hyvin yksinäinen ihminen. Hyvin yksinäinen sielultani. Olen väsynyt niihin puolivillaisiin ystävyyssuhteisiin, joissa en saa olla hyväksytty ihan pelkkänä minuna. Sinä olet erilainen. Olen saanut olla pelkkä minä, ja olet jopa pyrkinyt kaivamaan minusta oikeaa minääni enemmän esiin. Olet ainoa, joka on nähnyt minussa oikean minäni. Arvostan sitä todella paljon. Ja olen kiitollinen. Mutta näetkö yksinäisyyteni, sielun yksinäisyyden? Uskon sinun näkevän. Uskon myös näkeväni sinussa olevan sielun yksinäisyyden. Tekee kipeää nähdä se, koska tietää omasta kokemuksestaan sen olevan kuin pimeimmistä pimein, yksinäisyyttään huutava luolasto jossa ei ole ketään.
Haluaisin että voisit viimein olla onnellinen. Haluaisin olla ystäväsi ja haluaisin, että sinäkin kokisin minut ystävänä. Mutta siihen tarvitaan molempien aktiivisuutta. Yksin ei kukaan kykene rakentamaan kokonaisia maailmoja.
Voi hyvin!
Siitä, että ystävyys on yksipuolista. Ymmärrätkö kuinka se loukkaa? Tympii? En minä viitsi aina olla se aloitteellinen osapuoli, viestittelemässä, pyytämässä, kinuamassa. Odottamassa, että annat aikaasi. Olet muodostunut pikku hiljaa yhdeksi tärkeimmistä ystävistäni, ellet tärkeimmäksi. Ihmiseksi, joka todella tuntuu näkevän minut. Mutta kuinka kanssasi voi olla ystävä, jos pidät aina jonkin pienen varauksen niin, etten koskaan tiedä, haluatko oikeasti.
Ihmiset, jotka ovat ystäviä, kunnioittavat ja arvostavat toisiaan, päästävät toisensa omaan elämäänsä. Sinä valikoit. Et tule minun elämääni etkä päästä omaasi. Meidän ystävyytemme toteutuu vain "perusympyröissä".
Jos sinua ärsyttää se, että näen sinusta paljon asioita, niin voin kertoa että ärsyttää se minuakin. En haluaisi "tietää", vaistota niin paljon. Yhteys on välillä tosi rasittava. Mutta minkä minä sille teen? On ollut monta juttua, joista kerrottusi olen itsekseni hämmästyneenä tajunnut tietäneeni sen jo. Ehkä tulen sitten niin lähelle, että sinun on sietämätöntä olla. Ehkä sinun on vaikea olla kanssani, koska et voi feikata, koska näen sen heti. Se ärsyttää sinua ja saa olosi epävarmaksi... Vai mistä on kyse??
Tämä viesti olisi fiksuinta kirjoittaa IRL tai (tai edes Ystävyys -osioon) mutta en halua. Enkä uskalla. Yritän nyt pitää väliä ja tilaa. Vaikka kaipaan sinua paljon!
Olet monesti ilmaissut, kun sinulla on asioita, jokin olotila josta palat halusta puhua kanssani. Ja että minä olen kuin elämäsi juuriharja ja peili josta näet kipeät asiasi ja muutoksen tarpeet. Suhtaudun asioihisi suurella kunnioituksella ja mielelläni kuuntelen ja autan, jos suinkin voin. Näin siksi, koska olet minulle rakas ystävä. Mutta.. minullakin on asioita, paljon, joiden purkamiseen kaipaan ystävää, sinua. Olen todellisuudessa hyvin yksinäinen ihminen. Hyvin yksinäinen sielultani. Olen väsynyt niihin puolivillaisiin ystävyyssuhteisiin, joissa en saa olla hyväksytty ihan pelkkänä minuna. Sinä olet erilainen. Olen saanut olla pelkkä minä, ja olet jopa pyrkinyt kaivamaan minusta oikeaa minääni enemmän esiin. Olet ainoa, joka on nähnyt minussa oikean minäni. Arvostan sitä todella paljon. Ja olen kiitollinen. Mutta näetkö yksinäisyyteni, sielun yksinäisyyden? Uskon sinun näkevän. Uskon myös näkeväni sinussa olevan sielun yksinäisyyden. Tekee kipeää nähdä se, koska tietää omasta kokemuksestaan sen olevan kuin pimeimmistä pimein, yksinäisyyttään huutava luolasto jossa ei ole ketään.
Haluaisin että voisit viimein olla onnellinen. Haluaisin olla ystäväsi ja haluaisin, että sinäkin kokisin minut ystävänä. Mutta siihen tarvitaan molempien aktiivisuutta. Yksin ei kukaan kykene rakentamaan kokonaisia maailmoja.
Voi hyvin!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Aika hyvin ilmaistu tunneälykäs ihminen;)
Ihana viesti ja vastaan siihen heti kun heräsin. Haluan olla ystäväsi ja on niin ihanaa kun tunnet minut niin hyvin. Yritän olla parempi ystävä ja antaa sinulle aikaa. Ystävyydessä ei ole mitään pahaa ja tämä ystävyys on oikeasti kultaakin kalliimpaa. Palaillaan ystävä hyvä ja vietä oikein, oikein mukava päivä😀
Kuten itse kerroit olisi hyvä kysyä ystävältä suoraan mikä hänen motiivi on ystävyyteen ne. Se onko siinä kaikki kunnossa alunperinkään on sinun se mietittävä. Tälläiset rasittavat "ystävät" jotka eivät saa haluamaansa ja tukea kuten kerrot pitää osata kysyä tai osata jättää rauhaan. Miten ystävyys alkoi teillä? Oliko siinä muutakin vääntöä? Silloin koita ymmärtää ettei ystävä ole sulle aina saatavissa. Onko ystävän elämän tilanne mikä? Sinkku? Varattu? Silloin sillä muuta elämässä joka menee edellesi. Jos tunnet ettet saa toista toimimaan oikein sinun suhteen ja tunnet noin on se sinun kysyttävä. Minullakin "ystävä" joka rasittavana on ollut pitkään. Olen jättänyt välillä vastaamatta ja pitänyt hiljaisuutta että ymmärtäisi joskus ettei ole niin tärkeä minulle. Elämässä on muuta tärkeää kuin hän. Ja se etten voi edes kellekään näyttää tai kertoa hänestä kertoo jo paljon. Joten jos olet ystäväni kunnioita hiljaisuutta tai kysy suoraan miksen vastaa ja ole saatavilla heti kun niin tunnet. Meillä ei ole niin läheistä ystävyys suhdetta että noin tuntisin. Sinä se olet jonka on kysyttävä. En loukkaa sinua ja kohteliaasti vastaan välillä mutta rasittava olet.
Kiitos kommentista. Valitettavasti rasittavalle "ystävällesi" osoitettu viestisi meni väärään osoitteeseen; voin vakuuttaa etten ole tuo ihminen kuten myös, ettet sinä ole se ystävä jonka kanssa jakamaani ystävyyttä ja siihen liittyviä asioita aloituksessa purin. Olen todella pahoillani rasittavaksi kokemasi "ystävän" puolesta suhteessa sinuun. Toivon hänen löytävän aidon ystävyyden arvoisia ihmisiä elämäänsä.
Tämä viesti valaisi päiväni. Voi kuinka olen sinusta onnellinen. Miten minulle on käynyt näin hyvä tuuri. Olen niin onnekas. En voisi toivoa parempaa ystävää kuin sinä. Olet peilini, terapeuttini, muutoksen aiheuttaja. Teen kaikkeni, että olen sinun ystävyytesi arvoinen. Voi sinäkin hyvin ystävä. Ps. Miksi en anna sinusta palautetta, voi johtua siitä, että sinussa ei ole korjattavaa juurikaan. Olet kyllä aika täydellinen ihminen. Alussa yritin etsiä sinusta vikoja, mutta sinussa ei vaan ole niitä. Sinuna on helppo olla. Olet selkeästi hyvän kasvatuksen saanut henkilö. Olet hyvin tunneälykäs. Sinulle on lapsena kerrottu tunteista. Olet ihana ystävä.
Minulla on tällä hetkellä vähän kiireistä. Miestä pitää nyt tukea, kun hänellä on vaikeaa monessa mielessä. Lapsille pitää aina olla aikaa. Työssäni haluaisin olla mahdollisimman hyvä. Sukuakin olen laiminlyönyt. Yhdellä siskolla on vaikeaa aikaa. Kesä kokonaisuudessaan on aika kiireistä. On matkoja, reissuja, lomanviettoa. Kivaahan se vain on. Elämä on täynnä elämää. Mikäs sen parempaa.
Jos ystävälläsi ei ole samankaltaista elämän tilannetta kuin sinulla on sinun ymmärrettävä että sillä on elämässä muuta. Sinä epätoivoisena roikut ystävässä joka sinulle ei vastaa ja ole saatavilla kuten kerrot on sinun silloin jätettävä se rauhaan. Sillä on muutakin kuin sinä. Se jos kertoo elämästään sulle ja mitä on sekin sinun päätettävä miksi kertoo tai mitä jättää kertomatta. Miksi täällä kyselet ystäväsi perään? No jos ei ole puhdas ystävä niin ihmekkös tuo että täällä itket sen perään. Olet ystävää "ohjeistanut" jo pitkään täällä kun irl ei voi kertoa kellekään eikö niin? Jos ystävä haluat jollekin olla perustele se hyvin kohteellesi. Ja motiivit ystävyyteen on oltava selvät molemmille. Et voi toista ihmistä pakottaa ystävyyteen. Kun opit mikä on ystävä ja miten yhteyttä pidetään on se alunperin helpompi lähteä ja pitää ystävyyttä yllä. Yksinäinen ja elämä kaaoksessa on silloin ystävät tarpeellisia. Mutta kun haluat ystävää katso että elämäntilanne samanlainen kuin sinulla. Ei varattu ystävä ole sinkun ystävä ja eikä aina saatavilla. Sillä on elämässä muuta kuin sinun ongelmia pohtien tai olla tukemassa sinua kun haluat. Ota ystäväksi sellainen jolla on sama tilanne ja todella ymmärtää sinua vaikeuksissa.
Ystävä hyvä. Elämän raadollisuus puree meitä joskus. Siihen kuuluu sekin, ettei ystävä aina ole sitä mitä luulet. Mutta jonkin puolen sinusta tiedän; välähdyksiä, vilkaisuja, pieniä osia. Kokonaisuus puuttuu, se mikä tekee kaikesta, sinusta? , ymmärrettävän. Tai ainakin niin, että se ymmärrys olisi jossakin kontekstissa. Minä olen vaikea ihminen. Ja minusta tuntuu, että sinäkin olet vaikea ihminen. Kaikki eivät ole, tiedätkö. Toiset ovat hyvinkin helppoja. Mutta minä olen johdonmukainen siinä, että olen vaikea ihminen, vakaasti, mutta näyttäytymällä useimmille muille tasaisena ulospäin. Miksipä muiden, minua ymmärtämättömien tarvitsisi minun vaikeudestani kiusaantua. Säästän heitä siltä, olen mielelläni myös yksin. Mutta sinä jos olet niin sinnikäs. Olisiko siinä jotain, ystävä hyvä.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005674796.html
Kysy ja puhu irl niu vastaukset saat häneltä irl ,
Kirjoita suomessa, niin saat kuvitella ja valita vastauksista mieleisesi,
Mut et voi hoitaa oikeesti ystävyyttä kuin yhteydessä häneen itseensä.
Ja jos kirjoittelet, puhut muille, muttet suoraan se on seläntakana puhumista,
Eikä kasvata luottamusta teidän välille,
Vai haluaisitko itse keskustellasuoraan jos tilanne ois toisinpäin
Haluaisitko, et hän spekuloi sinua, käytössäsi, elämääsi,yhteydenottojasi
Somen eri muodoissa ja muissa tilanteissa eri ihmisten kanssa
Ei suomessa vaan somessa
En haluaisi. Voisimme kyllä tavata. Se olisi meille hyödyksi, uskon niin. Juttelisimme niitä, näitä ja meille tulisi hyvä mieli. Voi olla, että kemiakin vähän vähentyisi. Kannatan oikeasti tapaamista ja mieskin siihen suostuisi. Hän on oikeasti sitä ehdottanutkin.
Pian lähden töihin. Kiva on ollut sun kanssa kirjoitella. Toivottavasti tavataan pian. Viikonloppu nyt kiireinen ja äitienpäiväkin vielä. Luultavasti myös sulla mutta palaillaan varmasti.
Hoi!
Sinä tahdot pelata muilla kuin ystävyyskorteilla, ja niitä kortteja ystäväsi ei ole sinulle antanut. Ystävyys ei ole vaatimuksia, sitoutumuksia tai työtä vaan perustuu vapaaehtoisuuteen. Puhut ystävyydestä mutta vaadit rakkautta. Ystävälläsi on rajat, jotka hän on teidän yhdessäoloonne piirtänyt, joita sinä et kunnioita, vaan haluat sutata pois. Ystävän kanssa ei jaeta koko maailmaa kuten kumppanin kanssa, ja ystävälläsi on muitakin suhteita ja muuta elämää. Lakkaa vaatimasta muutakin kuin ystävyyttä, ellei sellaiselle ole sopivaa maaperää, ja hyväksy ystäväsi ja ystävyytenne sellaisena kuin se on.
Ystävyydessänne on upeaa se, että sinä pystyt olemaan ystäväsi tukena ja olkapäänä. Hän kykenee kertomaan sinulle elämänsä kipukohdat, ja se on äärettömän hieno asia. Ilmeisesti itse koet, ettet voi samalla tavalla avata hänelle haavojasi. Mutta luulen, että kyse on ennemmin omasta rohkeuden puutteestasi kuin hänen kyvyttömyydestään olla kuuntelevana korvana. Rakkauden nälkääsi ystäväsi ei voi poistaa.
Jos haluat nähdä ystävääsi enemmän, täytyy sinun itse olla aloitteellinen eikä vaatia toiselta. Jos ystäväsi pyörii arjen perusympyröissä, on niissä teidän luontevaa ja helppoa nähdä. Tule itse puoliväliin vastaan ja ehdota sellaista yhteistä tekemistä, josta hän pitää ja saa voimia.
Tässä ystävyydessä ei ole kyse rakkaudesta. Olen itse varattu, pitkä suhde.
Toki ystävyys perustuu vapaaehtoisuuteen kuten kaikki ihmissuhteet. Mutta, kuten kaikkien ihmissuhteiden laita on, myös ystävyys vaatii työtä pysyäkseen yllä. Mitä muuhun sosiaaliseen elämään tulee, omalla kohdallani on niin, että minulla kyllä on ja olisi enemmänkin sosiaalista elämää. En vain saa siitä oikein mitään. En lähtökohtaisesti ole sosiaalinen ihminen ja tarvitsen paljon omaa aikaa. Tämä meissä on yhteistä. Yksinolo on minulle luontaista, mutta harvoin mahdollista, koska itse olen perheellinen. Minua on paljon "syytetty " siitä, etten jaksa olla ystävien kanssa tekemisissä, etten pidä ystävyyssuhteita yllä. Ehkä nyt saan maistaa omaa lääkettäni. On tosi harvinaista, että joku ihminen kolahtaa minuun siinä määrin että olen itse enemmän vaatijan roolissa.
Kirjoituksessasi tosiaan kolahti se, että ystävyys ei ole vaatimusta. Se on totta. Siihen olen varmasti tässä sortunut. Enkähän minä voi syyttää ihmistä siitä, ettei hän halua tai kykene antaa ystävyyteemme samalla volyymilla kuin minä. Mutta ehkä on silloin syytä minun höllentää ja osin päästää irti. Antaa aikaa ja tilaa.
Se on niin, että kun sielu on niin yksinäinen aina ollut ja ihan sattumalta sitten löytää ystävän, jonka kanssa kohtaa syvällä tasolla, se on niin harvinaista, että... Että nolottaa suorastaan, kuinka tärkeäksi toinen ihminen muodostuu. Nolous johtuu siitä, että yllättäen tulee kovin haavoittuvaiseksi.
Ps. Aloitteellisuudesta: juuri sitähän aloitusviestissäni marisin, että en enää jaksa olla aina se aloitteellinen, pyytää, ottaa yhteyttä jne. Ystävyys on vastavuoroista ja siinä mielessä olen kyllä oman osani tehnyt, enkä aio tehdä enempää.
Juuri näin on. Tätä ystävyysasiaa pitää nyt opetella olan kautta. Lopulta se varmaan onnistuu. Vielä taitaa olla vähän matkaa.