Kuka/mikä tänään on löytynyt?

Onhan tuo soinut milloin käsilaukussa, milloin taskussa. Kerran jopa Face kautta naputeltu soittopyyntö ja hetihän se löytyi.
Eipä sentään ole kiinnikasvanut kämmeneen onneksi ,..nuorisosta en ihan varma olekaan,...

Onneksi soi!
Useinhan sitä toivoo, että olisi varapuhelin, jolla voisi soittaa vakipuhelimeen, kun se on taas joutunut hukkaan. Naisväellä kun ei ole vaatteissaan taskuja.
Nyt olen oppinut pitämään sitä olan yli riippuvassa irtotaskussa. Siinä se pitää minulle seuraa, kun kilahtelee silloin tällöin vastaanottaessaan jotain tietoa.

Niinpä on, että tavarat tuppaavat häviämään jonnekin. Puhelin katoaa laukun uumeniin muka ja löytyykin sitten kotoa nätisti pöydältä. Sillä välillä olen jo ehtinyt luulla sitä varastetuksi tai lopullisesti kadonneeksi. Silmälasit olen kadottanut vaikka minne, jääkaappikin on ollut mm. niiden paikkana. Onneksi on varalasit. Tuntuu, että jos on monta asiaa pohdittavana tai kiire johonkin, nämä arjen askareet joko tuppaavat unohtumaan tai kadotan tavaroita kuin maan nielemänä. Kaikki ovat löytyneet omilta jäljiltäni, kun muistelen, missä olen liikkunut.

Se hyöty tästä on, että olen nauranut itselleni ja touihuilleni monta kertaa. Se on terveellistä.