Poikien äidit

Äitien päivä on turha päivä,
moni äiti varmasti tuntee ittensä huonoksi äidiksi vaikka on koko sydämensä rakkauden antanu lapsilleen,
maailma vie lapset mennessään omaan elämäänsä,

raamattuki käskee lasten kiinittyä puolisoonsa ja erota vanhemmistaan,

onhan puhelin keksitty,
saan kuitenki aina puhelimella onnentoivotukset
vaikka en suuremmin niitä tarvikkaan,
riitää vain puhelu ja kuulumisten vaihtaminen,

tärkeintä on että itse aikoinaan kävin omaa äitiäni aina katsomassa,

myöhemmin kun äitini oli jo pois nukkunu kävin äitienpäivänä haudalle viemässä kukan,

nyt asun kaukana , vain ajatus lentää häntä muistellen,
seurakuntaa hoitaa nyt hautuumaan
vie kukan puolestani,
joskus jos jaksan vielä matkustaa käyn kyllä katsomassa vanhempieni hautaa,

olen tullu vanhaksi, en kaipaa enään minkäänlaisia juhlapäiviä, koen kaikki juhlapäivät rasiteeksi,
osaa olla onnellinen aivan yksikseniki,

puolisoni nukkui pois,
silloin kun hän eli ja olimme aivan kahden hän aina muisti lasten puolesta äitenpäivän ja muutki merkkipäivät ,
hän antoi nuorena kirjottamansa kauniin kukka-onneittelu- kortin,
jossa luki onnen toivotukset
27 vuotiaalle rakkalle, heh, heh,
olin ikuisesti 27 vuotias hänelle, kymmeniä vuosia, kuolemaan asti,
hän kaivoi aina saman kortin kätköistään,
toi lämmöllä aina saman kortin kaikkina merkkipäivinä, heh,
se oli tosi lämmöllä ja rakkaudella ajateltua huumoria,
oijoi ku ihan ikävä tuli taas,


elämä on koulinu ja opettanu, ihminen oppii elämään yksinki,
lapset on laina vain,
se riittää kun puhelimella kuulee kuinka heillä menee, ja mitä elämään kuuluu,

hyvää äitienpäivää sinulle tuntematon ystävä.ikävä,että sinun lapsesi ei pääse tai ei kerkiä luoksesi,molemmat on kyllä tekosyitä.voisin kirjoitellu sinulle jos saisin osoitteesi,olisi kiva saada uusia tuttavuuksia.laita sähköposti osoitteesi niin kirjoittelen sinulle ja laitan oman osoitteeni. terkkuja olli

Onko sitä jatkunut jo pitkään, tai käykö lapset jollain vuorotyylillä. Viestin lähettäminen on nykyisin helppoa ja sopii ihmetellä jos sen vertaa ei vaivaudu. Toivottavasti mistään välirikosta ei ole kysymys. Pahimmillaan jos kaikki unohtaa siksi kun ei ole toiselle tarpeellinen. Muistuta joskus että olisit kiitollinen yhteydenotosta/käynnistä. En oikein jaksa äideistä uskoa mitään pahaa. Ne kasvattaa lapset kykyjensä mukaan. Minunkin äiti on jo poissa lähetin aina onnittelukortin jos en käymään päässyt. Lähetän sinulle lämpimät äitienpäiväterveiset ja pikku halit.
T: 66 vuotias Markku leski

Minusta äitienpäivä on aina ollut vaivaannuttava ja huonon omantunnon päivä. Ei minua pidä juhlia sen enempää kuin muitakaan perheenjäseniä. Ei ole tyttärien päivää, ei ole poikien päivää, ja viattomien lasten päivä on vain merkintä allakassa joulun aikoina.
Äitienpäivänä meillä juotiin ehkä paremmat pullakahvit aamulla ja lapset olivat tehneet kortit. Minä ymmärrän, että ne olivat lapsille hyvin tärkeät. Ne tehtiin suuren salaisuuden vallitessa koulussa ja tarhassa ja TADAA - äitienpäivän aamuna ne olivat äidin kahvikuppia vasten nojallaan.

Muuta juhlimista en halunnut enkä vieläkään halua. En usko, että olen ollut se pullantuoksuinen ihana äiti, joka "kevään tuoksuisessa illassa vaiti vaeltaa", uhrautuu viimeiseen asti ja luopuu kaikesta lastensa vuoksi. Päin vastoin, aina kiireinen, aina rahaton, aina tuskainen, mistä otetaan rahat lasten talvikamppeisiin ja harrastuksiin. Ei ikinä Linnanmäelle, ei reissuille, aina oli matti kukkarossa. Ei voinut mitään, ja sille sain monet itkut itkeä lasten pettymystä katsellessani.
Niin että . . .
Ihan vaan tavallinen naisihminen, jolle siunaantui mukavia lapsia. Nyttemmin jo lapsenlapsia, jotka viettävät äitienpäivää omien äitiensä kanssa.

Toivotan Satuvihreemummille hyvää Äitienpäivän iltaa nirkostakin ohuempi pirara linssissä. Olen ikämies. Vanhempieni haudalle olisi päivän ajomatka.
Laitan tässä kevään tuoreet virtuaaliset valkovuokkokimput sekä Satuvihreelle, että äitini haudalle.

Onnea vain kaikille suomenäideille, tulee sydämmestä.

Aloittajalle myötätunnon sana: pojat nyt vaan on tuollaisia, joillakin ymmärryksen empatia on pahastikin hukassa. Mutta sama se on joidenkin tytärtenkin kanssa. Käytös ei varmastikaan ole suoraan verrannollinen äidin tai isän toimimiseen vanhempina.

Jos on ollut niin hyvä äiti kuin on osannut, niin kyllä sen pitäisi / olisi pitänyt riittää. Joillakin lapsilla vaan on olleet odotukset suuremmat kuin äidin mahdollisuudet pönkittää ja siloitella lapsen tietä. Niin minä asian ajattelen. Edestään löytävät. Vaikka eihän äidit eikä isätkään sitä lapsilleen toivoisi vaan pikemminkin viisautta toimia paremmin kuin omat 'tyhmät ja merkityksettömät' vanhempansa.

Kiitos teille ystävät viisaista ajatuksista, sanoista ja haleista. Ne kovasti mieltä lämmittivät. Huomenna onkin sitten uusi päivä, jolle ei odotuksia juurikaan ole. Nämä omat odotukseni minut ovat pettäneet ei muut.

Minä voin kyllä toivottaa sinulle onnea. Rakkaus kuuluu sinulle yhtä hyvin kuin kaikille muille. Rakkaudessa voit kohdata onnenkin.


On kauhistuttavaa jos et ole onnea elämässäsi kohdannut. En ole minäkään, mutta en olekaan äiti.

Myöhästyneet onnittelut aloittajalle ! Elämä on monimuotoista kiireistä ja kovin sitovaa perheissä , keskitytään siihen lähimpään piiriin . Yhteydenpito venyy ja siirtyy pitkin vuotta . Minun tilanteeni on hyvä sillä olen lapseton eikä sukulaisuutta ole mielessä . Mut onnea Sinulle olethan joskus kantanut vastuun tulevista .

Vaikka saitkin jo hyviä vastauksia aloittaja, tekee vielä mieli vastata.

Minäkin sanoisin, että älä ota itseesi. Aika nyt vain on tällainen. Ydinperheeseen ei välttämättä enää lasketa isovanhempia ja jos lapset ovat aikuisia ja perheellisiä, se tuntuu riittävän heille. Elleivät he tarvitse hoito- tai rahallista apua..))

Eihän se mukava tapa ole: katkaista eräänlainen traditio, jossa vanhemmat/isovanhemmat sentään otettiin lukuun. Heitä kuultiin ja kunnioitettiin
perinteiden ylläpitäjänä, hiljaisen tiedon haltijana.

Nyt kaikilla on internet ja sosiaalinen media, nyt tartutaan hetkeen..."Vanhat asiat", vanhat ihmiset eivät kiinnosta, viihdearvokaan ei taida olla kummoinen...

En silti antaisi periksi. Entä jos kutsuisit poikiasi kylään, pitkään ja sitkeästi ?
Antaisit aikaasi, mutta et odottaisi mitään. Ajattelisit: "mitä siitä vaikka minua ei rakasteta, minä rakastan" (Tsehov).

Ja aivan varmasti aloittaja, sinä olet ollut hyvä äiti, Ainakin riittävän hyvä..))

Minä voisjn ensi äitienpäiväksi tulla luoksesi viettämään äitienpäivää kanssasi. Juotaisiin kahvit ja loppupäiväksi siirryttäisiin makuuhuoneeseen jossa "pitäisin sinua hyvänä" samalla kutsuisin sinua äidiksi. Voisin jäädä aamuun asti ja ottaa uusiksi vielä ennen kotiinlähtöäni. Laita viestiä: [email protected] jos kiinnostaa.

Kuulemisiin äitiseni <3