voiko itsetunto olla ihan hyvä

Voi olla. Ovat kaksi eri asiaa.

Itsetuntemus on sitäkin, että ymmärtää huonommat puolensa, kuten huonon itseluottamuksen ja syyt siihen.

Ennen kuin aloitamme, on hyvä tietää itsetunnon ja itseluottamuksen ero:

Itsetunto = oleminen
Itseluottamus = tekeminen

Itseluottamus on yhteydessä tiettyyn taitoon – tiedät, että olet hyvä jossakin. Uskot itseesi. Sinulla on ehkä hyvä itseluottamus tanssiessasi, mutta huonompi korkeutta hypätessäsi, sillä et ole siinä yhtä hyvä. Itseluottamus voi vaihdella päivästä päivään ja sitä voi pönkittää ulkopuolisilla kehuilla tai tilapäisesti esimerkiksi alkoholin vaikutuksenalaisena. Itseluottamusta voi myös nopeasti harjoittaa.
Itsetunto taasen on pohjimmiltaan sitä, että ihminen tietää sisimmässään olevansa arvokas. Että hän tietää oman arvonsa ja tietää olevansa riittävä ja tärkeä juuri sellaisena kun hän on, huolimatta siitä, kuinka hyvin hän esim. suoriutuu jostain asiasta. Itsetuntoon lasketaan yleensä myös se, että ihminen tietää kuka on - eli itsetuntemus ja tietynlainen käsitys omasta itsestään. Tässä yhteydessä mukaan tulee myös termi omakuva. Omakuva tarkoittaa sitä, miten jokainen ihminen kokee oman itsensä: eli miten itsensä käsittää ja minkälaisen kuvan luulee muiden saavan omasta itsestään. Itsetunto ja omakuva liittyvät vahvasti toisiinsa. Kokonaisuudessa kyse on siitä, kuinka hyvin itsensä tuntee ja miten omaa luonnettaan käsittelee. Itsetunto on mm. sitä, että uskaltaa seisoa mielipiteidensä takana ja olla oma itsensä. Itsetunto on myös sitä, että itseluottamus ja varsinainen olemus ovat tasapainossa suhteessa toisiinsa (eli se, kuinka hyvä luulee olevansa ja se, kuinka hyvä oikeasti on). Etenkin teini-iässä monet etsivät omaa identiteettiään ja ”omaa itseään”, jolloin itsetunto ei välttämättä ole korkeimmillaan.


https://www.decibel.fi/tietoa/mieli/itsetunto-ja-itseluottamus

3. Vahva itsetunto ja heikko itseluottamus
Arvostamme itseämme ja pystymme seisomaan meille tärkeiden asioiden ja arvojen takana. Olemme kuitenkin epävarmoja omista kyvyistämme. Emme usko saavuttavamme tavoitteitamme ja pelkäämme yrittämistä ja epäonnistumista. Tämä yhdistelmä ei ole vaikein paikattava. Itseluottamus vaihtelee joka tapauksessa elämän aikana ja tilannekohtaisestikin. Itseluottamusta on kaiken lisäksi melko helppo vahvistaa. Itseluottamuksen vahvistamisesta voit lukea vaikka tästä kirjoituksesta.


https://blogit.terve.fi/stressitohtori/itsetunto-ja-itseluottamus-tasapainoon/

Minulla on just noin ollut asia. Itsetunto on asia johon pohjan saa lapsuusaikoina. Kasvatus luo sen hyvän pohjan itsetunnolle. Se minulla on ollut ihan hyvä, vaikka luonnollista parina päivänä näkyvää laskua saattaisi esiintyä vaikkapa hormonaalisten syiden takia. Perusajatus minulla on kuitenkin ollut että olen riittävän hyvä ja arvokas ihminen.

Minulla oli sellainen elämänvaihe jossa kohtasin vain vastoinkäymisiä, niin parisuhde, ystävyys, opiskelu/työ ja terveydentila kentillä. Jokainen hetki kun usko nousi että jossain onnistuisi, niin hommat lopulta meni pieleen. Parisuhteessa sain pahimmat kolhut koska olin suhteessa jossa oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Väkivalta henkisenä kohdistui eniten persoonallisuuteeni ja kaikeen mitä tein ja olin sekä edustin. Mutta kaikki muutkin osa-alueet pääsivät henkisen väkivallan kohteeksi jonkin verran. Suhteessa sain pahimman ns. haavan itseluottamukseeni.

Minua myös yritettiin haukkua ja latistaa hyvästä itsetunnosta. Naurettiin että sieltä kävelen selkä suorana ja katse eteenpäin suunnattuna itsevarmasti kuin narsisti konsanaan... näin hän sanoi.. Itsetuntoani yritettiin saada laskettua. Se oli kuitenkin vahvempaa tekoa kiitos minun kasvattajani joka rakasti minua ja antoi minulle perustunteen että kelpaan sellaisena kuin olen.

Itseluottamus kuitenkin lähti suhteen aikana kovaan laskuun. Suhteen jälkeen oikeastaan sen suhteen aiheuttamien haavojen takia lähti sitten lahoamaan monella elämänalueella asiat. Paljon hetkiä jolloin epäonnistui johti siihen että itseluottamus romahti ihan pohjiin

Tuijotin työhakemuksia miettien että miksi haen kun ei minussa ole mitään millä tuossa työssä selviäisin, vaikka minut valittaisiinkin työhön.

Suhdepuolella mietin että en minä osaa ja ei kannata edes yrittää. Entiseni sanat vain kaikui päässäni joissa hän minua vähätteli ja mietin että olen vain pettymys joten miksi edes yrittäisin enää..

Yhtäkkiä en enää luottanut osaamiseeni enää missään asiassa ja samalla muutuin araksi, ujommaksi, pelokkaaksi ja kaikkea vältteleväksi..

Pahimmillaan koin ihan jonkinlaista paniikki/yleistynyttä ahdistuneisuutta kaikissa tilanteissa joissa minun olisi jotenkin pitänyt näyttää osaamistani tai tehdä ylipäätään jotain..

Itseluottamus kyllä siitä on vuosien aikana hiljakseen noussut ylöspäin. Sitä on positiivisen kokemukset ja onnistumiset hiljakseen nostaneet. Kun olen vain huomannut pessimistisen ennakkoasenteeni jälkeen että minähän osaan ja tämähän sujuukin.

silti minussa kulkee edelleen jokin entiseni piru tuossa mukana joka aina välillä kuiskii minulle toistona niitä mitä hän silloin minulle halusi minusta uskotella. Silloin muuten araksi ja ahdistuneeksi ja alan pelkäämään yrittämistä epäonnistumisen takia. Itseluottamus tekee notkahduksen alaspäin.

Yritän ponnistella ja taistella vastaan ettei entiseni kaikki vähättelyt puske ajatuksiini mutta välillä ne tulee ja silloin jäädyn ja lamaannun