Larssi ym. VL:ät minä rukoilen ; kuunnelkaa minua.

Minä pyydän teitä että vastaisitte minulle mitä mieltä olette. Myös pyydän että jotku vl;ät muuttaisivat asenteita ei- vl:iä kohtaan,sekä maailmasta tulleita vl-iä kohtaan, sellaset ainakin jotka tuntevat olevansa parempia kuin ihmiset jotka tulevat ulkopuolelta.
Siis toivosin koko sydämmestä; että vl;ät haluaisivat auttaa ulkopuolella olvevia ihmsisiä.
Siellä tapathuu niin kamalia asioita että kun ihmiset tulee vl:uskoon, vaikka se paha mitä on tapahtunut ei itsestä johdu, mutta siinä on paljon sellaista mistä tuntuu, että tuskin minäkään koskaan ulkopuolisille ihmisille uskalstaisin puhua jos ei tätä palstaa olisi.
Täällä jaksan kirjoittaa. Siis ihmisen pitää olla näin vanha, että melkein 60 vuotta, ennenkuin jaksaa puhua.
Mikähän tarkoitus Jumalalla on tällaisessa että tällaista on sallinut tapahtua kohdallani.
Älkää vaan kysykö että enkö ole näitä anteeksi antanut, ei se siitä ole kiinni, mutta toivon että vl:ät osaavat ajatella, että ihmisillä on myös henkinen puoli, Ja on rajansa kuinka paljon ihminen kestää.
Minä olisin sortunut jo aikoja sitten, jos en olis löytänyt vl-uskoa alle 20;senä.
Siis lapsuuteni on ollut yhtä kärsimystä.
Ensimmäinen muisto minkä muistan on lapsuudestani, että nukuin pikku-tyttönä isän ja äitin isän keskellä. Toinen työnsi kädet housuihini, ja uskon että hän oli isäni, koska myöhemmin, hän 13 vuotiaasta lähtien teki tätä samaa ja lipsutteli sormiaan jalkojeni välissä.
Siihen asti kunnes löysin vl:ät kunnes tein parnnuksen vl-uskoon ja nämä alkoivat sitten auttaa minua.
Olin niin viaton, että en edes tiennyt miksi isä tällaista tekee, ja samalla kotona varotetaan vieraista miehistä.
Isäni järjseti äitin aina pois siksi aikaa. Vejeni soitti vasta ei siitä niin kauan ole, ja kysyi minulta että onko tällaiset asiat totta, koska yksi siskoistani on sanonut että isäni on häntä yrittänyt. Vastastin, kyllä kaikki on totta, ja että hän on yrittänyt toistakin siskoani. Hän sanoi ja että äitini on ollut isän puolta. Mutta, hän lisäsi;" Me kaikki rakstamme sinua." Tällä hän tarkoitti sisaruksiani.
Sinulla on paha isä hän sanoi sitten, tämä veljeni ei ole vl.
Meitä oli siis kolme tyttöä mutta kaikkia isäni on yrittänyt. Mutta vaan minut hän sai sellaisen pelon alle että pystyi tekemään tätä ja muutakin mitä halusi vuosi kausia .
Eräs vl sanoikin, että isä on minut valinnut "uhriksi" koska en puhu. Ja että jos hän olis siskolleni tehnyt saman, se ei olis pysynyt sisällä.
Lopussa kun hän yritti työnttä eka kerran siiintä siisääni, silloin juoksin erään vl-poliisin luokse. Ja olin niin väsynyt, että matkalla kuulin "meidän" auton äänenen. Ja minulle tuli kauhun tunteet, kun luulin että isäni jälestää minua ja on löytänyt minut. Ja juoksin erääseen pihaan karkuun pimeän turvin ajattelin juosta piiloon. Mutta kun pysähdyin, ja katsoin sitten siellä pihalla, ei mitään autoa tullutkaan. Nyt ymmärrän että minulta oli vaan hermot mennyt ja kuulin olemattomia.
Kun lapsena eskysin, en ollut vielä varmaan koulussakaan ja minut poliisiauto toi kotiin, isäni heitti puukolla. Mutta se osui seinään ja ja isä oli raivoisssaan. Ja silloin hän kirosi. Hän myös kävi kapakassa, vaikka aina hän kerskui, että ei se viina häneen vaikuta.
Kun en voinut syödä riisipuuroa, isäni syötti vaan lautasellisen minulle, hän ruukasi sanoa äitille: "Kato näin helppoa se on, ja eipä ne pennut minulle sano vastaan." Menin äitin perään ksvimaalle ja oksensin kaikki ulos.
Isäni laittoi jotain kummallisia ruokia ja kun veljeni oksensi. Isä raivostui, veljeni sai muistaakseni säköjohdosta takamuksille silloinkin. Eikä se ollut vaan silittelyä. Isäni purki raivonsa samalla lapsiin, eikä koskaan lopettanut ennenkuin takamukset oli lapsilla mustana ja lapsi puolikuollut. Ja aina tällasen jälkeen oli takmukset mustana.
Kerran karkasin kun olin saamassa isältäni selkäsaunan ja menin naapusin leikkimökin alle, ja olin varmaan siellä noin 10-vuotiaana tyttönä
tunti kausia, ja olin niin peloissani, että kauhun tuntee tulivat. Kun ajattelin että se selkäsauna vaan jatkuu. jos sisaruksen löytävät minu. Heidät oli laitettu hakemaan minua, ja yski kurkisti lekkkimökin alle jossa olin. Minä luulen että hän ei voinut olla näkemättä minua. Ja niinpä varmuuden vuoksi juoksin erään koulukaverini kotiin. Kuna hänen äiti näki takamukseni hän kauhistui ja sanoi heti, tämä pitää ilmoitta sosiaalilautakunnalle. Mutta hänen isänsä komensi minut kotiin jonkin ajankuluttua, ja lopulta kun menin kotiin.Äiti muistaakseni jatkoi selkäsaunan antoa, koska karkasin.
Monet kerrat isäni on minut ja sisarukseni pieksänyt sotilasvyöllä niin että minun ja sisarukseni takamukse oli tämän tästä mustansinisenä. Minä piilotin, tämän vyön, mutta isäni otti käyttöön sähköjohdon. Ja sanoi aina, "meijän pennuille ei riitä tavallinen
vitta."
Kun veljeni oli pelannut pajatsoa ja vienyt sellasia rahjoja sinne jotka ei kuulunut. Heräsin keskellä yötä kun kuului veljeni hirveä huuto. Isäni pahoinpiteli häntä ja kurisiti häntä kurkusta. Äitini huusi viersestä: isä rakas älä tapa sitä lasta.
Tämän ohella pyssyillä pelottelua, ja että jos minä puhun mitä on tapahtunut, niin isäni kertoi, että hänen tarkoituksensa on tappaa meidät molemmat, siis ajaa vaikka autolla johonkin että molemmat kuolemme.
Kun tulin koulusta kesken kotiin, erään kerran olin silloin jo nuori, niin kaaduin ja takki repesi.
Kun menin kotiin, äitini sanoi isälle ylimielisenä ; "kato minkä takia tuo tyttö tuli koulusta kotiin." Isäni sanomatta sanaakaan kaatoi minut lattialle ja hakkasi päätä lattiaan.
Olin silloin kauppakoulussa.
Menin kouluun takasin ja eka kerran tuli purkaus; itkin niin että varmaan tärisin ja sanoin epätoivoisella äänellä koulun konttorissa istuvalle naiselle; "Hakekaa rehtori". Tässä tilanteessa olin menettänyt kontrollin täysin ja itkin vaan. Rehtori tuli ja selitti että viedään se takki korjattavaksi. " Ei, ei," itkin vielä enemmän". Lisäsin; "Jos isä saa tietää, että olen puhunut saan selkään".
Karkasin kotoa, ja olin muutaman päivän pois.
Isä oli laittanut poliisikuulutuksen ja minut otettiin tullissa kiinni, yrititn paeta Ruotsiin.
Mutta minulla ei ollut paikkaa mihin mennä, vaan iman päämäärää yritin paeta.
Tietämättä mitään mitä oli isäni kanssa tapahtunut sängyssä, veljeni tuli isäni kanssa hakemaan minua. Isäni tuli takapenkille ja hali minua , inhosin tätä. Mutta en taaskaan uskaltanut puhua mitään.
Sitten isä myös kertoi, että kuinka mies pitää huonona naisena jotka tekevät seksiä avioliiton ulkopuolella ja hän ei voi olla kun äitin kanssa vaan. En ymmärtänyt yhtään mitään.
Isä siis sai rauhassa jatkaa niin kuin ennenkin, minä rakensin niin vahvan muurin ympärilleni, niin että kukaan ei päässyt sen sisälle, mutta minä en myöskään päässyt siitä uos.
Olin kyllä välillä ihastunutkin johonkin poikaankin, mutta ei koskaan mitään sen kummempaa tullut poikein kanssa. Joskus yritti tulla poika ja lähestyä minua, lukkiinnuin. Enkä edes tiennyt, mitä tehdä, miten seurustellaan.
Siis
Aina minulla oli kauhun tunteet ja vapisin kauttaaltani pelosta kun näin että, nyt se isä taas suuttuu.
Kerran hän heitti pirtin pöydän nurin ja siinä meni asiat ja kaikki. Äiti pyysi,että isä lopettais. Itse sain silloin sellasen kohtausken alle 20-kymppisenä, että minusta tuntui, että muisti meni ja tuli tunne että piti lähteä juoksemaan vaan pimeään metsään ilman päämäärää.
Mutta silloin siskoni tuli ja yritti houkutella saunaan minua. Hän tuli vähän ajan päästä uudestan. Myöhemmin hän kertoi, ettei voinut minua yksin jättää koska olin aivan kalpea.
Kun kerran karkasin kotoa niinkuin edellä kerroin vl:poliisin luokse ja kerroin kuinka isä oli menetellyt. Ja uhannut monta kertaa että hän ampuu minut. Jos jotain sanoin kärsimättömästi, hän otti ja nipisti että tuli mustelma käsirvarteeni.
Siis kun kerroin mitä oli tapahtunut uskovaiselle vl-poliisille, hän kysyi onko tämä kaikki totta, vastasin, että on. Silloin hän puki keskellä yötä vaatteet päälle. Vaimo sanoi, että älä nyt keskellä yötä. En voi olla menemättä omantuntoni vuoksi, vastasi tämä poliisi.
Ja aamuyöllä vai oliko se aamulla isäni pidätettiin ja poliisit hakivat aseet myös.
Isä sai kolme vuotta vankeutta. Niin, vähän totesi eräs uskovainen.
Mutta sattui että oli presidentin armahdusvuosi juuri silloin kun isä vapautettiin. Ja isä pääsi muistaakseni pulella ajalla vankilasta ulos.

Sillä kirjoitan, kun näen toisista vl:istäkin, että he eivät edes ymmärrä minälaisen painneen alla epäuskoisessa kodissa voi lapsi ja nuori olla.
Jos vanhemmilla ei ole asiat kunnossa, se on tarttunut lapsiin ja nuoriin. Ja jos he haluvat valoa elämään kuten itsekin rukoilin Jumalalta apua. Vanhemmilla voi olla ilmitulon pelko ja he voi pahoinpidellä lastaan ja nuorta, kuten minunkin vanhemmat teki kun tulin vl:uskoon ja he eivät enää pystyneet muuttamaan minua.
Mutta nyt oli jo vl:ien tiedossa mitä tapahtui, ja he alkoivat tukea minua.
Siitäkin huolimatta, vaikka isäni kuuluutti heille, että minua ei tarvi uskoa, että valehtelen. Tunsin voimattomuutta, olin niin yksin. Sanoin epätoivoisena eräälle vl_puhujalle;
"Kukaan ei usko minua." Kukaan ei usko isääsi" hän sanoi.
Kun vl-poika tuli luokseni eka kerran, tunsin että siinä oli vahvempi ihminen kuin itse olin.
Tunsin heikoksi itseni, mutta yritin peittää sen.
Keitin kahvit koska hän oli lähtenyt saatolle, ja matka oli pitkaä. Hän kertoi myöhemmin, että minusta näkyi, että olin peloissani.
Halusin olla kuitenkin rehellinen, enkä leikkiä miehen tunteilla. Kerroin hänelle että ei minulla ole mitään tarkoitusta alkaa seurustelemaan. Mutta samalla pelksäsin suunnattomasti miestä, mutta en uskaltanut sanoa sitä hänelle.
Kun hän lähti pyysin, että hän ei enää toista kertaa tulisi. Mutta hän ei jättänytkään minua, vaan pyysi että saisi vielä toisen kerran tulla.
Sanoin että en jaksa. "Jos me yritettäis yhdessä" hän yaritti houkutella.
Säikähdin, sitä että tunsin, että hän on niin vahva ja samalla pelksäin sisimmäsäni suunnattomasti, mitä se tuo tullessaan jos mies tulee elämääni, pekäsin tulevaisuutta ja kaikkea. Voimani valahti maahan, pyörryin. Tämä tuntui liian vaikealta. Tunsin että en mahtanut miehelleni mitään, hän oli niin vahva.
Annoin hänelle luvan tulla toisen kerran vaan siksi että yrittäsin sitten kuitenkin selvittää tämän asian ja sanoa sitten että sitten se on loppu tämä. Mutta sanoin sen siksi koska olin niin epävarma.
Kerroin kahvitellessa mitä oli tapahtunut isän kanssa, halusin olla rehellinen. Ja odotin että koska hän lähtee, koska luulin että hän tekee sen, kun kuulee mitä on tapahtunut. Ja tunsin itseni niin arvottomaksi, että kärsin siitä. Mutta hän sanoo, että eihän tämä ole minun syy.
Tämä helpottaa minua että saan kertoa täällä ja tyhjentää sisimpäni. Sen vuoksi kerron, että jos tämä vähän muuttaa ihmisten ajatuksia, myös vl:ien, että he auttasivat näitä ulkpuolisia. Ihminen näkee ulkokuoren vaan, mutta Jumala näkee sydämmen.
Haluaisin oikein polvillaan rukoilla erikoisesti; vl:ät että puhuisitte näistä asioista ja yrittäisitte auttaa ulkopulisia, erityisesti lapset ja nuoret ovat puolustuskyvyttömiä.Siellä se kova kuori ulkopuolisilla voi olla pelkoa, eikä uskalla puhua, kuten minullakin.
Mutta vl:miehelläni oli avaimet sisimpääni.
Jumala on kuullut rukoukseni ja auttanut.
Katselin erästä kirjamainosta vasta; Se kertoo siitä, että mies yritti vaimonsa tappaa ja otti sitten oman 14 vuotiaan tyttönsä tyttö-vaimoksi, joka sai tälle 2 lasta. Tämä on tosi tarina.
Se on tosi asia että hätä tämän maailman on suurempi kuin luullahan.
Olen yrittänyt jos olen virheitä tehnyt lasteni kanssa yrittäää pyytää anteeksi. Ja olen todella yli voimien yrittänyt perheeni eteen , juuri sen vuoksi koska itselläni on tausta niin raskas.
Iman vl:iä en olis selvinnyt. 2 veljeistäni sortuikin huumesisiin. Toinen on tappanut itsensä ja toinen luultavasti on päässyt eroon niistä. Mutta jokaista sisarustani on kai psykologit joutunut auttamaan.
Minustakin sanoi psykiatri, että minusta on tullut heikko isäni vuoksi. Mutta nyt tunnen itseni vahvaksi koska olen jakasnut täällä puhua.
Ja jaksan sen vuoksi puhua, että koska vl:ät on minua auttanut niin paljon, niin toivon että kun he tämän lukevat haluavat auttaa muitakin hädässä olevia. Sillä niitä on paljon, siis avun tarpeess olevia, maailmassa, mutta ei tiedä mistä ja miten apu löytyy, siksi on huumeita itsemurhia ym. Ja tämä on vaan lisääntynyt
maailmassa.
Olisin kiitollinen vastauksesta tähän viestiini.