Olen menettänyt mielenkiintoni minua ennen kiinnostaneisiin asioihin ja ihmisiin. Tunnun saavan aina pienen ahdistus/ärtymys purkauksen, kun joku tulee kotiin tai pihalla ajaa äänekäs auto.
Kaikki vaatii kauheasti energiaa. Istun ruokapöydässä syömisen jälkeen yleensä puolituntia, koska ei ole yksinkertaisesti energiaa liikuttaa jalkoja tai käsiä. Usein vain silmäni liikkuvat ja nekin laiskasti, vaikka joku puhuisi minulle ja olisi tarve vastata.
Pääkoppa ja liikkeet sujuvat välillä etanan tasolla. Hampaiden pesemiseen voi mennä 15-30minuuttia. Unohdan välillä mitä joku sanoi tai mitä olin sanomassa. Minulta kysytään miksi nauran, mutta en enää muista syytä.
Tunteet ovat hyvin sekavia. Useimmiten olen joko ärtynyt tai miellyttävästi en mitään. Aina kun alan kyseenalaistamaan vointiani tai muuta, tunnen itseni ”yli-onnelliseksi”
Mutta: En kuitenkaan ole surullinen. Tunnen voivani (henkisesti ja fyysisesti) ja nukkuvani yhtä hyvin kuin viimeksi 7 vuotiaana, eli todella hyvin! Minulla on hyvä itsetunto eikä aiemmin jännittävät asiat (kokeet, lääkäritarkastukset ym.) ahdista.
Miten voi tuntea itsensä niin hyvävointiseksi kun ei joskus jaksa edes liikuttaa silmiään?
Kaikki vaatii kauheasti energiaa. Istun ruokapöydässä syömisen jälkeen yleensä puolituntia, koska ei ole yksinkertaisesti energiaa liikuttaa jalkoja tai käsiä. Usein vain silmäni liikkuvat ja nekin laiskasti, vaikka joku puhuisi minulle ja olisi tarve vastata.
Pääkoppa ja liikkeet sujuvat välillä etanan tasolla. Hampaiden pesemiseen voi mennä 15-30minuuttia. Unohdan välillä mitä joku sanoi tai mitä olin sanomassa. Minulta kysytään miksi nauran, mutta en enää muista syytä.
Tunteet ovat hyvin sekavia. Useimmiten olen joko ärtynyt tai miellyttävästi en mitään. Aina kun alan kyseenalaistamaan vointiani tai muuta, tunnen itseni ”yli-onnelliseksi”
Mutta: En kuitenkaan ole surullinen. Tunnen voivani (henkisesti ja fyysisesti) ja nukkuvani yhtä hyvin kuin viimeksi 7 vuotiaana, eli todella hyvin! Minulla on hyvä itsetunto eikä aiemmin jännittävät asiat (kokeet, lääkäritarkastukset ym.) ahdista.
Miten voi tuntea itsensä niin hyvävointiseksi kun ei joskus jaksa edes liikuttaa silmiään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olisiko kilpirauhasen vajaatoimintaa tai jodin puutetta? Raudan puutetta? Vaikuttaa joka tapauksessa vakavalta, lääkäri vois tietää jotain.
Olisipa jotain selkeää puutetta, mutta olen terve kuin pukki. Lääkärille kerroin miten joskus pysähdyn paikalleni ja pysyn siinä, neurologi tutki pääkopan, kaikki ok, ei keksinyt syytä, lähetti kotiin.
Okei... vaihdan kysymystä. Miten tämmöisistä asioista kerrotaan toiselle? Olen joskus yrittänyt vähän kertoa asioistani, mutta reaktiot ovat aina olleet kylmiä, vähätteleviä tai tuomitsemia. Tästä voisi helposti kutsua minua laiskaksi tai käskeä käymään enemmän ulkona. Tai ”sinulla on ongelmia. (Ole yksin niiden kanssa)”
Huoh.