puhuvilla miehillä. Ei "kovilla äijillä".
https://www.msn.com/en-us/health/wellness/new-science-proves-that-men-with-this-have-better-sex-lives/ar-AAxkcZE
Paras seksielämä on välittävillä, tunteista
harhat_alas
32
698
Vastaukset
- ei.homoille
Niin, HOMOseksielämä
- olet.ihan.pihalla
Sääli sinuakin.
- EdesUnissa
Tuo kai oli arvattavissa. Sen voisi selvittää itselleen vaikkapa kysymällä onko seksi enemmän tunnetta vai peli ?
.. Jeps.. Mutta, jos totta puhutaan, niin tuolla taidetaan tarkoittaa lähinnä BonoBoNarsuMarsu Pleijereiden "TunneSpeakPuhetta", joka ei nyt monesti ole mitään VilpitöntäSettiä.. ;P
.. PääMääränä.. NiinNo.. ;D- 565trt
Totta kai. Osa miehistä elää ihme harhoissa
Mutta jos ei ole kova äijä eikä siltikään osaa puhua tunteistaan niin on ilmeisesti kaikista huonoin seksielämä.
- antidoping
Ihmetyttää , ku jännämies/jonna luullaan kovixi paneskelijoixi
roinalla bodattu kroppa ja huumeet vievät libidon ja potenssin
moponkaltaiset narkit puuduttavat tuntoaistin eikä varsinkaan
naiset eivät tunne mitään puutuneilla häppäreillä ja klitorixellasa
miehen terska ja esinahkkin tunnottomana...
Tyypillisesti pyritään Viagralla (Halvempi Orionon Sildenafil)
aikaasaamaan erektio...siitäkään ei ole yhtäkään apua, ellei ole hinkuakaan
huumetokkurassa. Sinkkiasetaatti tehostaa testosteronia
mut narkkarit tapansa mukaan ottaa överimäärät
sinkki taas pakkaa eturauhasen tukkoon, eikä mälli lähde
teston liikakäyttö johtaa oligospermiaan l. mällin vähäisyyteen
neulanarkkarin suonet kutistuvat, eikä penixen paisvaiskudos saa
tarpeexi verta stondaamiseen ja puutuneen Pillun orgasmiin
jo alle kolkymppisenä jo joutuu unohtamaan sexyn lopullisesti
aerobinen liikunta edistää veren hapensaantia ja kulli on, kuin marmrikaulin - ergsdgargargargarg
No todistaako tuollainen kysely mitään, tietysti jokin tunteellinen sälli arvostelee parisuhteensa korkeammalle, myöskin seksin suhteen. Mutta eihän se että arvostelee jonkin tunnepohjaisesti tarkoita sitä että se olisi niin sanotusti totta, ja miten eri yksilöiden seksielämän laatua voi edes tarkkaan vertailla.
Oisko kuitenkin niin, että cowboyilla?
Tyyliin Tim McCraw.Se että tunteista puhuu ja niistä välittää, ei varmaan vielä parasta seksielämää saa.
Sitten kun tiedostaa itsensä ja hyväksyy oman seksuaalisuutensa ja toisen, voi saavuttaa jotain parempaa. Kyse ei ole antamisesta ja saamisesta, vaan yhdessä kokemuksen elämisestä. Seksi on paras tapa välittää tunteita, silloin kun sanat loppuu.
Joo, o. Hieno laji...Toisin sanoen
siinä vaiheessa parempi
kun ei ajattele yhtään mitään.
Antaa mennä vaan :D
Miettimisestä ei saa kuin päänsäryn ja sitten
loppuu kaikki muukin. Eli toimittava ennen päänsärkyä.
Jonkun asian takiahan sinne huvipuistoonkin mennään
-elämyksen. :) Hih..
Mjahas, olenkohan minä nyt vähän ylirasittunut...misspönttöuuni kirjoitti:
Toisin sanoen
siinä vaiheessa parempi
kun ei ajattele yhtään mitään.
Antaa mennä vaan :D
Miettimisestä ei saa kuin päänsäryn ja sitten
loppuu kaikki muukin. Eli toimittava ennen päänsärkyä.
Jonkun asian takiahan sinne huvipuistoonkin mennään
-elämyksen. :) Hih..
Mjahas, olenkohan minä nyt vähän ylirasittunut...No seksihän on oikeastaan aika uusi käsite. Kuten vapaa-aika tai romantiikka.
Kaikkia on varmaan ollut ajan sivu, mutta vasta vähänaikaa on ihmiset alkaneet sitä tiedostamaan.
Silti se ja nuo muutkin pitäisi tulla luontevasti. Ymmärryshän se on aina kaiken a ja o. Osaa heittäytyä, kuten täällä jotkut huumorin ja hauskan vietäväksi.
- kakkiaisten_hommaa
Joo, siinä kakka haisee kun tunteistaan lässyttävät pojat perskarvat sheivattuina harrastavat keskenään seksiä.
Useista aluksi niin tunteikkaista, avoimista miehistäkin tulee suhteen vanhetessa hiljaisia jurottavia ukkoja, joilla ei ole muuta sanottavaa kuin valittaa, jos jokin asia ei miellytä.
Näin myös täällä. 😞
Kaikki kauniit sanat ja tunteita tursuavat hetket loistaa poissaolollaan....- Ljygejjdeyi
Olisiko siinä pisteessä viisainta laittaa lusikat jakoon? Menee muuten itseruoskinnaksi se arki?
Ljygejjdeyi kirjoitti:
Olisiko siinä pisteessä viisainta laittaa lusikat jakoon? Menee muuten itseruoskinnaksi se arki?
Niin, minä kun haluan ajatella että tuo on ohimenevää kyllästymistä. Luonteeltaan itseensä kääriytyjä ja vähän ehkä antisosiaalisempi, kun minä.
Olen myös miettinyt, että mulla on nyt joku sokea piste jota en näe tai tajua. Murjottaminen omissa oloissaan joskus menee, mutta viikkokausia jopa kuukausia mua hämmentää. Ei mitään tarvetta puhua tai tehdä yhdessä mitään...
Rämpläämistä nyt joskus, mutta ei se nyt kaikki voi pelkkää seksiäkään olla...joku juttu on nyt vinksallaan, kun keksisi mikä.- pikaromanzzyt
LadyZorro kirjoitti:
Niin, minä kun haluan ajatella että tuo on ohimenevää kyllästymistä. Luonteeltaan itseensä kääriytyjä ja vähän ehkä antisosiaalisempi, kun minä.
Olen myös miettinyt, että mulla on nyt joku sokea piste jota en näe tai tajua. Murjottaminen omissa oloissaan joskus menee, mutta viikkokausia jopa kuukausia mua hämmentää. Ei mitään tarvetta puhua tai tehdä yhdessä mitään...
Rämpläämistä nyt joskus, mutta ei se nyt kaikki voi pelkkää seksiäkään olla...joku juttu on nyt vinksallaan, kun keksisi mikä.Onx kyseessä Se Oikea rakkaus , jos pitää vaan yhtä flikkaa jopa viikon, ennenku heittää kierrätyxeen?
Olisko siinä kyseessä ihan vaan lapsiperhearki? miehen ulkopuoliseksi olonsa tunteminen? sulla on sun opiskelut ja työt ja lapset ja vaikka mitä, mies ei ehkä vaan oikein enää osaa tuppautua siihen kuvioon, ehkä ajttelee häiritsevänsä jos vaatii huomiota eikä oikein osaa sitä antaakaan? veikkaan että nämä 2000-luvun ristipaineet saattaa olla liikaa itseensä käpertyvälle miesluonteelle. 50-luvun terveessä mallissa olisi mennyt kuin kala vedessä, silloin kaikki miehet on olleet sellaisia. On riittänyt kun on käynyt töissä ja tuonut leipää pöytään, vaimo on ollut kotona ja hoitanut lapsia. helppoa ja mukavaa kaikille. nykyään pitäisi miehen osata puhua höpöttää tunteistaan, osata järjestää ihania romanttisia viikonloppuja, tienata prkleesti, olla sosiaalinen, jne. Ei ne kaikille sovi, anna vaan miehes olla sellanen kun on, ehkä se siitä avautuu. Jos taas alat kovasti vaatimaan kaikenlaista se vaan ahdistaa ja aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta -> lisää ongelmia & lisää sulkeutumista.
Harmaaritari kirjoitti:
Olisko siinä kyseessä ihan vaan lapsiperhearki? miehen ulkopuoliseksi olonsa tunteminen? sulla on sun opiskelut ja työt ja lapset ja vaikka mitä, mies ei ehkä vaan oikein enää osaa tuppautua siihen kuvioon, ehkä ajttelee häiritsevänsä jos vaatii huomiota eikä oikein osaa sitä antaakaan? veikkaan että nämä 2000-luvun ristipaineet saattaa olla liikaa itseensä käpertyvälle miesluonteelle. 50-luvun terveessä mallissa olisi mennyt kuin kala vedessä, silloin kaikki miehet on olleet sellaisia. On riittänyt kun on käynyt töissä ja tuonut leipää pöytään, vaimo on ollut kotona ja hoitanut lapsia. helppoa ja mukavaa kaikille. nykyään pitäisi miehen osata puhua höpöttää tunteistaan, osata järjestää ihania romanttisia viikonloppuja, tienata prkleesti, olla sosiaalinen, jne. Ei ne kaikille sovi, anna vaan miehes olla sellanen kun on, ehkä se siitä avautuu. Jos taas alat kovasti vaatimaan kaikenlaista se vaan ahdistaa ja aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta -> lisää ongelmia & lisää sulkeutumista.
Noinhan mä olenkin yrittänyt asian ajatella, mutta sitten ne omatkin tarpeet on olemassa. Mä tarvin ja kaipaan kumppania jolle puhua ja jonka kanssa puhua. Ei nyt 24/7 ja liipa laapaa, mutta tubtee et on se mehenki. Se puuttuu...tai mä en koe sitä nyt olevaksi läsnä...
Tuntuu, että olen vaan ylimääräinen kuluerä tai ääni nurkissa. Aika ikävää. Mä huomaan, että taas se olen mä joka pyörii ympärillä ja koittaa revetä kaikkeen.
Kaikkien mieliksi. Ehkäpä mun tarviskin olla vähemmän läsnä, eikä tuppautua. Jos se tarvii ikävöidä tai ehkä se tarvii naisen, joka ei omistaudu liikaa....vähän semmosen tuun ja meen, kaipaile?
Turvallinen kotiemo tuntuu olevan tylsä jälleen kerran.LadyZorro kirjoitti:
Noinhan mä olenkin yrittänyt asian ajatella, mutta sitten ne omatkin tarpeet on olemassa. Mä tarvin ja kaipaan kumppania jolle puhua ja jonka kanssa puhua. Ei nyt 24/7 ja liipa laapaa, mutta tubtee et on se mehenki. Se puuttuu...tai mä en koe sitä nyt olevaksi läsnä...
Tuntuu, että olen vaan ylimääräinen kuluerä tai ääni nurkissa. Aika ikävää. Mä huomaan, että taas se olen mä joka pyörii ympärillä ja koittaa revetä kaikkeen.
Kaikkien mieliksi. Ehkäpä mun tarviskin olla vähemmän läsnä, eikä tuppautua. Jos se tarvii ikävöidä tai ehkä se tarvii naisen, joka ei omistaudu liikaa....vähän semmosen tuun ja meen, kaipaile?
Turvallinen kotiemo tuntuu olevan tylsä jälleen kerran.Joo, eihän se kivaa ole mutta et varmaan oo yksin, melkeinpä kaikilla lapsiperheillä varmaan tulee noita ongelmia. Ja lapåsrttomillakin eipä sillä.
Niin, ehkö se jos olisitkin vähän välinpitämättömämpi toimis herättäjänä. me ihmiset vaan ollaan sellaisia, jos totutaan etttä joku muu hoitaa me helposti aletaan ottamaan se itsestäänselvyytenä. Sitten jos ei hoidakaan ollaan loukkaantuneita ja järkyttyneitä, se kuitenkin saattaa herättää huomaamaan miten se tärkeitä juttuja se on toinen siinä taustalla hoitanut ilman isoa melua.
Joo, slisää miehell vastuuta ja touhua, sitten kun se on juttuja vähän aikaa hoitanut se on asianmukaisen kiitollinen kaikesta siitä mihin sä alat taas osalllistumaan. Vähän jo käy sääliksi ukkoa, jurotti itselleen lisähommia :DLadyZorro kirjoitti:
Noinhan mä olenkin yrittänyt asian ajatella, mutta sitten ne omatkin tarpeet on olemassa. Mä tarvin ja kaipaan kumppania jolle puhua ja jonka kanssa puhua. Ei nyt 24/7 ja liipa laapaa, mutta tubtee et on se mehenki. Se puuttuu...tai mä en koe sitä nyt olevaksi läsnä...
Tuntuu, että olen vaan ylimääräinen kuluerä tai ääni nurkissa. Aika ikävää. Mä huomaan, että taas se olen mä joka pyörii ympärillä ja koittaa revetä kaikkeen.
Kaikkien mieliksi. Ehkäpä mun tarviskin olla vähemmän läsnä, eikä tuppautua. Jos se tarvii ikävöidä tai ehkä se tarvii naisen, joka ei omistaudu liikaa....vähän semmosen tuun ja meen, kaipaile?
Turvallinen kotiemo tuntuu olevan tylsä jälleen kerran.Kumpuaako kyllästymisen tunteet loppujen lopuksi muusta kuin pettymyksistä? Välttämättä näillä ei ole mitään tekemistä elämänkumppanin kanssa, vaikka tämä olisi kohteena.
Veikkaan pettymyksen tunteita. Syitä voi olla monia. Jos kumppanus ei suostu keskustelemaan vaan häätää pois, niin silloin ei auta kuin olla yhtä armoton kuin toinenkin. Jos tilanne ei enää edisty millään muilla keinoilla.
Erätauko ja henkeä jonnekin vetämään, jos mahdollista. Tälläinen yleensä pistää miettimään, mitä oikeasti haluaa ja millaiseen järjestykseen arvot laitetaan. Paluu tapahtuu vasta sitten, kun toinen on valmis keskustelemaan hiertävistä asioista. Kyllä ne puhehalut heräävät ajanmittaan, tavalla tai toisella.
Tämä tietysti on tahtotila. Että uskalletaan ottaa härkää sarvista eikä luovuteta vain siksi kun se on helpompaa.
Aloituksessa väitetään, että paras seksielämä on välittävillä ja tunteista ilmaisevilla ihmisillä. Ehkä niinkin, mutta pitää miettiä, mitä tunteiden osoittaminen on? Onko se pelkkää myönteistä rakastamista ja rakastelua ja välittämistä positiivisessa hengessä myötä- ja vastamäessä? Mahtuuko siihen myös kielteisten tunteiden vastaanotto ja kestetäänkö niitä itsekään kun sellaisia alkaa mieleen kummittelemaan? Miten puhua toiselle, kun ahdistaa, eikä vilpittömästi halua loukata toista? Onko silloin parempi vaieta ja jäädä rakastelematta, koska pelkää osoittavansa mielestään kiellettyjä tunteita ja kykenemättä siksi osoittaa niitä myönteisiäkään?
Vaiko onko suurin välittämisen osoitus suoruus ja rehellisyys? Pelkäämmekö liikaa totuutta säästämällä toista ja siksi satutamme lopulta toisiamme enemmän kuin olisi ollut edes tarpeellista?Harmaaritari kirjoitti:
Joo, eihän se kivaa ole mutta et varmaan oo yksin, melkeinpä kaikilla lapsiperheillä varmaan tulee noita ongelmia. Ja lapåsrttomillakin eipä sillä.
Niin, ehkö se jos olisitkin vähän välinpitämättömämpi toimis herättäjänä. me ihmiset vaan ollaan sellaisia, jos totutaan etttä joku muu hoitaa me helposti aletaan ottamaan se itsestäänselvyytenä. Sitten jos ei hoidakaan ollaan loukkaantuneita ja järkyttyneitä, se kuitenkin saattaa herättää huomaamaan miten se tärkeitä juttuja se on toinen siinä taustalla hoitanut ilman isoa melua.
Joo, slisää miehell vastuuta ja touhua, sitten kun se on juttuja vähän aikaa hoitanut se on asianmukaisen kiitollinen kaikesta siitä mihin sä alat taas osalllistumaan. Vähän jo käy sääliksi ukkoa, jurotti itselleen lisähommia :DSilleen minusta tuntuu, että ehkä olen liian itsestäänselvä? Meen ja teen, teen ja meen varmaan liikaakin. Koska joskus hän sanoo, että lopeta toi hössötys...eli mun jatkuva jonkun asian parissa touhuuminen jotenkin ärsyttää.
Mietin sitäkin, että kun se talourakka vei ja vaati veronsa, nyt ei selvästi kiinnosta tehdä mitään...lojua vaan. Niin josko se mun touhotus sitten tavallaan aiheuttaa vähän stressiä jollain kierolla tavalla, kokee että pitäis jaksaa senkin touhottaa kun minäkin. Sitten turhauttaa kun en motivoidu?
Mitään en ole painostanut tekemään, koska käsitän hänen olleen todella todella intensiivisesti kiinni taloprojektissa usean vuoden. Ilman häntä tää ei tässä olis, eikä toteutunut. Olen siitä äärettömän kiitollinen, että on antanut itsestään niin jumalattomasti meidän perheen hyväksi.
Vähemoikin olis riittänyt, mutta annan arvoa sille työmäärälle, viitseliäisyydelle ja upealle lopputuloksellekin. Meillä on ihana koti ja siitä kiitos menee täysin hänelle. 💕
Mutta, en halua minkään maallisen kuormittavan niin paljon, että se nakertaa hänet loppuun...ei mun takiani tarvitse repiä ja raataa itseään hengiltä. Asun mielummin vaikka missä tahansa muualla, jos tää kaikki tarkoittaa sitä että voimat loppuu ja halu jaksaa arkea.
Tää on kuutenkin vain maallista...mielummin otan sen pirteän ja elämästään tykkäävän ukkoni, kun itsensä kuoliaaksi näännyttäneen ja tympääntyneen. Ihmiset merkkaa, ei maalliset. Koti on siellä missä sydän ja se on miehelläni..mun sydän. Toivottavasti aina. 🙄
Katsellaan....mä veikkaan, että ahdistelemalla pahennan vaan oloaan.elisakettu kirjoitti:
Kumpuaako kyllästymisen tunteet loppujen lopuksi muusta kuin pettymyksistä? Välttämättä näillä ei ole mitään tekemistä elämänkumppanin kanssa, vaikka tämä olisi kohteena.
Veikkaan pettymyksen tunteita. Syitä voi olla monia. Jos kumppanus ei suostu keskustelemaan vaan häätää pois, niin silloin ei auta kuin olla yhtä armoton kuin toinenkin. Jos tilanne ei enää edisty millään muilla keinoilla.
Erätauko ja henkeä jonnekin vetämään, jos mahdollista. Tälläinen yleensä pistää miettimään, mitä oikeasti haluaa ja millaiseen järjestykseen arvot laitetaan. Paluu tapahtuu vasta sitten, kun toinen on valmis keskustelemaan hiertävistä asioista. Kyllä ne puhehalut heräävät ajanmittaan, tavalla tai toisella.
Tämä tietysti on tahtotila. Että uskalletaan ottaa härkää sarvista eikä luovuteta vain siksi kun se on helpompaa.
Aloituksessa väitetään, että paras seksielämä on välittävillä ja tunteista ilmaisevilla ihmisillä. Ehkä niinkin, mutta pitää miettiä, mitä tunteiden osoittaminen on? Onko se pelkkää myönteistä rakastamista ja rakastelua ja välittämistä positiivisessa hengessä myötä- ja vastamäessä? Mahtuuko siihen myös kielteisten tunteiden vastaanotto ja kestetäänkö niitä itsekään kun sellaisia alkaa mieleen kummittelemaan? Miten puhua toiselle, kun ahdistaa, eikä vilpittömästi halua loukata toista? Onko silloin parempi vaieta ja jäädä rakastelematta, koska pelkää osoittavansa mielestään kiellettyjä tunteita ja kykenemättä siksi osoittaa niitä myönteisiäkään?
Vaiko onko suurin välittämisen osoitus suoruus ja rehellisyys? Pelkäämmekö liikaa totuutta säästämällä toista ja siksi satutamme lopulta toisiamme enemmän kuin olisi ollut edes tarpeellista?Hyviä ajatuksia ja pistät mut nyt miettimään, mitä kaipaankin. Hyvä hyvä. ☺️
No ainakin toivon, että mulle voisi olla täysin avoin ja rehellinen, sittenkin vaikka se suoruus sen hetken loukkaisi kun asian ulos päästään päästää. Mielummin niin, kuin pakeneminen ja vaikeneminen. Kestän kyllä kipeitäkin asioita ottaa vastaan, mutta sitä en tahdo kestää että mulle tyrkätään vähättelyä tai mitätöidään ryhtymällä kokonaan mykäksi.
Näkeehän sen ja tunteekin, kun toinen on kaukana jossain eikä ota edes katsekontaktia, kun koittaa puhua mistä vaan. Varsinkaan siitä mikä aiheuttaa etäilyä...
Välttely tekee kipeetä. Loukkaa enemmän kun että vaikka karjuisi päin naamaa pahan olonsa, kunhan kertois mikä on. Mä tiedän, etten ole täydellinen itsekään, olen kuitenkin herkkä haistamaan nämä tunnepuolen oikut...
Jos olen ollut osallinen niitä aiheuttamaan, haluisin olla osallisena niitä selvittäessäkin. Olipa lopputulos sitten kipee tai ei...pahinta on jäädä ulkopuoliseksi. 😣LadyZorro kirjoitti:
Silleen minusta tuntuu, että ehkä olen liian itsestäänselvä? Meen ja teen, teen ja meen varmaan liikaakin. Koska joskus hän sanoo, että lopeta toi hössötys...eli mun jatkuva jonkun asian parissa touhuuminen jotenkin ärsyttää.
Mietin sitäkin, että kun se talourakka vei ja vaati veronsa, nyt ei selvästi kiinnosta tehdä mitään...lojua vaan. Niin josko se mun touhotus sitten tavallaan aiheuttaa vähän stressiä jollain kierolla tavalla, kokee että pitäis jaksaa senkin touhottaa kun minäkin. Sitten turhauttaa kun en motivoidu?
Mitään en ole painostanut tekemään, koska käsitän hänen olleen todella todella intensiivisesti kiinni taloprojektissa usean vuoden. Ilman häntä tää ei tässä olis, eikä toteutunut. Olen siitä äärettömän kiitollinen, että on antanut itsestään niin jumalattomasti meidän perheen hyväksi.
Vähemoikin olis riittänyt, mutta annan arvoa sille työmäärälle, viitseliäisyydelle ja upealle lopputuloksellekin. Meillä on ihana koti ja siitä kiitos menee täysin hänelle. 💕
Mutta, en halua minkään maallisen kuormittavan niin paljon, että se nakertaa hänet loppuun...ei mun takiani tarvitse repiä ja raataa itseään hengiltä. Asun mielummin vaikka missä tahansa muualla, jos tää kaikki tarkoittaa sitä että voimat loppuu ja halu jaksaa arkea.
Tää on kuutenkin vain maallista...mielummin otan sen pirteän ja elämästään tykkäävän ukkoni, kun itsensä kuoliaaksi näännyttäneen ja tympääntyneen. Ihmiset merkkaa, ei maalliset. Koti on siellä missä sydän ja se on miehelläni..mun sydän. Toivottavasti aina. 🙄
Katsellaan....mä veikkaan, että ahdistelemalla pahennan vaan oloaan." Meen ja teen, teen ja meen varmaan liikaakin. Koska joskus hän sanoo, että lopeta toi hössötys...eli mun jatkuva jonkun asian parissa touhuuminen jotenkin ärsyttää."
No niinpä, saattaa se olla oikeastikin aika ahdistavaa jos toinen koko ajan touhuaa ja suunnittelee kaikkea uutta kun itse haluaisi vähän aikaa puhaltaa tehtyään ison työn ja vaikket painostakaan siinä saattaa tulla semmonen että tuntee huonoa omaatuntoa omasta "laiskottelusta" vaikei tarviis, on vaan niin "kunnollinen" että se tunne tulee vaikka tietää ettet sinä olisikaan niin vaatimassa energisyyttä. Voihan siinä olla sitten jotain ihan fyysistäkin takana, se joku jeppehän tilitti punkin puremasta kuinka vei voimat, jos jotain sellasta takana ois tietysti hyvä tutkii mutta jos ei tisekään sitä tiedosta eikä oo herkkä lääkäriin voi olla vaikee selvittää.
Juu, koeta vaanb kattella rauhassa, ahdistaminen vaan ahdistaa ja avautuu kyllä sitten jos haluaa. Sekin että "ymmärtäväisenä" haluat kuunnella ja jutella voi ahdistaa jos ei itsekään tiedä miksi vetää alakuloon ja sitten vaan seuraa lisää mökötystä kun tiinen haluaa ymmärtää mutta toiinenkaan ei ymmärrä eikä osaa käsitellä asiaa. Veikkaan että aika on paras parantaja tällaisissa jos kumpikin vaan ymärtää olla provosoimatta/provosoitumatta.LadyZorro kirjoitti:
Hyviä ajatuksia ja pistät mut nyt miettimään, mitä kaipaankin. Hyvä hyvä. ☺️
No ainakin toivon, että mulle voisi olla täysin avoin ja rehellinen, sittenkin vaikka se suoruus sen hetken loukkaisi kun asian ulos päästään päästää. Mielummin niin, kuin pakeneminen ja vaikeneminen. Kestän kyllä kipeitäkin asioita ottaa vastaan, mutta sitä en tahdo kestää että mulle tyrkätään vähättelyä tai mitätöidään ryhtymällä kokonaan mykäksi.
Näkeehän sen ja tunteekin, kun toinen on kaukana jossain eikä ota edes katsekontaktia, kun koittaa puhua mistä vaan. Varsinkaan siitä mikä aiheuttaa etäilyä...
Välttely tekee kipeetä. Loukkaa enemmän kun että vaikka karjuisi päin naamaa pahan olonsa, kunhan kertois mikä on. Mä tiedän, etten ole täydellinen itsekään, olen kuitenkin herkkä haistamaan nämä tunnepuolen oikut...
Jos olen ollut osallinen niitä aiheuttamaan, haluisin olla osallisena niitä selvittäessäkin. Olipa lopputulos sitten kipee tai ei...pahinta on jäädä ulkopuoliseksi. 😣Tässä keississä (kuten aina) on kaksi erillistä keissiä. On sun tunnemaailma ja sitten on sen toisen tunnemaailma.
Yritän (mahdollisimman tahdikkaasti) vain sanoa että kumppanus ei pysty, kykene, osaa tai sitten pelkää olla rehellinen. Ei se sinusta yksin johdu. Vaan niistä omista kielletyistä tunteitsta, pettymyksestä itseensä (mitä ei yleensä tunnisteta tai ymmärretä tai joista ei edes haluta tietää - salattu minä).
Syitä (itsepetokseen, pettymykseen) siihen voi olla monia, ja vähemmän tahdikasta olisi ilmaista mitään oletusarvoista ääneen.
Esimerkkinä kuitenkin. Vastaavanlaisia tilanteita syntyy kuitenkin jatkuvasti erilaisissa ihmissuhteissa ja usein taustalla rämpii jokin riippuvaisuus, salattu henki, johon koetaan enemmän vetoa kuin siihen mitä on äärellä. Miten sellaista voi sanoa läheiselleen, rakkaalle ihmiselle? Että on jotain mielenkiintoisempaa kuin se, mitä tässä yhdessä touhutaan? Häpeä on hyvä vaientaja ja syyllisyys on pahempi toisen tuomitsija.
- Kaisanoasaa
Kyllä jännämiehet puhuu tunteistaan naisille lyömällä naista nyrkillä, pettämällä ja nainen ihan kiimaisena julkistamassa rakkautta jännämiehelle.
Tottakai suoritusta parantaa, jos toisesta välittää. Mutta ei suurikaan rakkaus tai alinomainen tunteista puhuminen tee varsinaisesta aktista yhtään sen parempaa. Ja jos seksi on onnetonta räpellystä, ei piparia varmasti lohkee yhtään sen helpommin parisuhteessakaan, vaikka kuinka lässyttäisi tunteistaan.
- Atm-tapaus
Nainen jättää miehen heti kun mies alkaa tunteilemaan. Nainen ei halua kuulla rakastan sinua vaan anna pillua lauseen
Eikä vain seksielämä..
Eikä vain miehillä..- vnvnvnvnv
En avannut linkkiä, mutta onko tämä jonkun mielestä aiheena uusi? Kovina panomiehinä tunnetut useita naisia kaatavat miehet ovat tunne-elämältään puutteellisia.
Oikea mies sitoutuu naiseensa ja kykenee elämään vuosikymmenet rakkaussuhteessa tämän kanssa.
Porno pilaa seksielämän, koska siihen moni jää riippuvaiseksi; tarvitsee enemmän ja enemmän ärsykkeitä päästäkseen fiiliksiin.
Tunnetasolla kohdatessa seksikin on sitä oikeaa lähellä olemista kokonaisvaltaisesti.
Toki kaikki ei tuohon halua tai pysty ja siltikin seksielämä on heille hyvää. - Totuus-
Puhuuko jännämiehet tunteistaan naisille. Haluaisin kuulla mitä ne puhuu sen jälkeen kun on mäiskinut naista seinille.
- burbur
Voihan ne puhua kauniita, mutta ne on opeteltuja kliseitä, ei heidän omaa sisintään.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik83336MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar681848Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411556Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin771169Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja61972Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s32940Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt208861- 170813
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59806Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3758