Kysymys vain...

Mieluusti otan vastaan todisteita siitä Pyhästä Hengestä.

InhottavaRealisti kirjoitti:

Mieluusti otan vastaan todisteita siitä Pyhästä Hengestä.

Paatunut sydämesi ei ole hedelmällinen alusta todisteille Pyhästä Hengestä.

to_insensible kirjoitti:

Paatunut sydämesi ei ole hedelmällinen alusta todisteille Pyhästä Hengestä.

Koomista.

Kerro yksikään kohta Raamatussa, missä Hengen voimasta saadaan synnit anteeksi?

to_insensible kirjoitti:

Paatunut sydämesi ei ole hedelmällinen alusta todisteille Pyhästä Hengestä.

Tuore ruisleip, hernesoppa sipulin kera ja palanpainikkeeksi mäyräkoira halpaa olutta tuottavat pyhän hengen tuoksun sokeasta yksisilmäisestä.

Mikä nautinto aamulla aikaisin kylkeä kääntäessä turauttaa kunnon tuhnu pyhää henkeä!

Kesitas kirjoitti:

Kerro yksikään kohta Raamatussa, missä Hengen voimasta saadaan synnit anteeksi?

Joh. 20:
21 Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät."
22 Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki.
23 Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."

kessutakselle kirjoitti:

Joh. 20:
21 Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät."
22 Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki.
23 Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."

Lue lisää

Missä siinä Hengelle annetaan mahdollisuus synninpäästöön.
Se oli vain metafoora, sillä Henkihän tuli vasta Helluntaina.

Kesitas kirjoitti:

Missä siinä Hengelle annetaan mahdollisuus synninpäästöön.
Se oli vain metafoora, sillä Henkihän tuli vasta Helluntaina.

Tässä on hengetöntä tosimetafooraa.
Jussi Pellikan näky 27.4.2009
Olen viime aikoina nähnyt merkittäviä, puhuttelevia unia.
On ilmeistä, että Raamatun sana toteutuu minussa, sillä sehän kertoo (Apt. 2:17): "Ja on tapahtuva viimeisinä
päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat,
ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat."
Tässä Luukakseen kirjoittamassa tekstissä toteutuu se, että olen jo vanha, 61, sekä että viimeiset ajat ovat käsillä.
Toissaöinen uneni oli myös eskatologinen.
Uni alkoi niin, että olimme perheeni kanssa, vaimo ja kaksi nuorinta lasta, jotka unessa olivat jotain kymmenen
ikävuoden seutuun, sekä minä jollain näyttely- tai leirintäalueella, jossa oli merkkejä viimeisestä maailmansodasta.
Minua puhutteli saksalaisten jättämä proomu, joka oli takapäästään hautautunut muutaman metrin matkalta maahan,
parin metrin syvyyteen. Pituutta ko. ”arkilla” oli ehkä 40 metriä ja leveyttä 13 metriä. Laidat olivat vain puolitosiota
metriä.
Proomun kokka oli koholla, muutaman metrin maasta, sen kokka osoitti selvästi ylöspäin taivaaseen.
Arkin takana maa oli tasaista ja sileää arkin leveydeltä, mutta kymmenkunta metriä taaksepäin nurmikko oli hieman
erilainen. Se puhuttelikin minua, samoin kuin arkin hyvä kuntokin. Tuli tunne, että sillä viedään vielä jotain ja jonnekin.
Jäin miettimään ja pohtimaan teknokraattina asiaa. Pojat olivat äitinsä kanssa näköyhteyden päässä omissa
askareissaan. Minulle tuli vääjäämätön tunne, että heidät on saatava heti tuonne arkkiin, sillä Henki sanoi minulle:
”Maa, jota katsot tuossa arkin takana, sinkauttaa tuon arkin matkaan tasan 10 yli kaksitoista, sinun pitää TIETÄÄ SE,
MINNE SE MENEE.”
Minulle tuli kiire, koska tunnen Kirjoitukset. Lähdin haalimaan poikia, Jukka olikin yllätyksekseni arkissa ja nukkui siellä
rauhallisesti, samoin sain nuorimman kiinni, hänkään ei pyristellyt vastaan arkkiin menoa, samoin vaimoni.
Mutta muut ihmiset eivät nähneet tätä arkin takan olevaa maata, kun se tärisi, ikään kuin valmistui lennättämään arkin
pois tuolta alueelta, jossa se oli ollut odottamassa 65 vuotta. He eivät olleet huolissaan siitä saamastani aikamäärästä, vaikka kerroin sen, mutta eivät myöskään nauraneet, olivat lähinnä hämillään. Heille tämä maailma oli tärkeämpi. He
eivät oikein pitäneet proomua totena, ja vain harvat halusivat mennä siihen. Kello oli jotain paria minuuttia vaille 10,
kun sain perheeni turvaan ja maa alkoi vapista siellä takana sekä kiehua kuten puurokattila. Ihmiset näkivät sen, ja
kun mietin, onko tämä oikea arkki, luotin Jeesuksen lupaukseen ”kuule sydäntäsi”. Kun näin Jukan nukkuvan rauhassa, tiesin olevani oikeassa ”veneessä”. Arkin lähtiessä liikkeelle, se alkoi olla täysi, mutta valtaosan sen ”asiakkaista” olikin
käärinliinoissa, eli haudoista nousseita, ei pelottavia, vaan selvästi iloisia. He olivat sellaista, jotka tiesivät näkevänsä
kohta hyvin läheisen, kaipaamansa Kuninkaan.
Halusin vielä varmistuksen matkani suuntaan. Katsoin taaksepäin, ja maa, tai pikemminkin se alue jolta lähdimme,
loittoni hitaasti, sillä niin hallittua ”ylösnousemista” ei voi tapahtua muualla kuin ennen ilmestysvuorella. Se kiihtyi
kävelynopeudesta juoksuun, ja sitten tuli vain rauha ja harmonia. Matka jatkui, ja tunsin olevani oikeassa ruumassa.
Mikä minua unessa niin puhutteli? Siellä oli perheeni, lapseni, jotka tietävät Jeesuksen ja rukouksen, sekä vaimo, eli
kaikki rakkaat. Mutta mikä ihmeellisintä, silloin kun astuin arkkiin, en tunnistanut enää ketään siitä jäävää, vaikka olin
juuri heille kertonut, että se lähtee 12:10. En tunnistanut arkista perheeni lisäksi kun yhden ihmisen, jota en muista
nytkään, vain iloa sekä onnea, ihmeellistä kaikki.
Tätä tunnetta ei kukaan voi koskaan ylittää, eikä saavuttaa, muulla kun ylösnousemuksella.
Olen kuitenkin hieman ymmällä. Rukouksessa minulle kerrottiin, että tämä on sanoma, jonka läpi sinun tulee elää ja
levittää sitä. Samalla sain luvan kysyä myös lähimmäisiltäni, sillä joillekin on Henki kertonut sen, mitä todella nyt olisi
hyvä tehdä.
Olen uudestisyntynyt, tunnustava evankelis-protestanttinen, juutalaistaustainen kristitty Kempeleestä.
Jussi Pellikka
Omakehu haisee metafoorassa.
______________________________________________________________________________

mätäfoora kirjoitti:

Tässä on hengetöntä tosimetafooraa.
Jussi Pellikan näky 27.4.2009
Olen viime aikoina nähnyt merkittäviä, puhuttelevia unia.
On ilmeistä, että Raamatun sana toteutuu minussa, sillä sehän kertoo (Apt. 2:17): "Ja on tapahtuva viimeisinä
päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat,
ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat."
Tässä Luukakseen kirjoittamassa tekstissä toteutuu se, että olen jo vanha, 61, sekä että viimeiset ajat ovat käsillä.
Toissaöinen uneni oli myös eskatologinen.
Uni alkoi niin, että olimme perheeni kanssa, vaimo ja kaksi nuorinta lasta, jotka unessa olivat jotain kymmenen
ikävuoden seutuun, sekä minä jollain näyttely- tai leirintäalueella, jossa oli merkkejä viimeisestä maailmansodasta.
Minua puhutteli saksalaisten jättämä proomu, joka oli takapäästään hautautunut muutaman metrin matkalta maahan,
parin metrin syvyyteen. Pituutta ko. ”arkilla” oli ehkä 40 metriä ja leveyttä 13 metriä. Laidat olivat vain puolitosiota
metriä.
Proomun kokka oli koholla, muutaman metrin maasta, sen kokka osoitti selvästi ylöspäin taivaaseen.
Arkin takana maa oli tasaista ja sileää arkin leveydeltä, mutta kymmenkunta metriä taaksepäin nurmikko oli hieman
erilainen. Se puhuttelikin minua, samoin kuin arkin hyvä kuntokin. Tuli tunne, että sillä viedään vielä jotain ja jonnekin.
Jäin miettimään ja pohtimaan teknokraattina asiaa. Pojat olivat äitinsä kanssa näköyhteyden päässä omissa
askareissaan. Minulle tuli vääjäämätön tunne, että heidät on saatava heti tuonne arkkiin, sillä Henki sanoi minulle:
”Maa, jota katsot tuossa arkin takana, sinkauttaa tuon arkin matkaan tasan 10 yli kaksitoista, sinun pitää TIETÄÄ SE,
MINNE SE MENEE.”
Minulle tuli kiire, koska tunnen Kirjoitukset. Lähdin haalimaan poikia, Jukka olikin yllätyksekseni arkissa ja nukkui siellä
rauhallisesti, samoin sain nuorimman kiinni, hänkään ei pyristellyt vastaan arkkiin menoa, samoin vaimoni.
Mutta muut ihmiset eivät nähneet tätä arkin takan olevaa maata, kun se tärisi, ikään kuin valmistui lennättämään arkin
pois tuolta alueelta, jossa se oli ollut odottamassa 65 vuotta. He eivät olleet huolissaan siitä saamastani aikamäärästä, vaikka kerroin sen, mutta eivät myöskään nauraneet, olivat lähinnä hämillään. Heille tämä maailma oli tärkeämpi. He
eivät oikein pitäneet proomua totena, ja vain harvat halusivat mennä siihen. Kello oli jotain paria minuuttia vaille 10,
kun sain perheeni turvaan ja maa alkoi vapista siellä takana sekä kiehua kuten puurokattila. Ihmiset näkivät sen, ja
kun mietin, onko tämä oikea arkki, luotin Jeesuksen lupaukseen ”kuule sydäntäsi”. Kun näin Jukan nukkuvan rauhassa, tiesin olevani oikeassa ”veneessä”. Arkin lähtiessä liikkeelle, se alkoi olla täysi, mutta valtaosan sen ”asiakkaista” olikin
käärinliinoissa, eli haudoista nousseita, ei pelottavia, vaan selvästi iloisia. He olivat sellaista, jotka tiesivät näkevänsä
kohta hyvin läheisen, kaipaamansa Kuninkaan.
Halusin vielä varmistuksen matkani suuntaan. Katsoin taaksepäin, ja maa, tai pikemminkin se alue jolta lähdimme,
loittoni hitaasti, sillä niin hallittua ”ylösnousemista” ei voi tapahtua muualla kuin ennen ilmestysvuorella. Se kiihtyi
kävelynopeudesta juoksuun, ja sitten tuli vain rauha ja harmonia. Matka jatkui, ja tunsin olevani oikeassa ruumassa.
Mikä minua unessa niin puhutteli? Siellä oli perheeni, lapseni, jotka tietävät Jeesuksen ja rukouksen, sekä vaimo, eli
kaikki rakkaat. Mutta mikä ihmeellisintä, silloin kun astuin arkkiin, en tunnistanut enää ketään siitä jäävää, vaikka olin
juuri heille kertonut, että se lähtee 12:10. En tunnistanut arkista perheeni lisäksi kun yhden ihmisen, jota en muista
nytkään, vain iloa sekä onnea, ihmeellistä kaikki.
Tätä tunnetta ei kukaan voi koskaan ylittää, eikä saavuttaa, muulla kun ylösnousemuksella.
Olen kuitenkin hieman ymmällä. Rukouksessa minulle kerrottiin, että tämä on sanoma, jonka läpi sinun tulee elää ja
levittää sitä. Samalla sain luvan kysyä myös lähimmäisiltäni, sillä joillekin on Henki kertonut sen, mitä todella nyt olisi
hyvä tehdä.
Olen uudestisyntynyt, tunnustava evankelis-protestanttinen, juutalaistaustainen kristitty Kempeleestä.
Jussi Pellikka
Omakehu haisee metafoorassa.
______________________________________________________________________________

Lue lisää

Onko nyt hyvä mieli?

Vanhollinen_minäkin kirjoitti:

Onko nyt hyvä mieli?

Olen surullinen.
Saarn. 5:3
(5:2) Sillä paljosta työstä tulee unia, ja missä on paljon sanoja, siinä on tyhmä äänessä.

Sinähän olet jo hoidossa, oletko lomalla?
Älä vastaile salaa avustajaltasi.

enkaipaasinne kirjoitti:

Sinähän olet jo hoidossa, oletko lomalla?
Älä vastaile salaa avustajaltasi.

Lomani alkaa vasta 2.8,-18 joten mitä tarkoitat?
Minä itse olen SRK;n yksi avustaja, joten minulta he kysyvät, en minä heiltä.

Ja todisteet?

He eivät saa käydä täällä, nämä keskustelut ovat syntiä heille.
Puhuja saarnaa: Heitä se syntinä pois!
Jääkiekkoa he saavat seurata netin kautta, mutta uskonnosta, siitä miten uskoo, ei saa keskustella. Suurin osa ei edes osaa keskustella, he vaan uskovat "suu auki" kaiken mitä puhujat heille saarnaavat sunnuntaisin.

reino kirjoitti:

He eivät saa käydä täällä, nämä keskustelut ovat syntiä heille.
Puhuja saarnaa: Heitä se syntinä pois!
Jääkiekkoa he saavat seurata netin kautta, mutta uskonnosta, siitä miten uskoo, ei saa keskustella. Suurin osa ei edes osaa keskustella, he vaan uskovat "suu auki" kaiken mitä puhujat heille saarnaavat sunnuntaisin.

Lue lisää

Siltä valitettavasti näyttää.