Hankkisinko IC:n?

Perusvaatimukset hankinnalle:
Raudanluja itseluottamus, vahva rahapussi, jonkin verran hakkaamatonta perämetsää sekä jokunen kilometri omia metsäteitä ajoharjoittelua varten.
Lisäedellytyksenä olemassaoleva tai hankittavissa oleva kyky rakentaa romukasasta löytyvistä tarpeista käyntikuntoinen moottoripyörä.
Mihinkään museorekisteröityihin muka kunnossa oleviin ei kannata sortua, aidon IC-miehen on kyettävä kunnostamaan menopelinsä tienpäällä rautalankavyyhden ja neuvostoliittolaisen Moskvitsin työkalusarjan avulla.
Kun ajopeli on omin käsin kasattu ainakin olennaisilta osin, on mahdollisiin vastoinkäymisiin ajosuoritteiden toteuttamisessa jo varauduttu ennakolta mahdollisimman kattavasti.
Näillä vähäisillä ja helposti voitettavilla reunaehdoilla :
Tervetuloa vaan tosimiesten remmiin!

Ihan paskoja ne on.Osta oikea pyörä.

Itäpyörillä on oma,vankkumaton kannattajakuntansa,siitä porukasta löytyy sivuvaunupyörien kuten Ural,K-750 bokserikoneisten harrastajia myös,enkä ihmettele yhtään: Ovat sitten sellaista ihmistyyppiä joka EI vie pyöräänsä "huoltoon" vaan tahtovat asiat itse hoidella. Toisaalta,,eipä sitä taida edes kannattaa viedä vanhaa itäpyörää mihinkään "huollettavaksi" koskapa puuttuu se tietokoneen pistoke tyystin niistä,jolla nykyajan ammattilainen viat selvittää. Jossakin määrin toki joutuu hyväksymään pyörästä johtuvia seikkoja kuten jarrujen vähäistä pitoa,moottoritehon puutetta (on kova sana jos 100 saa kulkemaan) - jarrutusmatka tuosta 300metriä noin..
Ylämäet hyydyttävät kyytiä tuntuvasti.
Huoltoasema käynnit venyvät pitkiksi koska lähes aina joutuu "esittelyn" uteliaille tekemään,mutta kaikenkaikkiaan erilainen ja kivakin pärrä. Harrastajaporukat jakavat mielellään tietoa ja ovat muutenkin letkeätä ja mukavaa sakkia!
P.S. Kaksitahtiöljyn käry tarttuu niin sitkaasti ajokamppeisiin että harrastajat tuntevat jo hajusta toisensa.