Olisiko kaiken tämän sekamelskan ja tunteiden myrskyn, ihastumisen ja tunteiden kieltämisen jälkeen meillä vielä mahdollisuus?
Onko ainoa totuus se, että et tunne minua kohtaan mitään?
Vai johtuuko se vahvasta periaatteestasi ja tilanteesta?
Mun on ikävä.
Kova ikävä.
Sua.
Onko ainoa totuus se, että et tunne minua kohtaan mitään?
Vai johtuuko se vahvasta periaatteestasi ja tilanteesta?
Mun on ikävä.
Kova ikävä.
Sua.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ajattelen ihan samoin. Voisin esittää nuo samat kysymykset sinulle. Ikävä on kova. Mutta minä kunnioitan sitä, että kerroit että tunteita ei ole. Silloin minä en voi oikein tehdä muuta kuin ikävöidä. Pallo on vain sinulla.
vieraalla ihmisellä eikä asiat hoidu noin eikä pallotellen koskaan, naurettavia juttuja täällä, oikeat asiat puhutaan oikeiden ihmisten kesken ja jätetään pallottelut lasten kesäleikeiksi.
Tunteita löytyy kyllä, odotan vain että teet vuorostasi aloitteen.
Viestejä eli operaatiosuunnitelmia pitäisi lähettää toisille...
Sinun tilanne!... itse olen vapaa tekemään mitä haluan.
Toisen syy ihan täysin ei sinun. No onpas mukavaa kun olet vapaa mutta nähtävästi toinen ei. Jätä rauhaan ehkä kertonut jo syynsä miksi näin tekee ja et vain hyväksy? Tilanne taitaa siis ollakin että rakastaa toista. No eihän sille voi mitään. Kunhan et vain antanut sille. Seksiä taisi hakea sinusta kun varatun kanssa puuhailet.
Kaunista kesäpäivää ja hyvää nettipäivää.
Kun otat vaan yhteyttä, annan mahdollisuuden, sinulle vaikka viisi mahdollisuutta :)
No laittaisitko ap. jotain vinkkiä tuosta miehestä ? Paikkakuntaa, nimikirjainta etc...
Vieraat vastaukset, mitä järkeä. Ei mitään merkitystä kenellekään. Ettekö te osaa / uskalla ollenkaan jutella elävien ihmisten kanssa irl.?
Vastaan kuin hänelle, koska sopii tilanteeseeni.
Olisi meillä vielä mahdollisuus mun mielestä. Se vaatisi nyt aloitteellisuutta, puhetta, luottamusta, rohkeutta ja ennen kaikkea kohtaamista. Pienin askelin alkuun. Ei karkuun juoksemista ja välttelyä.
Totuus on että tunnen todella paljon sinua kohtaan, jos olet hän kenelle kirjoitan.
En ole koskaan ajatellut niin, tilanteen tai minkään muunkaan vuoksi. Olen ajatellut sinun niin haluavan.
Ikävä on mullakin sua.
Onko sulla jokin syy uskoa, että hän haluaa niin? Jos nainen ei ole erityisemmin tehnyt isompaa aloitetta suuntaasi, niin voisiko sille loogisesti ajateltuna olla jokin muu syy kuin haluaminen? Jos hän luulee, ettet sinä halua? Onko hänen toiminnassaan mitään merkkejä siitä, että hän saattaisi haluta enemmän yhteyttä?
Kysyn, koska vastauksesi sopii omaan tilanteeseeni. Tai siis sopisi, jos hän ajattelisi noin. En usko, että ajattelee, mutta en pysty varmaksi sanomaan. En ole ap.
Osuu sitten useammankin tilanteeseen. Omaanikin. Ap:n kirjoitus kuin omia ajatuksia. Miehen vastauskin voisi sopia 😅
Kyllä hän voi hyvin luulla etten halua, mutta en koskaan ole sanonut niin. Sen tiedon puute tässä vaivaakin eniten, koska on sekava ja hankala tilanne nyt. Alla olevalle sanoisin että mua ei naurata tämä yhtään.
Mikä estää teidän välisen henkilökohtaisen yhteyden (kasvotusten tapaaminen, viesti, soitto jne)?
Aina on mahdollisuus. Häpeä vaan saattaa joskus vaikuttaa niin, että ei pysty enää kohtaamaan tiettyä ihmistä. Helpompi yrittää unohtaa.
Häpeä mistä?
Iski hetkellinen mielenhäiriö ja vähän liian tarkoilla tiedoilla kaipailin jossain helvetin vauvafoorumilla. Varmasti on joltain kuullut siitä viestistä, niin tarkat olivat tunnisteet. Hävettää, että en yhtään ajatellut miten se voisi vaikuttaa häneen, työhönsä jne. Puolustukseksi sanotaan, että oli kyllä vähän univajettakin, että en ajatellut rationaalisesti niin kuin yleensä. Onneksi ikävä on alkanut vähän helpottaa ja elämä on periaatteessa taas mukavaa. Silti koska juttu jäi ihan auki niin se vähän syö sisältä. Muista milloin olisin pystynyt viimeksi keskittymään esimerkiksi elokuvaan. Varmaan joskus vapun aikoihin.
Lisätään, että kyllä vielä viime viikolla yritin jos olisi satuttu tuttuun paikkaan samaan aikaan, mutta joku seitsemän yritystä pariin viikkoon alko olla jo liian stressaavaa. Jos olisin pyörinyt paikassa x useammin niin sehän voisi alkaa pelkäämään stalkkeriksi jos oli sen kaipaus viestin lukenut. Sitä minä en halunnut.
Lauantaina vai sunnuntaina päätin luovuttaa ihan oman mielenterveyteni vuoksi. Näköjään silti vielä muutama kertaa olen eksynyt tänne päivässä, mutta silti vähentynyt runsaasti vaikka viikon takaisesta tilanteesta.
Minä en ole kieltänyt tunteitani. Ihastuin, rakastuin ja sillä tiellä olen edelleen. Taisi olla jotain pysyvää.
Niin tää on miehelle juu mut jos multa kysyttäis niin kyl tahtoisin kohdata silmästä silmään sen riijuttelupekan että onko munaa seistä kaiken sanomansa takana vai oikeestikko pakoon häpeissänsä loikkii vai mitä. Mahollisuuden viel antasin mut jos ei oo miehessä munaa siihen niin olkoon ja pitäköön kaukokaipuunsa ja ottakoon ne tyrkkynsä ja minä menen matkoihini loppuelämäks, ehkä omituista veijarikoijaria satunnaisesti menneisyyttä muistellessa ihmetellen. Ei tee hyvää ihmiselle roikkuu ja tähän mennessä varmaan jo arvannut ettei ihan yksinkertaista kaikki oo mut jos et prkl nyt tee tiettäväksi niin niputan kaiken ja se on sitten siinä.
Haluaisitko "sylkeä lapsia" mahastasi, kuin konekiväärin tuli?
- Samalla tavoin tuo kysymys on miehillekin.
Kukkivat omenapuut, niin ihanaa,omenapuut kuin morsiamet pukeutuneena valkoisiin, ja .... Voi huokausten huokaus - kyllä on kaunista!
Tässä omassa tilanteessa tiettyä edistymistä kyllä toivoisi ja yhdessä tekemisiä yms. Sen pidemmälle en ole suunnitellut eikä siks että olis mikään haku päällä. Viihdyn vain yksinkin. Usein täällä vain vähän tuntuu kuin asioita pitäisi tietää enemmän ja pitkillä tähtäimillä ikään kuin sellainen keskustelu kuuluisi tälle tasolle ----> palstan hyödyntäminen.