Osaatko nauraa itsellesi

Itselleni kyllä. Tilannekomiikka parasta. Niistä tullut monet parhaat vitsit. Mulla on tapana hiukan kieroutunut huumori ns. musta huumori. Heitän vitsiä omista aika vakavistakin asioista. Paljon kuolemaani tai itseni ampumiseen liittyvää rankempaa huumoria. Mutta myöskin kevyempää huumoria jos jotain mokia käy. Kerran töissä kaatui kastikkeet suoraan mun päälle korkealta hyllyltä ja mä tietty säikähdin sitä ensin kauheasti että mikä helvetti sieltä minun päälleni nyt on tipahtamassa.

Minä olin sitten yltä päältä ruuassa kasvoja, kaulaa myöten. Säikähdyksestä selvittyäni repesin täydellisesti nauruun ja vielä enemmän kun menin työkaverini luokse ilmoittamaan että nyt ei sitten ole kastiketta enempää kun se kaikki on nyt sitten tässä mun päälläni ja työkaveri repesi hillittömään nauruun myöskin nähdessään minut. Pahimpia pyyhkiessä pois tuli asiakas kassalle. Minä siiihen vaan noh, tää on mun työtä. Nopea vilkaisu peiliin ja äkkiä kassalle ettei asiakas hermostu odotteluun.

Kävelin osittain kastikkeisena kassalle ja iloisen huvittuneesti pahoittelin että joutui odotteleen ja sanoin että kävi keittiössä pieni vahinko ja pyyhin samalla kaulastani kastike jäämiä pois. Asiakas nauroi ette ei mitään. tehdessä sattuu. Itsetunto kesti mennä likaisena ihmisten eteen. Pakko tilanne. Rahan takia sitä duunia tehtiin ja silloin ei ulkonäköä voi jatkuvasti miettiä.
Menin kyllä sen asiakkaan jälkeen vaihtaa puhtaan työpaidan päälle jotta näyttäisi fiksummalta

Toisten kustannuksella nauraminen ei taasen ole minun juttu. Se on minusta ilkeää ivaa jossa on se hienoine raja onko se enää hauskaa sen kohteen mielestä vai onko se ryhmässä yhden heikkoudelle tai vialle räkätys ja osoittelu mahdollisesti jo kiusaamista. Mulla on voimakas empatian tunne ja asetan monesti itseni toisen asemaan ja minusta se tuntuisi kiusalliselta seisoa yksin erillään ja muut nauraa vaikka minun ulkonäkö vialleni osoitellen ja pilkaten. En koe sitä enää mukavaksi vitsiksi. Siksi minua ei toisia pilkkavat "vitsit" naurata.n

Se ei ole okeiasti sitten huumorintajua, vaan se on oman tyhmyydeetensä ymmärtämistä, jos osaa nauraa itselleen.

Aika nasu-mies on joka on ostanut harley-daviidin-pojan :D

Kun ei muuten naista saa :D:D

Mä nauran usein itselleni...
Eilenkin kun heitin tikkaa...
Tikathan pitäis lentää eteen päin ..
Mun tikka otti ja lens takaperin....
Ei voinut muuta kun nauraa...😂😂😂😂

tykkään nauraa vain muille. Jotenki ärsyttää tämä itsetunnosta jankuttaminen. Jos et sitä ja tätä niin sulla on huono itsetunto. Sen kanssa pitää vain oppia elämään, että ihmisiä on erilaisia ympärillä ja erilaisista lähtökohdista. Ei se itsetuntokaan jankuttamalla parane. Jotain syitähän siihen on, jos ihmiselle kehittyy huono itsetunto.

Riippuu tilanteesta... silloin en ainakaan jos hajoitan jotain vahingossa töissä tai kotona

Oletko aina ollut rehellinen ammatissasi, opiskeluissa?
Nuorena veljeni kirjoitti sisarelleni niin hyväm kotiaineen, josta sai palkinnon.

Olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä. Kierrän kaukaa tosikot. Elämä ilman huumoria (tilanne sellaista) ei ole elämää.

Tietenkin! :D

Välillä nauran omille jutuilleni ja välillä jollekin tosi typerälle asialle mitä olen onnistunut tekemään. Riippuu sitten aivan tilanteesta että kuinka huvittuneessa ja leikkisässä mielentilassa olen liikkeellä... ei sitä silloin jaksa nauraa itselleen jos aivan tosissaan yrittää kompuroiden onnistua jossakin, silloin sitä vaan puskee eteenpäin kuin raivohärkä eikä vilpittömille naureskeluille jää aikaa eikä tilaa.

En oikein hyvin. Taidan olla tosikko.

Osaan ja hän taitaa sen kyllä tietääkin ;)