Eikös maailma olekin ihmeellinen?

Hei!

Jos olisi aikaa niin kertoisin omasta kokemuksestani paljonkin, mutta tähän ensi hätään kerron, ett minulla samanlainen kokemus.

Sairastuin pysyvästi ja lääkäreiden mukaan työkyvytön, mutta työeläkelaitoksen ja Kelan mielestä työkykyinen.

Oletko vielä kirjoilla työpaikassasi?

Minä tein sen virheen, että kielteisen eläkepäätöksen jälkeen, koska en todellakaan kyennyt töihin ollessani niin kovin sairas, en mennyt töihin. Lääkäri kirjoitti aina sairaslomaa. Ajattelin, että kai minä tästä vielä paremminkin voin ja menen sitten sinne työpaikalle. Mutta näin ei koskaan käynyt.

Kielteisen eläkepäätöksen jälkeen hain siin noin puolen vuoden ajan lääkäriltä työpaikkaa varten aina sairaslomatodistuksen. Sitten tajusin lopullisesti, etten koskaan tule parantumaan eikä minusta koskaan tule työkuntointa. Siitäkään huolimatta, että Eläkelaitos ja Kela sitä päätöksissää toitottivat.

Eli se virheeni. Virheeni oli se, ETTÄ MINUN OLISI PITÄNYT HETI KIELTEISEN ELÄKEPÄÄTÖKSEN SAAUTANI MENNÄ SEN PÄÄTÖKSEN KANSSA TYÖVOIMATOIMISTOON JA SANOUTUA VÄLITTÖMÄSTI IRTI TYÖPAIKASTANI!!!

Minä en tehnyt näin, koska toivoin työhöni vielä voivan palata.

Mitä minulle seurasi siitä, että olin työpaikan kirjoilla puoli vuotta kielteisen eläkepäätöksen saatuani?

Minusta tuli väliinputoaja monessa asiassa.

Esim. En saanut ansiosidonnaista työttömyysrahaa, koska olin ollut 1/2 vuotta työmarkkinoilla ilman pätevää syytä!!! (Vaikka minulla oli esittää sairaslomatodistukset ko. ajalta. Mutta eläkelaitoksen ja Kelan lääkäreiden päätös työkykyisyydestä menee näiden päätösten ohi!!!) Jos olisin kielteisen eläkepäätöksen saatuani välittömästi sanoutunut irti työstäni ja ilmoittautunut työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi niin olisin tuon ansiosidonnaisen työttömyysrahan saanut...

Nyt olen ollut yli 10 vuotta työvoimatoimiston kirjoilla. Yhteenkään työ/kurssipaikkaan en ole terveydentilani takia voinut mennä. Työvoimatoimistossa on kaikki lääkärinlausuntoja ja he onneksi uskovat niitä. Aina kieltäytyessäni tarjotusta paikasta olen toimittanut uuden lausunnon tarvittaessa terveydentilastani ja kokouksessaan työvoimatoimistossa ovat tulleet siihen tulokseen, etteivät minulle karenssiakaan voi antaa. Onhan minulla lääkärinlausunto, etten ole työhön kykenevä!!

Eli ihan heti tipahdin kaikkein alimmalle työmarkkinatulle ja sen turvin olen elää kituuttanut.

Neuvoisin siis sinua, jos ole työpaikan kirjoilla, ottamaan välittömästi yhteyttä työttömyyskassaasi ja kysyä neuvoa miten säilyttää ansiosidonnainen päiväraha. Kysele myös Kelalta, työvoimatoimistosta ja ennen kaikkea työpaikkasi luottamusmieheltä miten toimia. Myös sosiaalitoimistosta saat apua. Samaten terveyskeskuksesi/sairaalasi sosiaalityöntekijä. Ota ihmeessä yhteyttä kaikkiin edellämainittuihin.

Tilanteesi on sellaine, ettei itse voi älytä kaikkia kiemuroita ja sitten oletkin tyhjän päällä: Et kuulu mihinkään.

Työpaikan luottamusmiehen tehtäviin kuulemma olisi kuulunut minunkin neuvominen tässä asiassa, mutta eipä huomannut neuvoa.

Tietysti työn suhteen ratkaisu on viime kädessä sinun, mutta älä jää paikoillesi. Ota asioista selvää.

Jos et todellakaan kykene työhön niin ota huomioon tuo ansiosidonnaisen työttömyysrahan menettämisen mahdollisuus...

En toivo samaa kenellekkään. Olisihan se tällaiselle sairaalle ja työkyvyttömälle ollut hyvä. Menojakin kun sairastamisesta koituu.

Tsemppiä sinulle ja muista ottaa selvää oikeuksistasi.

Ilmoita tällä palstalla joskus, että mitä kuuluu ja miten kävi!

Heippa!Syvässä suossa.

Ymmärsin, että olit hakenut osatyökyvyttömyyseläkettä ja saanut kielteisen päätöksen.
Kuinka kauan olit ollut sitä ennen sairauslomalla- Yhteen menoon vai olitko välillä töissä? Onko sinulla teetetty jonkin kuntoutustesti(työkunnon arviointi) kelan tai kevan puolesta?
Onko lääkärisi kirjoittanut Kevaan todistuksen ja millaisen?
Miten itse jouduit arvoimaan kirjallisesti omaa työkykyäsi ja mahdollisuutta palata töihin?
Kuinka kauan olet ollut sairaana ja milloin sait diagnoosin?

Oliko oma lääkärisi sitä mieltä, että et ole työkykyinen ja ilmaisiko hän sen todistuksessaan?

Käy todellakin kysymässä neuvoja kelalta asiassa ja soita myös kevaan tiedustellaksesi, miten sinun tulee toimia ellet voi tehdä täyspäiväistä työtä.
Uskon, että hyvät perustelut työkuntonsa puolesta ovat tärkeitä.

Sain SLE-diagnoosin 98 ja nyt myöhemm. muuttunut nivelreumatyypp.
Vuosina 98-2002 hoidatin itseäni vaihtoehtoisilla hoitomuodoilla(mm. kiinal.akupunktiota,homeopatiaa,vitamiinilisiä,aromaterapiaa,jäsenkorjausta,vyöhyketerapiaa).
hyvällä menestyksellä vielä. Kukkaroa se kyllä pienensi, mutta mitä ei terveytensä eteen tekisi.

Itse olen joutunut käymään fysiatrisessa hoidossa sairauslomani aikana(kohta ollut jo 1v ajan).
Sitä ennen(2003)kävin kuntoutuksessa Heinolassa 3viikkoa ja pyysin sen jälkeen saada hoitaa työtäni työnantajan suostumuksella noin 6h/pvä. Eli tein töitä 8h, mutta sain tehdä kaksi tuntia kotona ja kuusi töissä.
Pyysin myös virkavaputta 1:n pvä:n viikossa, palkatta, jotta jaksaisin tehdä töitäni.
Kokeiltuani eri vaihtoehtoja oli minun lopulta kuntoni huononnettua- jäätävä sairauslomalle, jolla olen vieläkin.
Itse en vielä hakenut osatyökyvyttömyyseläkepäätöstä, saanut kylläkin kuntoutusTUKIpäätöksen eli "eläkettä" sairauslomani ajaksi.
Aikaisemmin sain sairauspvärahaa KELA:lta noin 7kk:n ajan ja nyt saan KEVA:lta kuntoutustukea.
Saa nähdä miten jatkossa käy-elämäntilanteen ja vointini.

Hei. Olen itsekin taistellu yli kolmevuotta työeläkelaitoksen kanssa asiasta ja nyt paperin ovat vakuutuoikeudessa . Minun kohdalla on myös aina perusteluna ollut että olen työkykynen vaihka tavarat eivät pysy käsissä ja kivut ovat kovat . Olen tehnyt esimiestehtäviä noin 30v henkilöstöravintola puolella ja siellä joutuu tekemään siivuksesta esimiestehtäviin kaikki työ mutta vakuutusyhtiö on sitä mielä että en työssäni tarvitse käsiäni ja onhan minulla toimistotyökokemus joka on vuodelta 74 joten pystyn tähänkin työhön ilman minkään laista uudelleenkoulutamista. Viim ein hylky tuli kelalta kuntoutustutkimukseen etten ole niin sairas jotta tarvitsin mitään tutkimusta Minulla on kahdeksan erikoislääkärin puolto siihen että työkykyni on mennyt mutta aina kun teen hakemuksen jonnekin niin paranen ihmeellisesti . Olen ollut jo 6kk sairaslomall ja elen jatketiin 3kk .Olen 9.2 eduskunnassa kuuntelemassa fibroseminaaria ja siellä tuli ilmi että hylkyprosentti fibrossa on 80% jos fibro on ensimäisenä tautina lausunnossa. Fibro ensimäisenä diognoosina on eläkellä 810 henkilö kun tuki-ja liikuntaelin sairauksen takia kokonaismäärä on 69000 kun taas nivelreumassa hylky 0n noin 10% ja masennuksessa noin 20%. Meitä fibroja on noin 2-4% väestöstä joten emme ole mikään pieni ryhmä. Toivottavasti nyt saamme jotain aikaa tuolla eduskunnassa ja muualla sillä seminaarissa oli paljon päättäjiä ja henkilöitä jotka kohtaavat työssään fibroja. Toimin itse fibroyhdistyksen puheenjohtajana joka on ainoa suomessa mutta noin 100 reumayhdistysten sisällä toimiin fibrojaostoja joten kannnatta otta yhteyttä niihin sieltä voi löytyä apua ja tietoa.
Netisatä kannataa myös hakea tietoa esim hakukoneella google ja sanalla fibro niin sieltä löytyy myös minun sivut
Meidän pitää taistella ja tuoda asioita julkisuuteen niin saamme ehkä jotain aikaseksi.

hyvää päivän jatkoa ja koita kestää

Kyllä olen kanssasi samaa mieltä. Olen itse samassa tilanteessa. Olen kolunnut asiani kanssa vakuutusoikeutta myöden ja vastaus on edelleen kielteinen. Olen ollut sairaslomalla vuodesta -99 asti. Muutama pieni tauko on ollut jolloin olen kokeillut työssä pärjäämistä. Minullakaan ei ole tuoloja enää mistään, koska mieheni on niin hyvätuloinen, että raja ylittyi saadakseni mitään.
Olen tuntenut, että jos olisin ollut viranhaltija olisivat nyt asiani toisin. Olisi taatusti työterveyshuolto ja työnantaja laittaneet asiat tuulemaan. Olen ns. pätkätyöläinen, joka on ollut hyvin työllistetty samassa paikassa, mutta kun on vain keikkalainen ei työnantaja puutu asiaan mitenkään.
Kaikkein hauskin juttu tässä oli sellainen, että asioidessani paikallisessa Kelassa sain tietooni, että he hakevat työntekijää. Kun minulla oli sopiva koulutus, niin kysyin saisinko paikan. Vastaus oli kielteinen. Syynä se, että olen liian sairas ja kukaan työnantaja ei vuokseni riskeeraa.
Kelalta mielestäni aikamoinen moka, mutta mihin se vaikuttaa, en silti saa mitään.
Jotenkin kyllä lohdutti kun luki kirjoituksesi ja muidenkin. En ole yksin väliinputooja, onhan muitakin.
Koitahan pärjäillä ja heitä ne synkimmät ajatukset roskakoppaan, eletään päivä kerrallaan ja huominen pitää huolen itsestään.